Perhematka

Kesän 2024 reissua alettiin suunnittelemaan jo hyvissä ajoin. Korona oli sotkenut hyvin alkaneen ”joka toinen vuosi autolomalla” -järjestyksen ja oikeastaan 2021 ja 2023 reissut jäivät väliin ja siksi päätettiin panostaa vähän enemmän vuoden 2024 perhematkaan. Kaikki alkoi tietenkin autovalinnasta. Perheen pääasiallisena kuljettimena toiminut ladattava Seat Tarraco e-Hybrid ei tullut kyseeseen (ja se tuli myytyä poiskin ennen reissua) ja toisaalta kesäkakkosautona toiminut RS4 Cabriolet ei taas riittänyt nelihenkisen perheen kulkuvälineeksi tiloiltaan alkuunkaan. Valinta oli siis hyvinkin helppo, talvikakkoskäyttiksen virkaa toimittava Q7 4.2 V8 TDI oli tälle reissulle juuri sopiva laite. Ennakkohuoltoa tehtiin käyttämällä auto K-autolla huollossa sekä uusimalla jarrulevyt eteen ja taakse. Palat olikin edellinen omistaja uusinut jo edellisenä kesänä. Käytiinpä vielä varmistamassa moottorin optimaaliset toimintaedellytykset, ettei vaan jäätäisi baanalla jalkoihin. Matkan suunnittelussa Michelinin Green Guidet ovat osoittautuneet jo aiemmilla reissuilla erinomaisiksi kirjoiksi. Siellä on nähtävyyksille annettu tähtiä ihan kuin Michelinin punaisessa kirjoissa on arvioitu ravintoloita. Green Guidesta löytyy valmiiksi suunniteltuja ajoreittejä hienoille teille, joille tuskin muuten tuskin tulisi mentyä ollenkaan. Vahva suositus näille kirjoille!

Kesäkuisena perjantaina aamu meni vielä töiden merkeissä ja puolen päivän jälkeen suunnattiin Vuosaareen ja laivamatka kohti Saksaa alkoi. Samalla pääsi lomafiilikseen, kun työt oli pakko lopettaa duuniläppärin kotiin jättämisen myötä. Lauantaina illalla laiva pääsi perille Travemündeen ja otettiin pieni siirtymä Hampurin eteläpuolelle yöksi.

Seuraavana päivänä oli reissun pisin ajopäivä, noin 850 km nykäisy Itävaltaan St. Antoniin. Alkumatka sujui mukavasti mutta auto päätti mennä limp modeen ja tehot katosivat. Auto sivuun baanalta ja VCDS:llä koodien lukuun. DPF:n paine-eroanturi antoi koodia eikä suostunut nollaantumaan eikä perinteinen auton buuttauskaan auttanut. Aikansa kun auto lepäsi lounaan ajan ja vielä kertaalleen, kun nollasin koodit niin kyllä se limp mode taas hävisi ja pääsi ajamaan normaalisti jonkin aikaa. Onneksi moottorissa on terveesti tilavuutta niin limpissä ollessakin autolla pystyi pitämään sellaista 160 – 180 km/h matkavauhtia, nopeuden nostaminen oli vaan tuskaisen hidasta. Perille päästiin 7h 41min ajon jälkeen keskinopeuden ollessa 110 km/h ja kulutuksen maltillinen 13,1 l/100 km.

Ensimmäinen etappi oli suoritettu ja edessä oli muutama päivä St. Antonissa ja siellä aktiviteetteina oli mm. sähkömaastopyöräilyä upeissa maisemissa, käppäilyä metsäpoluilla ja yhtenä päivänä käytiin ajamassa Kaunertal Glacier Panoramic Road, joka olikin maisemiltaan upea pätkä. Ylös kun päästiin, niin mentiin vielä Karlesjochbahnilla ylöspäin ja tulipa samalla poimittua maapiste myös Italiasta. Niin, ja perheen nuorisoa huvitti, kun olivat kahdestaan eri maassa kuin vanhempansa.

Itävallasta kun palattiin Saksan puolelle, niin käytiin tsekkaamassa Prinsessa Ruususen linnan esikuvaksikin mainittu Neuschwanstein linna. Oli upea paikka ja opaskierros oli toteutettu vain niin kuin saksalainen sen osaa. Saksassa on paljon linnoja ja tänne kyllä kannattaa ajella vähän kauempaakin vaikkei olekaan niitä kaikkein vanhimpia mitä maasta löytyy.

Illaksi ajettiin Ingolstadtiin ihan vanhan kaupungin viereen hotelliin, jossa näytti olevan jotain Audin koulutuksia. Ingostadtissa oltiin kaksi yötä ja niiden välinen päivä meni Audin pääpaikalla museolla ja tehdaskierroksella sekä tietenkin currywurstilla. Tehdaskierroksella olin käynyt 2010, mutta ihan yhtä mielenkiintoinen se oli 15 vuotta myöhemminkin. Vahva suositus. Liput saa suoraan netistä.  Tulipa siellä nähtyä Kalle, Wisa ja Joonas, jotka olivat äiäreissulla RS6 plussalla. Toki tätä oli vähän pohjustettu etukäteen, joten ihan täydellisestä sattumasta ei ollut kyse.

Tehdaskierrosta voi suositella erittäin lämpimästi. Oli hienoa nähdä miten teräslevypinkasta robotti nappaa pellin ja alkaa askarrella siitä autoa. Ilmeisesti ovat Audillakin päässeet siitä vaiheesta eteenpäin, kun auton valmistus aloitettiin ottamalla hyllystä lämmityslaitteen kenno ja aloittamalla kasaamaan autoa sen ympärille. Kuvia ei valitettavasti saanut ottaa ja kännykät piti jättää säilytykseen ennen tehdashalliin siirtymistä. Museossa kalustoa oli joka lähtöön ja tulipa omin silmin nähtyä myös prototyyppi kaksiovisesta A8 Coupesta (D2).

Ingolstadtista ajettiin Adenauhun. Matkaa ei ollut kuin noin 500 km mutta sadekeli, tietyöt, ruuhkat ja säännöllisen epäsäännöllisesti vaivannut limp mode eivät varsinaisesti tehneet matkasta sellaista, mitä moni kuvittelee Saksassa ajamisen olevan. Ylipäätään Saksan moottoritiet ovat sen verran täynnä autoja, että kovin pitkään ei pääse päiväaikaan ajamaan yli 200 km/h vauhdeilla. Yöaikaan tilanne saattaa olla eri, mutta sitä ei tällä reissulla tullut kokeiltua.

Juhannus meni Adenaussa, joka sijaitsee siis ihan Nürburgringin kupeessa. Kalle, Wisa ja Joonas olivat myös samaan aikaan samassa paikassa, joten käytiin pariin otteeseen syömässä kimpassa ja kierrettiin muutama kierros rataakin samassa autossa. Itselle oli varattuna vuokraamosta Alpine A110, mutta koska vuokraamon molemmat Alpinet olivat rikki, jouduin ottamaan Toyota Supran kahden litran koneella. Ei siinä, ihan hyvä työkalu sekin oli turvakaarineen ja kunnon alustoineen, mutta ei ollut ollenkaan sama asia kuin pieni ja kevyt keskimoottorinen urheiluauto. Sinänsä palvelu Rent4Ring -vuokraamossa oli hyvää ja pahoittelivat kovasti, etteivät pystyneet järjestämään haluamaani autoa. Päivän päätteeksi ajettiin vielä kuuautolla yksi perhekierros ja siitä tietenkin puolet limpissä.

Nyrreltä suunnattiin takapenkkiläisten odottamaan kohteeseen Soltaun lähelle. Siellä on hallittavissa olevan kokoinen huvipuisto nimeltään Heide Park. Laitteita ei ole juurikaan enempää kuin Lintsillä, mutta koska alue on yli 11 kertaa Lintsin kokoinen niin laitteetkin ovat selvästi suurempia. Kesäkuussa ei ollut ruuhkia, joten jonottamiseen ei mennyt aikaa. Tämäkin on suosittelemisen arvoinen paikka. Melkein kannattaa varata kaksi päivää, etenkin jos on menossa heinä- tai elokuussa, jolloin paikallisillakin on lomia. Soltaussa on myös Outlet -kylä, josta voi tehdä hyviä ja tarpeellisia hankintoja. 

Huvipuistopäivän jälkeen ajettiin Hampuriin pariksi yöksi ja kyllähän suurkaupungin meno etenkin jalkapallon EM- kisojen pelipäivänä kun ”kotijoukkue” Turkki pelaa, oli aikamoista. Hampurissa on montakin hyvää käyntikohdetta ja Minatur Wunderland (https://www.miniatur-wunderland.com/) on ehdottomasti yksi suosittelemisen arvoinen. Wunderlandissa on mm. pikkutarkka pienoismalli Monacosta F1 -kisojen aikaan. Upeudesta kertoo jotain se, että pienoismallissa on kisat menossa ja autot ajavat radalla. Mutta niin oli myös Automuseum Prototyp (https://prototyp-hamburg.de/), joka sattui olemaan ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme.

Hampurista suunnattiin Lyypekkiin mutta koska olin ostanut jo edellisenä vuonna Black Friday -tarjouksesta laivaliput Finnlinesillä Kapellskäristä Naantaliin, niin Lyypekissä käytiin vain Cittimarktissa ”säästämässä” ja illaksi ajettiin Rostockiin. Ei muuten jäänyt epäselväksi että ei oltu enää entisen Länsi-Saksan puolella, kyllä sen vaan edelleen näkee. Rostockista hypättiin aamulla laivaan ja suunnattiin Ruotsin puolelle Trelleborgiin ja sieltä ajettiin Södertäljeen Scandiciin yöksi. Vaimolle tuli flashback ja soitto äidille vahvisti asian: samassa hotellissa oli tullut oltua joskus 40 vuotta aiemminkin yötä. Huonosti nukutun yön jälkeen (ilmastointi, mikä?) reilun 1,5h ajomatka Kapellskäriin ja päivä menikin mukavasti Finnlinesin lähes uusissa laivoissa. Oli oikein mukava lillua päivällä porealtaassa takakannella ja katsella Saaristomeren upeita maisemia. Laivoilla on erittäin hyvät tilat katsella maisemia ja ravintoloista saa erinomaista ruokaa varsin kohtuulliseen hintaan. 

Linkki Finnlinesin sivuille Finncanopuksen ja Finnsiriuksen 360 -kuviin: https://finnlines.visualizer360.com/finnsirius#87116,89613,0,0.01

Kun illalla sitten oltiin Naantalissa ja edessä parin tunnin ajomatka kotiin niin melkein koko matkan mietittiin milloin päästään seuraavalle vastaavalle reissulle ja mitä tehdään toisin. Lienee onnistuneen reissun merkki, kun alkaa suunnitella seuraavaa jo ennen, kun on päässyt kotiin.

Valmistelut

Reitin suunnitteleminen ja yöpaikkojen varaaminen etukäteen oli perhereissulla ollessa meidän mielestä fiksua, joskin fiksattu reitti ja yöpaikat eivät anna kovin paljoa mahdollisuuksia spontaaneihin käyntikohteisiin. Edelleenkin Michelinin Green Guidet ovat todella hyvä apu sekä reitin suunnittelussa että varsinkin paikan päällä ajellessa, etenkin jos aikataulu ei ole liian tiukka. Päädyttiinpä vuoden 2015 Saksan reissulla Schwartzwaldissa St. Blasienin tuomiokirkkoon, jossa on mm. 36 metriä halkaisijaltaan oleva kupoli, joka yltään 63 metrin korkeuteen. Ilman Green Guidea oltaisiin luultavasti ajettu tuosta ohi vain parin kilometrin päästä autuaan tietämättöminä moisesta nähtävyydestä.

Auton valmistelussa tärkeää on hyvin tehdyt etukäteishuollot, erityisesti jarrujen ja renkaiden osalta. Kesällä voi olla todella kuuma ja senhän tietää, kun suomalainen pääsee Saksaan niin täysillähän siellä tulee ajettua, jos vaan tilaa on. Silloin on parempi olla rengastuksen ja jarrujen iskussa. Ja VCDS – never leave home without it.

Mentiin periaatteella ”jokaiselle jotakin” eli pyrittiin löytämään tasapainoa kaikille mieleisten kohteiden löytämisessä. Myös lapsille kommunikointi etukäteen loppureissussa olevasta huvipuistosta auttoi heitä jaksamaan ehkä heille vähän vähemmän mieluisat käyntikohteet. Tosin, joskus se ilo tulee hyvinkin pienistä asioista ja yksi parhaista kohteista muksujen mielestä oli Kaunertalin maisematien varrella ollut vuoristopuro, johon he yrittivät tehdä patoja sillä aikaa kun kävin viihdyttämässä itseäni mutkapätkillä. Myönnettäköön kyllä, että Q7 ei ole se ihan optimaalisin laite kapeille vuoristoteille.

Mitä tekisin toisin

Meidän perheen synti tällaisilla reissuilla on aina se, että ei malteta pysähtyä paikalleen. Nyt oltiin neljä yötä St. Antonissa, mutta koska sinne päästiin perille vasta illalla ja eteenpäin lähdettiin heti aamulla niin varsinaisia siellä vietettyjä päiviä ei niin montaa ollutkaan. Muuten oltiin maksimissaan kaksi yötä yhdessä paikassa, mikä on tietenkin todella vähän sekin. Myös kaksi viikkoa on todella lyhyt aika olla reissussa, joten kesälle 2026 onkin suunnitelmissa kolmen viikon reissu, jossa 10 – 12 päivää olisi yksi tukikohta vuokralla jossain Pohjois-Italiassa. Sitä reissua on jo alettu pohjustamaan siten, että saataisiin muutama hyvä kaveriperhe myös mukaan. Auton osalta Q7 oli hyvä valinta koska oltiin perheen kanssa reissussa, mutta jos saisi matkata kahdestaan niin omasta tallista RS4 Cabriolet olisi ykkösvaihtoehto ja aidan taakse kurkottelemalla jokin Aston Martin Vanquish V12 -moottorilla olisi varmasti hyvä tapa liikkua pitkin Eurooppaa pari kuukautta. Ehkä sekin päivä joskus vielä koittaa. 

Tero Pänttönen