Tarina saa alkunsa alkuvuodesta -17 kun Pajan sijaisauton ja omankin perheen kakkos/kolmosauton virkaa toimittamaan tuli hommattua vähän hetken mielijohteestakin tuollainen A4 B5 quattro pitkäkatto prefl mallin tötterö. Tästä ei mitään projektia pitänyt tulla, mutta näköjään se alkaa jonkinlaisia projektin tunnusmerkkejä kehittämään.
Aikaisemmin tässä virassa palveli ansiokkaasti yhdeltä foorumilaiselta lunastettu piilocompetition eli A80 quattro 2.0 16v avant. Tämä oli sangen vähävikainen ja luotettava peli sen pari vuotta mitä taloudessa palveli, mutta kyllähän siinä voiman puute alkoi kiusata. Ajatuksena pyöri että jos AEB, mutta pojissa rakennettiin toveri Kermiselle & rouvalle tuollanen t89-ympäristöön ja siinä tuli todettua että yhtä sun toista pitää keksiä ja seppäillä joten työmäärän vuoksi homman aloittaminen aina jäi ja jäi. Lisäksi t89/b4 ympäristö muutenkin alkaa olla aikalailla sellaista puhkikaluttua osa-aluetta niin vähän semmoinen uutuuden viehätyskin ajatuksesta puuttui. Sitten kävi niin, että eräs toveri halusi lunastaa ko. kulkineen pois kelvollisella kauppasummalla niin teimme laput ja kasikymppinen vaihtoi omistajaa.
Niihin aikoihin tuli jonnekin facebookin Audi-myyntiryhmään aski/voimansiirtovammainen b5q, väkivahvalla ADR-tekniikalla. No tästähän tiedettiin jo ennestään että ko. voimalinja sisältää lyhyet 4.55 perävälitykset joten sellainen lintassa ajamisen fantasia alkoi kehkeytyä. Pari viestiä myyjän kanssa vaihdettuani alkoi muodostua aika vahva visio, että auto on muuten ok mutta torsen on väärän hinaustavan takia (vaihde päällä, toinen akseli ilmassa) antautunut. Hintaa jäi kaikki 650e joten yhtälö kuulosti loogiselta ja raatoa lähdettiin toveri Eican kanssa haalaamaan eteläisestä kalastajakylästä nimeltä Helsinki.
Paikan päällä auto osoittautui hintansa arvoiseksi, ulkoa kuhmuinen ja ruosteessa mutta sisusta yllättävänkin siisti ja alkuperäinen. Värikin ainoa oikea eli musta ilman hileitä. Autossa oli muutamia varusteitakin, joista kaikki vieläpä toimivat. Ilmastoinnin toimivuus selvisi vasta myöhemmin mutta oli erittäin mieluisa yllätys.
Tallille saavuttuamme aski rykäistiin pois pääasiassa luottomekaanikko Henkan toimesta ja samalla kun todettiin kytkin käyttökuntoiseksi ja hammastanko vuotavaksi, saatiin aski mukavalle työskentelykorkeudelle torsenin purkua varten. Askin hännän irrotettuani pystyin toteamaan torspon todellakin menehtyneen saamiinsa vammoihin. Onneksi niitä oli hyllyssä muutama varalla, joten modausprikat väliin ja uusi paikalleen. Ehjä hammastanko löytyi toveri Eican purkulaanilta jostain passatista ja se ruuvattiin paikalleen.
Takajouset oli poikki molemmin puolin, hain sinne uudet vakiot ja vaihtotyötä suorittaessani koin shokeeraavan yllätyksen kun ne iskarien yläkotelot oli molemmin puolin korin puolelta muuttuneet rautaoksidiksi! Kuka olis arvannut. Suomiauto-status nousuun siis ja Ruukin peltiä tilalle. Vähän jarrujen entraamista ja sittenhän olikin jo laitteet leimakunnossa.
Mukana tulleet talvirenkaat oli pelottavassa kunnossa, vissiin pari runkoviallista ja muutenkin varsin sekalainen seurakunta, auto ei mennyt niillä oikein metriäkään suoraan ja pelotti oikeasti ajaa moottoritienopeuksia. Positiivisena puolena näillä kumeilla sitkeä puurtaja ADR jaksoi tarjoilla yllättävän pitkiä sladeja modatulla torseenilla. Se ilo loppuikin sitten lyhyeen kun hain keskihintaiset talvirenkaat paikallisesta oranssista rengasliikkeestä. Nyt uskalsi kuitenkin ajaa jo moottoritielläkin, vaikka 350+ tkm ajettu alusta ei nyt muuten erityisen maukkaassa kunnossa enää ollutkaan.
Aikaisemmin tässä virassa palveli ansiokkaasti yhdeltä foorumilaiselta lunastettu piilocompetition eli A80 quattro 2.0 16v avant. Tämä oli sangen vähävikainen ja luotettava peli sen pari vuotta mitä taloudessa palveli, mutta kyllähän siinä voiman puute alkoi kiusata. Ajatuksena pyöri että jos AEB, mutta pojissa rakennettiin toveri Kermiselle & rouvalle tuollanen t89-ympäristöön ja siinä tuli todettua että yhtä sun toista pitää keksiä ja seppäillä joten työmäärän vuoksi homman aloittaminen aina jäi ja jäi. Lisäksi t89/b4 ympäristö muutenkin alkaa olla aikalailla sellaista puhkikaluttua osa-aluetta niin vähän semmoinen uutuuden viehätyskin ajatuksesta puuttui. Sitten kävi niin, että eräs toveri halusi lunastaa ko. kulkineen pois kelvollisella kauppasummalla niin teimme laput ja kasikymppinen vaihtoi omistajaa.
Niihin aikoihin tuli jonnekin facebookin Audi-myyntiryhmään aski/voimansiirtovammainen b5q, väkivahvalla ADR-tekniikalla. No tästähän tiedettiin jo ennestään että ko. voimalinja sisältää lyhyet 4.55 perävälitykset joten sellainen lintassa ajamisen fantasia alkoi kehkeytyä. Pari viestiä myyjän kanssa vaihdettuani alkoi muodostua aika vahva visio, että auto on muuten ok mutta torsen on väärän hinaustavan takia (vaihde päällä, toinen akseli ilmassa) antautunut. Hintaa jäi kaikki 650e joten yhtälö kuulosti loogiselta ja raatoa lähdettiin toveri Eican kanssa haalaamaan eteläisestä kalastajakylästä nimeltä Helsinki.
Paikan päällä auto osoittautui hintansa arvoiseksi, ulkoa kuhmuinen ja ruosteessa mutta sisusta yllättävänkin siisti ja alkuperäinen. Värikin ainoa oikea eli musta ilman hileitä. Autossa oli muutamia varusteitakin, joista kaikki vieläpä toimivat. Ilmastoinnin toimivuus selvisi vasta myöhemmin mutta oli erittäin mieluisa yllätys.
Tallille saavuttuamme aski rykäistiin pois pääasiassa luottomekaanikko Henkan toimesta ja samalla kun todettiin kytkin käyttökuntoiseksi ja hammastanko vuotavaksi, saatiin aski mukavalle työskentelykorkeudelle torsenin purkua varten. Askin hännän irrotettuani pystyin toteamaan torspon todellakin menehtyneen saamiinsa vammoihin. Onneksi niitä oli hyllyssä muutama varalla, joten modausprikat väliin ja uusi paikalleen. Ehjä hammastanko löytyi toveri Eican purkulaanilta jostain passatista ja se ruuvattiin paikalleen.
Takajouset oli poikki molemmin puolin, hain sinne uudet vakiot ja vaihtotyötä suorittaessani koin shokeeraavan yllätyksen kun ne iskarien yläkotelot oli molemmin puolin korin puolelta muuttuneet rautaoksidiksi! Kuka olis arvannut. Suomiauto-status nousuun siis ja Ruukin peltiä tilalle. Vähän jarrujen entraamista ja sittenhän olikin jo laitteet leimakunnossa.
Mukana tulleet talvirenkaat oli pelottavassa kunnossa, vissiin pari runkoviallista ja muutenkin varsin sekalainen seurakunta, auto ei mennyt niillä oikein metriäkään suoraan ja pelotti oikeasti ajaa moottoritienopeuksia. Positiivisena puolena näillä kumeilla sitkeä puurtaja ADR jaksoi tarjoilla yllättävän pitkiä sladeja modatulla torseenilla. Se ilo loppuikin sitten lyhyeen kun hain keskihintaiset talvirenkaat paikallisesta oranssista rengasliikkeestä. Nyt uskalsi kuitenkin ajaa jo moottoritielläkin, vaikka 350+ tkm ajettu alusta ei nyt muuten erityisen maukkaassa kunnossa enää ollutkaan.
Attached Files
Comment