Saludos,
Johan sitä miltei 3 vuotta ehtikin kestääkin, siitä kun myin edellisen VAG-konsernin tuottaa pois - Ol'n'(t)rusty A6 C4 väkivahvalla rivi-5 nokipumpulla - olosuhteiden pakosta tosin.. monesti ikävä vieläkin tuota koslaa, niin monta viikonloppua tuli vietettyä tallilla remonttien parissa..
Tuli mahdollisuus lähteä hetkeksi lepuuttamaan mieltä ja kehoa lounaiseen Euroopan kolkkaan, joten kotomaan ajokit meni myyntiin ja reissusta uutta alle, vääränmerkkistä tosin. Nyt kun paluu Suomeen alkoi olemaan edessä, niin alettiin katselemaan vaimolle käyttis-autoa. Muuttoajoneuvo-alennuksiin ei tämän kanssa ehditty, katkesi täällä työsopimus sen verran pikaisesti, joten se osaltaan rajoitti hankintaa..
Noissa vm.2000+ vehkeissä on pitkään aiheuttanut turhaa ahdistusta kaikenlaiset OBD ja elektroniikka-hässäkät, joiden korjaukset vaativat joko kalliita apuvälineitä, osaavan korjaamon, ja/tai paljon rahaa.. Eli tällä kertaa oli mottona 'älä osta itseäsi monimutkaisempaa autoa' - eli hyvin über-simppeli kärry oli hakusessa. Ja koska aiempien ajoneuvojen osalta oltiin päästy noiden 4x4 fiilisten makuun, ei vaimolle nytkään muu kuin neliveto kelvannut.. eli valikoima täällä 'ikuisen auringon maassa' oli vielä rajoittuneempi.. samaten kuin paikallisten alkuasukkaiden täydellinen rahan arvon ymmärtämättömyys (kolhittu 3-4 vuotta vanha Seat Ibiza, jolle ei välttämättä ole tehty muita huoltoja kuin kiillotettu kromista pakoputken päätä, on naapurilla tarjolla hintaa 11'000€)
Anyway, nelivetoja oli kyllä tarjolla, mutta aina mentiin joko hintaluokassa liian korkealle - eli verot olisivat Suomessa kasvaneet eksponentiaalisesti, tai sitten nelivetotekniikka oli toteutettu jollain käsittämättömällä tavalla (hittoon kaikki aivolaatikot).. Eli pikkuinen quattro oli etsinnässä (no okei, toinen vaihtoehto oli Mitsu, varsinkin Outlander'in ekoja malleja saa täältä ihan edullisesti, mutta ei vain löytynyt mistään liikkeestä tähän hätään). Täällä kun ei tunneta kuluttajasuojaa samalla tavalla kuin Eurooppalaisissa sivistysvaltioissa, oli kaupastakin ostamisessa omat riskinsä. Takuu täytyy ostaa erikseen vakuutusyhtiön kautta ja kaikkea muuta mielenkiintoista..
Paikallista nettiautoa selailtiin, ja lähinnä etsittiin saksalaisia nelivetoja, kokoluokkana pieni/keskisuuri. Lähinnä keskityttiin aluksi A3'siin, mutta ne tuntuivat olevan täällä yllättävän arvokkaita. Ilmeisesti pienistä autoista joutuu miljoonakaupungissa maksamaan 'pienen auton lisää'.. Lopulta löytyi sopiva ehdokas - '99 A4 1.8T quattro - ja hinta yms. vertailujen jälkeen soitto ja koeajon sopiminen. Lauantai-aamusta junalla kylän keskustaan ja lyhyt kävelylenkki autokaupan pihalle, missä sovitun tapaamisajankohdan jälkeinen - normaali - 20min odottelu ennen kuin myyjä saapui paikalle. Tosin hyvä niin, ehdittiin tutkia edellisenä iltana pihalle ajettua autoa päällisin puolin, ja normaaleja kolhittuja puskureita lukuunottamatta täytyy sanoa, että hyvältä näytti. Mitään maali-, tiiviste- tai kolarivikaa ei näkynyt, ainoastaan yksi pieni kiveniskemä tuulilasissa ja tietenkin ajovalojen laseissa ja maskin ympärillä.
Myyjän saavuttua paikalle todettiin, että 'näyttää hyvältä, saadaanko avaimet koeajolle'.. ja paikallisiin tapoihin tottuneena oli hämmästys suuri, kun myyjä antoi avaimet ja sanoi että 'ajele rauhassa'.. Eli konehuoneen tarkistus, normaaleja 'käytönjälkiä' - ei siis vastapesty tms. Öljyt ja nesteet OK.. kärry käyntiin ja ihmettelin kuinka täällä ajossa ollut auto kuulosti niin 'normaalilta', ei ylimääräisiä ääniä, huohotusta, eikä mitään muutakaan mikä olisi vaikuttanut huolestuttavalta.
Ajolenkkinä ensin lämmittely läheisen teollisuusalueen ympäristössä, että pääsin sinuiksi vähän oudolta tuntuvan kytkimen kanssa. Sitten isommalle tielle ja reilusti vauhtia. Rengasmelu kuului 80+km/h nopeuksissa aika kovana sisälle, mutta kumit olivatkin mallia 'hiihtoliiton hyväksymät'. Ohjaus oli vakaa, ei rutinoita voimansiirrosta eikä kolinoita töyssyjen/monttujen yli ajettaessa. Kone kävi mallikkaasti ja kiihtyvyys riitti vanhan diesel-miehen tarpeisiin.
Ilmoituksen ja mittarilukeman mukaan autolla olisi ajettu 105'000km, ja sisustasta päätellen lukema saattoi pitää hyvinkin paikkansa. Täällä on täysin normaalia, että autoilla ajetaan jopa alle 5000km vuodessa, mutta käyttötunnit ovat sitten aivan toistaluokkaa; eli ruuhkissa seisoskelua ja nykivää ajoa. Tässä A4'sessa eivät nuo kilometrit kyllä tuntuneet, eikä tuo kytkinkään lopulta hankala ollut - irrotti vähän ylempää kuin mihin olen tottunut, ja vaihdelaatikko tuntui ehkä vähän 'kovalta'. Hieman alkoi epäilyttämään kyllä lopulta auton kunto ja nuo kilometrit, kun emme löytäneet huoltokirjaa. Eli pienoisia epäilyjä oli.. Ajokokemus ja fiilis oli kyllä mitä mainioin, ja vaimokin tuntui tykkäävän (eli iso plussa mulle)..
Vajaa tunnin sekalaisen lenkin jälkeen paluu kaupan pihaan, ja sisälle haastattelemaan myyjää. Kyselin auton historiasta ja huoltokirjasta, ja hän kaivoikin täydellisen huoltokirjan hyllystään muiden auton papereiden lisäksi. Käytiin muutamat käytännön kuviot läpi - takuu yms. - ja nimet papereihin. Oma Visa-kortti ei vain riittänyt kärryn maksamiseen, joten vaimon Visa avuksi.. vielä kertaalleen kaikki paperit ja huollot läpi, ja avaimet kädenpuristuksen myötä kouraan. Hieno homma.. Viikon/parin päästä pitäisi tulla auton paperit postissa omilla nimilläni, ja firman vakuutuksilla saan ajella muutaman päivän (tosin omat vakuutuksen saisi puhelinsoitolla, mutta tällä kertaa ajattelin jopa kilpailuttaa vakuutusfirmoja).
Viikonloppuna sitten paikalliselle biitsille. Eli ajoa tuli yhteensä reilu 150km (biitsille on vain n. 30km, mutta emme tyytyneet turistirantoihin vaan ajeltiin vähän kauemmas rauhallisimmille seuduille. Ajoreissun aikana totesimme, että automaatti-ilmastointi toimii hyvin, ja auto on yhtä hyvä ajaa kuin se koeajossa tuntuikin. Ainoastaan jäähdytysnesteen lämpötilamittarissa tuntui olevan joku kosketushäiriö; välillä se näytti ihan hyvin n. 88 astetta, ja hetken kuluttua tippui 'nolliin' eli 60asteeseen. Öljyn lämpötila sen sijaan oli koko ajan vakaa. Kone ei savuttanut, eikä muutenkaan oireillut. Sinänsä ihmeellistä, jos olisin kerrankin osannut ostaa auton ilman isompia vikoja (joo, noista muista autoista ei sen enempää, sanotaan vain että tulee liian helposti ostettua tunteella kuin järjellä).
Täytyy käydä nuo anturien liitokset läpi tuon lämpötilamittarin takia; mietin vain että vaikuttaakohan se koneen kulutukseen/käyntiin, mikäli anturi reistailee.. näin olettaisin, mutta ei ainakaan ajossa huomannut tehojen katoamista tms. Eli vika saattaa olla itse mittaristossakin; jonkin verran ilmeisesti tuo +35 asteen lämpötila ja päivän auringossa säilyttäminen heikensivät mittariston näytön toimintaa.. iltapäivällä sai kyllä vielä teksteistä selvää, mutta ei niin hyvin kuin aamulla kun auton ajoi maanalaisesta autotallista pihalle.
Varusteiltaan auto on aikalailla mallia 'karvalakki' - ei mitään muita hienouksia kuin kai sitten tuo automaatti-ilmastointi. Myynti-ilmoituksessa oli maininta tempomat'ista mutta ainakaan mitään ylimääräistä viikseä ei löytynyt, eikä niitä vakionopeussäätöjä valoviiksestä. Nyt on hankinnassa jonkinlaiset istuinsuojat, niin ei tarvitse pelätä aurinkorasvojen ja merisuolan jälkiä penkeissä. Samaten Suomeen tultaessa tulee hankintaan kumimatot (ellei Saksan postimyynnistä löydy hyviä, niin taitaa tulla foorumin ostetaan-osastolle ilmoitus). Ajovalojen osalta tekisi kovasti mieli jotain hieman valaisevampaa kuin nämä pre-facelift H1/H7't - mutta katsellaan noita sitten talven aikana, kun paluu Suomeen on ajankohtainen.
Sen verran lueskelin huolto-opasta noista nokkahihnojen vaihdosta, että se olisi tehtävä 128'000km huollossa. Eli yritän ajella 'rauhallisesti' parin kuukauden kuluttua kärryn Suomeen ja teettää täydellisen huollon sitten siellä. Täällä osaavan huollon löytäminen on ulkomaiselle lähes mahdoton urakka; merkkikorjaamot ovat (kuulemma) selkeästi parempia kuin paikalliset 'kolarikorjaamot' joissa pääsääntöisesti vain kitataan ja maalavaan kolhittuja puskureita. Mutta perus-öljynvaihdot yms. täytyy nyt kuitenkin tehdä ennen hippien road-trip'piä.
Jot'tuommoista.. kyllähän tässä vanha diesel-mies melkein jo innostui limupulloakin pienemmästä puhallinkoneesta; ja tuo A4'nen oli huomattavasti mukavampi kuin mitä aiempien ajokokemusten perusteella muistin. Ehkä noihin aiempiin kokemuksiin vaikutti talvinen sää ja pukeutuminen; mahtuu kokoa 46 oleva fläpäri paremmin tuonna polkimille kuin saman kokoinen talvisaapas;-)
Jatkamme ihmettelyä ja kysymyksiä seuraa.. mutta kiva olla 'takaisin' täällä..
-tuumas toomas
Johan sitä miltei 3 vuotta ehtikin kestääkin, siitä kun myin edellisen VAG-konsernin tuottaa pois - Ol'n'(t)rusty A6 C4 väkivahvalla rivi-5 nokipumpulla - olosuhteiden pakosta tosin.. monesti ikävä vieläkin tuota koslaa, niin monta viikonloppua tuli vietettyä tallilla remonttien parissa..
Tuli mahdollisuus lähteä hetkeksi lepuuttamaan mieltä ja kehoa lounaiseen Euroopan kolkkaan, joten kotomaan ajokit meni myyntiin ja reissusta uutta alle, vääränmerkkistä tosin. Nyt kun paluu Suomeen alkoi olemaan edessä, niin alettiin katselemaan vaimolle käyttis-autoa. Muuttoajoneuvo-alennuksiin ei tämän kanssa ehditty, katkesi täällä työsopimus sen verran pikaisesti, joten se osaltaan rajoitti hankintaa..
Noissa vm.2000+ vehkeissä on pitkään aiheuttanut turhaa ahdistusta kaikenlaiset OBD ja elektroniikka-hässäkät, joiden korjaukset vaativat joko kalliita apuvälineitä, osaavan korjaamon, ja/tai paljon rahaa.. Eli tällä kertaa oli mottona 'älä osta itseäsi monimutkaisempaa autoa' - eli hyvin über-simppeli kärry oli hakusessa. Ja koska aiempien ajoneuvojen osalta oltiin päästy noiden 4x4 fiilisten makuun, ei vaimolle nytkään muu kuin neliveto kelvannut.. eli valikoima täällä 'ikuisen auringon maassa' oli vielä rajoittuneempi.. samaten kuin paikallisten alkuasukkaiden täydellinen rahan arvon ymmärtämättömyys (kolhittu 3-4 vuotta vanha Seat Ibiza, jolle ei välttämättä ole tehty muita huoltoja kuin kiillotettu kromista pakoputken päätä, on naapurilla tarjolla hintaa 11'000€)
Anyway, nelivetoja oli kyllä tarjolla, mutta aina mentiin joko hintaluokassa liian korkealle - eli verot olisivat Suomessa kasvaneet eksponentiaalisesti, tai sitten nelivetotekniikka oli toteutettu jollain käsittämättömällä tavalla (hittoon kaikki aivolaatikot).. Eli pikkuinen quattro oli etsinnässä (no okei, toinen vaihtoehto oli Mitsu, varsinkin Outlander'in ekoja malleja saa täältä ihan edullisesti, mutta ei vain löytynyt mistään liikkeestä tähän hätään). Täällä kun ei tunneta kuluttajasuojaa samalla tavalla kuin Eurooppalaisissa sivistysvaltioissa, oli kaupastakin ostamisessa omat riskinsä. Takuu täytyy ostaa erikseen vakuutusyhtiön kautta ja kaikkea muuta mielenkiintoista..
Paikallista nettiautoa selailtiin, ja lähinnä etsittiin saksalaisia nelivetoja, kokoluokkana pieni/keskisuuri. Lähinnä keskityttiin aluksi A3'siin, mutta ne tuntuivat olevan täällä yllättävän arvokkaita. Ilmeisesti pienistä autoista joutuu miljoonakaupungissa maksamaan 'pienen auton lisää'.. Lopulta löytyi sopiva ehdokas - '99 A4 1.8T quattro - ja hinta yms. vertailujen jälkeen soitto ja koeajon sopiminen. Lauantai-aamusta junalla kylän keskustaan ja lyhyt kävelylenkki autokaupan pihalle, missä sovitun tapaamisajankohdan jälkeinen - normaali - 20min odottelu ennen kuin myyjä saapui paikalle. Tosin hyvä niin, ehdittiin tutkia edellisenä iltana pihalle ajettua autoa päällisin puolin, ja normaaleja kolhittuja puskureita lukuunottamatta täytyy sanoa, että hyvältä näytti. Mitään maali-, tiiviste- tai kolarivikaa ei näkynyt, ainoastaan yksi pieni kiveniskemä tuulilasissa ja tietenkin ajovalojen laseissa ja maskin ympärillä.
Myyjän saavuttua paikalle todettiin, että 'näyttää hyvältä, saadaanko avaimet koeajolle'.. ja paikallisiin tapoihin tottuneena oli hämmästys suuri, kun myyjä antoi avaimet ja sanoi että 'ajele rauhassa'.. Eli konehuoneen tarkistus, normaaleja 'käytönjälkiä' - ei siis vastapesty tms. Öljyt ja nesteet OK.. kärry käyntiin ja ihmettelin kuinka täällä ajossa ollut auto kuulosti niin 'normaalilta', ei ylimääräisiä ääniä, huohotusta, eikä mitään muutakaan mikä olisi vaikuttanut huolestuttavalta.
Ajolenkkinä ensin lämmittely läheisen teollisuusalueen ympäristössä, että pääsin sinuiksi vähän oudolta tuntuvan kytkimen kanssa. Sitten isommalle tielle ja reilusti vauhtia. Rengasmelu kuului 80+km/h nopeuksissa aika kovana sisälle, mutta kumit olivatkin mallia 'hiihtoliiton hyväksymät'. Ohjaus oli vakaa, ei rutinoita voimansiirrosta eikä kolinoita töyssyjen/monttujen yli ajettaessa. Kone kävi mallikkaasti ja kiihtyvyys riitti vanhan diesel-miehen tarpeisiin.
Ilmoituksen ja mittarilukeman mukaan autolla olisi ajettu 105'000km, ja sisustasta päätellen lukema saattoi pitää hyvinkin paikkansa. Täällä on täysin normaalia, että autoilla ajetaan jopa alle 5000km vuodessa, mutta käyttötunnit ovat sitten aivan toistaluokkaa; eli ruuhkissa seisoskelua ja nykivää ajoa. Tässä A4'sessa eivät nuo kilometrit kyllä tuntuneet, eikä tuo kytkinkään lopulta hankala ollut - irrotti vähän ylempää kuin mihin olen tottunut, ja vaihdelaatikko tuntui ehkä vähän 'kovalta'. Hieman alkoi epäilyttämään kyllä lopulta auton kunto ja nuo kilometrit, kun emme löytäneet huoltokirjaa. Eli pienoisia epäilyjä oli.. Ajokokemus ja fiilis oli kyllä mitä mainioin, ja vaimokin tuntui tykkäävän (eli iso plussa mulle)..
Vajaa tunnin sekalaisen lenkin jälkeen paluu kaupan pihaan, ja sisälle haastattelemaan myyjää. Kyselin auton historiasta ja huoltokirjasta, ja hän kaivoikin täydellisen huoltokirjan hyllystään muiden auton papereiden lisäksi. Käytiin muutamat käytännön kuviot läpi - takuu yms. - ja nimet papereihin. Oma Visa-kortti ei vain riittänyt kärryn maksamiseen, joten vaimon Visa avuksi.. vielä kertaalleen kaikki paperit ja huollot läpi, ja avaimet kädenpuristuksen myötä kouraan. Hieno homma.. Viikon/parin päästä pitäisi tulla auton paperit postissa omilla nimilläni, ja firman vakuutuksilla saan ajella muutaman päivän (tosin omat vakuutuksen saisi puhelinsoitolla, mutta tällä kertaa ajattelin jopa kilpailuttaa vakuutusfirmoja).
Viikonloppuna sitten paikalliselle biitsille. Eli ajoa tuli yhteensä reilu 150km (biitsille on vain n. 30km, mutta emme tyytyneet turistirantoihin vaan ajeltiin vähän kauemmas rauhallisimmille seuduille. Ajoreissun aikana totesimme, että automaatti-ilmastointi toimii hyvin, ja auto on yhtä hyvä ajaa kuin se koeajossa tuntuikin. Ainoastaan jäähdytysnesteen lämpötilamittarissa tuntui olevan joku kosketushäiriö; välillä se näytti ihan hyvin n. 88 astetta, ja hetken kuluttua tippui 'nolliin' eli 60asteeseen. Öljyn lämpötila sen sijaan oli koko ajan vakaa. Kone ei savuttanut, eikä muutenkaan oireillut. Sinänsä ihmeellistä, jos olisin kerrankin osannut ostaa auton ilman isompia vikoja (joo, noista muista autoista ei sen enempää, sanotaan vain että tulee liian helposti ostettua tunteella kuin järjellä).
Täytyy käydä nuo anturien liitokset läpi tuon lämpötilamittarin takia; mietin vain että vaikuttaakohan se koneen kulutukseen/käyntiin, mikäli anturi reistailee.. näin olettaisin, mutta ei ainakaan ajossa huomannut tehojen katoamista tms. Eli vika saattaa olla itse mittaristossakin; jonkin verran ilmeisesti tuo +35 asteen lämpötila ja päivän auringossa säilyttäminen heikensivät mittariston näytön toimintaa.. iltapäivällä sai kyllä vielä teksteistä selvää, mutta ei niin hyvin kuin aamulla kun auton ajoi maanalaisesta autotallista pihalle.
Varusteiltaan auto on aikalailla mallia 'karvalakki' - ei mitään muita hienouksia kuin kai sitten tuo automaatti-ilmastointi. Myynti-ilmoituksessa oli maininta tempomat'ista mutta ainakaan mitään ylimääräistä viikseä ei löytynyt, eikä niitä vakionopeussäätöjä valoviiksestä. Nyt on hankinnassa jonkinlaiset istuinsuojat, niin ei tarvitse pelätä aurinkorasvojen ja merisuolan jälkiä penkeissä. Samaten Suomeen tultaessa tulee hankintaan kumimatot (ellei Saksan postimyynnistä löydy hyviä, niin taitaa tulla foorumin ostetaan-osastolle ilmoitus). Ajovalojen osalta tekisi kovasti mieli jotain hieman valaisevampaa kuin nämä pre-facelift H1/H7't - mutta katsellaan noita sitten talven aikana, kun paluu Suomeen on ajankohtainen.
Sen verran lueskelin huolto-opasta noista nokkahihnojen vaihdosta, että se olisi tehtävä 128'000km huollossa. Eli yritän ajella 'rauhallisesti' parin kuukauden kuluttua kärryn Suomeen ja teettää täydellisen huollon sitten siellä. Täällä osaavan huollon löytäminen on ulkomaiselle lähes mahdoton urakka; merkkikorjaamot ovat (kuulemma) selkeästi parempia kuin paikalliset 'kolarikorjaamot' joissa pääsääntöisesti vain kitataan ja maalavaan kolhittuja puskureita. Mutta perus-öljynvaihdot yms. täytyy nyt kuitenkin tehdä ennen hippien road-trip'piä.
Jot'tuommoista.. kyllähän tässä vanha diesel-mies melkein jo innostui limupulloakin pienemmästä puhallinkoneesta; ja tuo A4'nen oli huomattavasti mukavampi kuin mitä aiempien ajokokemusten perusteella muistin. Ehkä noihin aiempiin kokemuksiin vaikutti talvinen sää ja pukeutuminen; mahtuu kokoa 46 oleva fläpäri paremmin tuonna polkimille kuin saman kokoinen talvisaapas;-)
Jatkamme ihmettelyä ja kysymyksiä seuraa.. mutta kiva olla 'takaisin' täällä..
-tuumas toomas
Comment