Auton kanssa tulee kohta neljä vuotta täyteen ja kaikenlaista hieromista ja pientä ehostelua on jo nyt matkan varrelle mahtunut. Aloittanut matkansa vuonna 1993 Helsingissä Italian suurlähetystössä diplomaattien poljettavana, eli yksi harvoista (kuinka monesta lie?) Suomi-autoista. Positiivisen verokohtelun ansiosta maksanut varmaan uutena ihan siedettävän määrän markkarahaa. Ulkoväriltään indigoblau perleffekt (LZ5U) ja sisustana on mummonkalsari-sävytteinen beige sporttikangas hiilikuitulistoilla. Omaan silmään tuo sisusta on mieleinen ja en ole montaa samanväristä nähnytkään. Pakokaasuahtimella varustetun vitoskoneen jatkeena on 6-vaihteinen ja jo minulle päätyessään vollottavalla ykkösellä varustettu käsivalintavaihteisto.
Heti oston jälkeen 2015 keväällä jäähdytysnestettä vuoti vähän joka paikasta, mm. vesipumpusta, jälkijäähdytyspumppu oli halki, koneen takaosassa oleva muovinen letkulähtö oli murusina ja myöhemmin paljastui syylärikin vielä entiseksi. Vesipumpun uusinnan yhteydessä tuli tehtyä jakopää uusiksi ja vaihdettua myös kaikki oheishilppeet, kuten myös moniurahihnan kiristimen laakeri. Jakohihna oli perinteiseen tapaan pelottavan löysällä ja entinen moniurahihna näytti siltä, että vaihto olisi voinut tapahtua jo vähän aiemminkin.
Lumien sulettua tuli ajettua 80 km/h alueella nyppylän takana piilossa olleeseen routamonttuun ja rengas meni kyljestä halki. Ely-keskuksen mielestä tie oli luonnollisesti liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Myöhemmin saman vuoden aikana tuli vaihdettua multivika-anturi, pommi, by-pass, tulpat ja jotain muuta pientä tutustuessa autoon. Taisipa ”michelin-mies”-ahtoletkukin pillahtaa ja korvautua uudella.
Jonkun verran rötäämistä oli havaittavissa ja reilut 20v vanhat sytkäosat siirtyivät puolakonversion tieltä. Noiden uusien kanssa tuli pitkään tapeltua, sillä kukin puolasatsi toimi puolesta vuodesta vuoteen hyvin ja sitten pimahtelivat vuorotellen. Vasta 2017 (vai oliko peräti 2018 alkuvuonna) luovutin ja ostin uudet Berun orkkispuolat ja niille kaveriksi uudet sytkävahvarit. Ei ole sen jälkeen ongelmia ilmennyt, eli olisiko liian pitkä latausaika tappanut uudemman tyyppiset puolat.
Syksyllä 2015 puuhastelin V8-perämurikan paikalleen. Uudet nastarenkaat alle ja seuraavana yönä auto lähtikin pihasta varkaiden mukaan. Näillä vatupasseilla oli sitten ollut yön teemana varastaa urssilla peräkärry, jossa oli mönkijä kyydissä. Renkaat saivat asianmukaisen sisäänajon ja auto löytyi jauhesammuttimella kuorrutettuna ja tankki tyhjänä. Kojelauta ja ohjauslukko sahattu paskaksi ja naarmuja ja jälkiä siellä täällä. Vaihekepin nupin nahkakin oli pitänyt repiä pilalle. Mielialaa ylensi entisestään autoa siirtämään kutsuttu hinuri, joka alkoi viisastelemaan, kuinka ”tuosta ei enää autoa tule, vien avk:lle”. En kuitenkaan ennalta tarjottuun kohtaloon nöyrtynyt kuskin inttämisestä huolimatta, vaan auto jatkoi kuivaan talliin odottamaan vakuutustarkastajan tuomiota. No, jonkunnäköisen rahallisen korvauksen siitä sain mutta mielestäni se jauhesammuttimen laukaisija olisi silti ansainnut samanlaista jauheen annostelua esimerkiksi omaan henkitorveensa.
Kuivan pakkassään ansiosta jauhe ei ollut päässyt kastumaan ja aiheuttamaan enempää tuhoa. Auto pestiin ulkopuolelta huolella ja työnnettiin talliin sisustan läpikäyntiä varten. Penkit, ovipahvit, kojelauta ja keskikonsoli riisuttiin pois. Ensin imurointia ja myöhemmin vielä märkäpesu pariin kertaan. Jokainen katkaisija ja jokainen matonreuna tuli käytyä läpi, eli työtä riitti. Kojelautaan tuli tehtyä paikka erivärisestä yksilöstä, joka maalattiin vinyylimaalilla ja karhennettiin kevyesti. Samaan syssyyn tuli äänieristettyä ovet ja takakontti ja asennettua Rainbowin erillisarjat vakiopaikoille ja 10” Ground Zero subbari vahvistimineen konttiin.
Taisipa olla vuosi 2017, kun sain hankittua kauan itseäni tunnetasolla kiihottaneet BBS RS 236-vanteet. Saksan turkkilaiselle rahojen siirto vanteita näkemättä (sillä kukapa näin ei tekisi) ja jo reilun viikon päästä vanteita kotipuolessa halaillessa sain kuulla kommenttia, kuinka on taas lähtenyt mopo keulimaan. No nehän piti heti läväyttää osiksi ja vaihtaa pari huulta ehjiin ja harrastaa pientä siistimistä siellä ja täällä.
Tuli sitten jonkun aikaa enemmän tai vähemmän vain ajeltua. W140-mersu rötkötti tallissa ja aika meni sen kanssa puuhatessa tai sitä kyseistä puuhailua vältellessä. Ovien alalistojen seutu alkoi osoittaa ruostumistaan, takaiskarit oli olleet jo pidemmän aikaa jatkoajalla, takapyörän laakeri vollotti, pissapoika ja vihreä kulta alkoivat virrata maahan asti, jarrut täristivät jo jonkin verran ja ykkösvaihteella vollottavan laatikon tilallekaan ei kukaan ollut ehjää vaihtanut. Auto jäi nyt syksyllä seisomaan ja pääsi talliin työn alle.
Osia on jo laajalti haalittu, perän puslat pitäisi jostain keksiä. OEM-tasoista osaa ei oikein saa ja uretaaninappulat maksaa huomattavan kasan rahaa.
Ruotsalaiselta romukollegalta löytyi satunnaisen selailun (n. kolme kertaa päivittäin vuoden ajan) ehkä ehjempi 01E-lodju (EDU) A6 2.7 biturbosta, johon onkin jo viime päivinä vivusto vanhasta (CBL) siirretty. Uudet öljyt sisään ja samalla uusitaan lisäksi vetoakselien laippojen stefat. Toivotaan että on muuten kunnossa. Luultavasti myös kirotaan edellistä kohtaa myöhemmin, kun kahinat ja vonkunat paljastuvat. Joskus kaukaisuudessa konetta rakennellessa voisi siirtopakan ja synkrot uusia, mutta nyt ei anna (melkein valmistuneen) opiskelijan budjetti myöten.
Koska romua ei koskaan voi olla liikaa, oli vintille haalittu etukäteen jo toinenkin V8-murkula sen sijaan että joku oikeasti tarvitseva siitä hyötyisi. Kärpässienivisiona oli vaihtaa V8-torsen myös etuperän tilalle, mutta jonkinlaisia asennusteknisiä eroja havaittiin murikoita pyöritellessä. V8-murikan kuoren akselia tulisi mm. lyhentää ja ohentaa sekä käyttää V8-perän laippoja. Valmiita ja toimivia ohjeistuksia aiheeseen liittyen otetaan vastaan.
Tarkoituksena on nyt (lähitulevaisuudessa):
- tehdä alusta uusiksi (KW Variant 1-satsi odottanut jo vuoden päivät asennusta) puslineen tukivarsineen kaikkineen. Samalla retrofitataan sporttialustan takahässäkkä vakaajineen, joka diplomaatilla jäi 25 vuotta sitten marmoritiskillä ruksimatta. Kalikat ovatkin jo etuvakaajaa ja jarruja lukuunottamatta irti. Hiekkapuhallus ja maalaus suoritetaan osille sairaalaolosuhteissa.
- läpikäydä samalla myös jarrut
- siistiä ruostekuprut ovista (ja uusia listat) ja mahdollisesti kontin luukusta ja toisesta etulokarista
- uusia ohjaustehostimen pumpun tiivisteet
- selvittää lasinpesunestevuodon syy (luultavasti säiliössä, sillä siinä on jo ennestään yhdessä kohdassa purkkapatentti)
- pakoputkea soisi jollain ilveellä (naftimmat kannakekumit?) nostettavan lähemmäs auton pohjaa
- hierasta tankin kyljestä ruosteet pois, jos onnistuu kohtuudella ja koko tallia polttamatta
- rakentaa (luultavasti antaa perheen vanhemman hoviasentajan rakentaa) kuskin puolen takarenkaan etupuolelle uusi helmanreuna pellistä (joku ajanut joskus johonkin, niin että helma on päädystä ollut vähän kasassa ja päässyt ruostumaan)
- vaihtaa sisäilmansuodattimella varustettu raitisilmakotelo evoluutiomallista (urS6)
- kruunata jälleenrakennus asentamalla lisävalopötkö keulille (jännityksellä odottaen, että ehtiikö kesä kuitenkin ensin)
Heti oston jälkeen 2015 keväällä jäähdytysnestettä vuoti vähän joka paikasta, mm. vesipumpusta, jälkijäähdytyspumppu oli halki, koneen takaosassa oleva muovinen letkulähtö oli murusina ja myöhemmin paljastui syylärikin vielä entiseksi. Vesipumpun uusinnan yhteydessä tuli tehtyä jakopää uusiksi ja vaihdettua myös kaikki oheishilppeet, kuten myös moniurahihnan kiristimen laakeri. Jakohihna oli perinteiseen tapaan pelottavan löysällä ja entinen moniurahihna näytti siltä, että vaihto olisi voinut tapahtua jo vähän aiemminkin.
Lumien sulettua tuli ajettua 80 km/h alueella nyppylän takana piilossa olleeseen routamonttuun ja rengas meni kyljestä halki. Ely-keskuksen mielestä tie oli luonnollisesti liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Myöhemmin saman vuoden aikana tuli vaihdettua multivika-anturi, pommi, by-pass, tulpat ja jotain muuta pientä tutustuessa autoon. Taisipa ”michelin-mies”-ahtoletkukin pillahtaa ja korvautua uudella.
Jonkun verran rötäämistä oli havaittavissa ja reilut 20v vanhat sytkäosat siirtyivät puolakonversion tieltä. Noiden uusien kanssa tuli pitkään tapeltua, sillä kukin puolasatsi toimi puolesta vuodesta vuoteen hyvin ja sitten pimahtelivat vuorotellen. Vasta 2017 (vai oliko peräti 2018 alkuvuonna) luovutin ja ostin uudet Berun orkkispuolat ja niille kaveriksi uudet sytkävahvarit. Ei ole sen jälkeen ongelmia ilmennyt, eli olisiko liian pitkä latausaika tappanut uudemman tyyppiset puolat.
Syksyllä 2015 puuhastelin V8-perämurikan paikalleen. Uudet nastarenkaat alle ja seuraavana yönä auto lähtikin pihasta varkaiden mukaan. Näillä vatupasseilla oli sitten ollut yön teemana varastaa urssilla peräkärry, jossa oli mönkijä kyydissä. Renkaat saivat asianmukaisen sisäänajon ja auto löytyi jauhesammuttimella kuorrutettuna ja tankki tyhjänä. Kojelauta ja ohjauslukko sahattu paskaksi ja naarmuja ja jälkiä siellä täällä. Vaihekepin nupin nahkakin oli pitänyt repiä pilalle. Mielialaa ylensi entisestään autoa siirtämään kutsuttu hinuri, joka alkoi viisastelemaan, kuinka ”tuosta ei enää autoa tule, vien avk:lle”. En kuitenkaan ennalta tarjottuun kohtaloon nöyrtynyt kuskin inttämisestä huolimatta, vaan auto jatkoi kuivaan talliin odottamaan vakuutustarkastajan tuomiota. No, jonkunnäköisen rahallisen korvauksen siitä sain mutta mielestäni se jauhesammuttimen laukaisija olisi silti ansainnut samanlaista jauheen annostelua esimerkiksi omaan henkitorveensa.
Kuivan pakkassään ansiosta jauhe ei ollut päässyt kastumaan ja aiheuttamaan enempää tuhoa. Auto pestiin ulkopuolelta huolella ja työnnettiin talliin sisustan läpikäyntiä varten. Penkit, ovipahvit, kojelauta ja keskikonsoli riisuttiin pois. Ensin imurointia ja myöhemmin vielä märkäpesu pariin kertaan. Jokainen katkaisija ja jokainen matonreuna tuli käytyä läpi, eli työtä riitti. Kojelautaan tuli tehtyä paikka erivärisestä yksilöstä, joka maalattiin vinyylimaalilla ja karhennettiin kevyesti. Samaan syssyyn tuli äänieristettyä ovet ja takakontti ja asennettua Rainbowin erillisarjat vakiopaikoille ja 10” Ground Zero subbari vahvistimineen konttiin.
Taisipa olla vuosi 2017, kun sain hankittua kauan itseäni tunnetasolla kiihottaneet BBS RS 236-vanteet. Saksan turkkilaiselle rahojen siirto vanteita näkemättä (sillä kukapa näin ei tekisi) ja jo reilun viikon päästä vanteita kotipuolessa halaillessa sain kuulla kommenttia, kuinka on taas lähtenyt mopo keulimaan. No nehän piti heti läväyttää osiksi ja vaihtaa pari huulta ehjiin ja harrastaa pientä siistimistä siellä ja täällä.
Tuli sitten jonkun aikaa enemmän tai vähemmän vain ajeltua. W140-mersu rötkötti tallissa ja aika meni sen kanssa puuhatessa tai sitä kyseistä puuhailua vältellessä. Ovien alalistojen seutu alkoi osoittaa ruostumistaan, takaiskarit oli olleet jo pidemmän aikaa jatkoajalla, takapyörän laakeri vollotti, pissapoika ja vihreä kulta alkoivat virrata maahan asti, jarrut täristivät jo jonkin verran ja ykkösvaihteella vollottavan laatikon tilallekaan ei kukaan ollut ehjää vaihtanut. Auto jäi nyt syksyllä seisomaan ja pääsi talliin työn alle.
Osia on jo laajalti haalittu, perän puslat pitäisi jostain keksiä. OEM-tasoista osaa ei oikein saa ja uretaaninappulat maksaa huomattavan kasan rahaa.
Ruotsalaiselta romukollegalta löytyi satunnaisen selailun (n. kolme kertaa päivittäin vuoden ajan) ehkä ehjempi 01E-lodju (EDU) A6 2.7 biturbosta, johon onkin jo viime päivinä vivusto vanhasta (CBL) siirretty. Uudet öljyt sisään ja samalla uusitaan lisäksi vetoakselien laippojen stefat. Toivotaan että on muuten kunnossa. Luultavasti myös kirotaan edellistä kohtaa myöhemmin, kun kahinat ja vonkunat paljastuvat. Joskus kaukaisuudessa konetta rakennellessa voisi siirtopakan ja synkrot uusia, mutta nyt ei anna (melkein valmistuneen) opiskelijan budjetti myöten.
Koska romua ei koskaan voi olla liikaa, oli vintille haalittu etukäteen jo toinenkin V8-murkula sen sijaan että joku oikeasti tarvitseva siitä hyötyisi. Kärpässienivisiona oli vaihtaa V8-torsen myös etuperän tilalle, mutta jonkinlaisia asennusteknisiä eroja havaittiin murikoita pyöritellessä. V8-murikan kuoren akselia tulisi mm. lyhentää ja ohentaa sekä käyttää V8-perän laippoja. Valmiita ja toimivia ohjeistuksia aiheeseen liittyen otetaan vastaan.
Tarkoituksena on nyt (lähitulevaisuudessa):
- tehdä alusta uusiksi (KW Variant 1-satsi odottanut jo vuoden päivät asennusta) puslineen tukivarsineen kaikkineen. Samalla retrofitataan sporttialustan takahässäkkä vakaajineen, joka diplomaatilla jäi 25 vuotta sitten marmoritiskillä ruksimatta. Kalikat ovatkin jo etuvakaajaa ja jarruja lukuunottamatta irti. Hiekkapuhallus ja maalaus suoritetaan osille sairaalaolosuhteissa.
- läpikäydä samalla myös jarrut
- siistiä ruostekuprut ovista (ja uusia listat) ja mahdollisesti kontin luukusta ja toisesta etulokarista
- uusia ohjaustehostimen pumpun tiivisteet
- selvittää lasinpesunestevuodon syy (luultavasti säiliössä, sillä siinä on jo ennestään yhdessä kohdassa purkkapatentti)
- pakoputkea soisi jollain ilveellä (naftimmat kannakekumit?) nostettavan lähemmäs auton pohjaa
- hierasta tankin kyljestä ruosteet pois, jos onnistuu kohtuudella ja koko tallia polttamatta
- rakentaa (luultavasti antaa perheen vanhemman hoviasentajan rakentaa) kuskin puolen takarenkaan etupuolelle uusi helmanreuna pellistä (joku ajanut joskus johonkin, niin että helma on päädystä ollut vähän kasassa ja päässyt ruostumaan)
- vaihtaa sisäilmansuodattimella varustettu raitisilmakotelo evoluutiomallista (urS6)
- kruunata jälleenrakennus asentamalla lisävalopötkö keulille (jännityksellä odottaen, että ehtiikö kesä kuitenkin ensin)
Comment