Ronsulla Ringille

Tätä reissua vatvottiin noin kuusi vuotta. Vuonna 2018 kävin kaveriporukan kyydissä Nurburgringillä ja päätin, että ensi vuonna lähden omalla autolla. Sitten tuli kaikenlaista kulkutautia ja muita esteiden tapaisia ja matkan toteutuminen venyi vuoteen 2024. Siinä kerkesi suunnitella ja lisäillä reitille käyntikohteita. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä Ronsulla vain Ringille. Keski-Euroopan reissu päätettiin aloittaa Pärnun ratapäivällä ja sen myötä valittiin Via Baltican kautta ajaminen. Tämän seurauksena reitin varrelle suunniteltiin Auschwitz, Grossglockner, Kotkanpesä, Ingolstadt, Neckarsulm ja Nurburgring. Nyrrelle viimeisenä, jos nyt vaikka sattuisi jotain ikävää radalla niin ompahan kaikkea muutakin kerennyt nähdä.

Pärnussa vietetyn viikonlopun päätteeksi pääsimme lähtemään itse reissulle. Ennakko-odotuksista huolimatta Via Baltican liikenne sujui oikein mallikkaasti. Ensimmäisen etapin päätepiste oli heti Puolan puolella Suwalkissa. Illalla karttaa selatessa mietittiin, että pienellä koukulla voisi käydä Krakovassa makkaralla. Voisi sitten sanoa, että on syönyt Krakovassa Krakovanmakkaraa. Käytiin. Seuraava kohde oli Auschwitz. Se on oikeasti kylmä paikka. Suosittelen, jos yhtään kiinnostaa.

Tämän jälkeen katsoimme taas karttaa ja huomasimme, että Wien olisi ihan ilman koukkua matkan varrella. Mietimme, että oisko se viinin paikka Wienissä. Tämä kyllä velvoittaisi sitten juomaan monta pitkää kylmää Lyypekissä.. Ajoimme Praterin juureen juomaan lasilliset. Päivä alkoi pikkuhiljaa kääntyä iltaan ja varasimme majoituksen paikasta nimeltä Bruck an der Mur. Siitä olisi kätevä suorittaa seuraavana päivänä Grossglockner. Mutta taas oli majoituksessa aikaa katsella karttaa. Mietin, että pienellä koukulla piipahtaisi Wörtherseessä katsomassa kivestä veistettyä kakkoskopan Golfia. Tulipahan nähtyä sekin ja samalla vierailtua Pyramidenkogel -näkötornissa josta aukeaa todella upeat maisemat. Puolihuolimattomasti pakotin myös korkeanpaikankammoisen sinne. Anteeksi.

Näkötornista selvittiin ja samana päivänä suoritimme vielä sen Alppitien jossa maisemat ovat upeat ja tie itsessään on mukava kurvailla. Kävimme Zell Am Seessä mäkkärissä ja majoituimme paikassa nimeltä Sankt Veit im Pongau. 

Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin Kotkanpesälle. Tätäkin paikkaa voi vain ihmetellä. Maisemat ovat upeat ja tie jota pitkin bussilla sinne kiivetään on vähintään mielenkiintoinen. Täältä jatkettiin sitten Ingolstadtiin Audin museoon ja matkan varrella sain ensipuraisun Autobahniin kunnon autolla. Ingolstadtista sitten yöksi Neckarsulmiin. Seuraavana päivänä näytettiin RS6:lle sen syntymäpaikka ja jatkettiin vihdoin ja viimein sinne Nurburgringille. Mutta hei. Tiedätte varmaan sen vanhojen Audien mittariston kellossa olevan ”palmun”? Jos autolla on yhteys tänne Saksan Mainflingenissä sijaitsevalle pellolle, niin se palmun näköinen symboli siellä kellon vieressä loimottaa. Tämä nyt ei ollut mikään nähtävyys, mutta minun teki mieli käydä tämäkin katsomassa, kun se sattui ihan pienellä koukulla matkan varrelle.

Tämän jälkeen päästiin Nurburgringille ja sunnuntain turistipäivälle. Ajoin tosin vain kaksi kierrosta, koska vetoakselin suojakumi päätti antautua baanalla ajaessa eikä viikonloppuna saanut mistään uutta. Maanantaina soittelemaan pajoja läpi ja saatiin paikalliselta marmorilta kumin vaihto tiistaille. Päätettiin ottaa maanantai lepopäiväksi ja turisteerattiin ihan rauhassa. Löysempi päivä tuli tarpeeseen sillä koko viikko oli herätty kohtalaisen ajoissa ja suoritettu monenlaista kohdetta.

Tiistaina uudella kumilla baanalle ajamaan ja kokeilemaan miten se vanha Ronsu jaksaa kulkea. Ja jaksoihan se. Paras tankillinen kesti 3,5 tuntia. Tosin kilometrejä tuli myös ihan kiitettävästi.

Seuraavaksi Lyypekkiin yöksi ja juomaan ne monta pitkää kylmää. Ompahan tällä reissulla suoritettu Edelmanin biisikin. Loppureissulla ei sen kummempia tapahtumia ollut. Juutinrauman silta on hieno kokemus ja Ruotsin läpi ajaminen ei ollut paha rasti. Sekin alkaa olla pientä pätkää vaille moottoritietä Malmöstä Tukholmaan.

Tästä reissusta riittäisi kaikennäköistä kerrottavaa, mutta tässä pieni yhteenveto miten meidän reissu eteni. Yhteenvetona voisin todeta autosta sen verran, että 2004 vuosimallin RS6 Plus melkein 300tkm ajettuna toimi todella hienosti koko reissun. Ja vaikka on vanha auto, niin se on edelleen Saksan Autobahnalla kuin kotonaan. Ja siellä se myös tunnistetaan. Muutaman kerran tuli hauista ja peukkua samaa matkaa ajaneilta. Ainoat teknikaalit oli tuo vetoakselin suojakumi ja Wienin ruuhkassa piiputtanut ilmastointi. Ilmeisesti joku turvaraja pudottaa vaan kompuran pois, jos auto seisoo ja ilman lämpötila on +42 astetta eikä viilennysteho riitä. Alkoi taas toimimaan, kun kävimme motarin levikkeeltä matkustajille virvokkeita.

Tällaisena autolla ajamisesta tykkäävänä ihmisenä tämä meni lomareissujen kärkeen. Eikä pidä vähätellä matkaseuraa. Se tekee reissaaisesta vielä astetta mukavampaa, kun on hyvää seuraa. Iso kiitos Ville Wisakannolle ja Joonas Määtälle. Ensi kerralla lähdetään ihan pelkästään Nyrrelle, ehkä. Joko mennään?!

Kalle Turunen