Ostoskorisi on tyhjä!
Karavaani Saksaan

5470 Via Baltica ja Saksa
Syksyllä 2023 kaavailimme jälleen kerran Pärnun ratapäivälle lähtöä pienen lomanaloitusreissun merkeissä. Olimme muutama vuosi aiemmin tutustuneet karavaanarimatkailuun isäni vanhalla katsastusvapaalla pikkuvaunulla, ja meillehän se jäi. Vaunua oli ehditty remontoimaan ja varustamaan kahden aikuisen ja yhden keskikokoisen karvakaverin matkakodiksi, kun kesällä 2023 teimme 10 päivän kotimaanmatkan pitkin itäistä Suomea Audi-Clubin kesäkruisingin yhteydessä. Vaunun kanssa liikkumisessa parasta on vapaus. Ei tarvitse sitoa suunnitelmiaan ennalta varattaviin yöpaikkoihin. Majoitustapa oli siis valittu, aikaa käytettävissä 3 täyttä viikkoa ja pitkäaikaisen matkahaaveen – omalla autolla Saksaan – suunnittelu sai alkaa. Reittivalintoja ja nähtävyyksiä tuli selattua. Aiheesta oli ja tuli myös muiden clubilaisten kanssa keskustelua, niin foorumilla kuin erillisessä keskusteluryhmässä. Lopulta suunnitelma oli yksinkertainen.
Pärnu starttina kohti etelää
Matkasuunnitelmamme lähtöpiste oli siis Pärnun ratapäivä 16. kesäkuuta, mutta paluulle oli takarajana vain lomapäivien ehtyminen siitä 3 viikkoa myöhemmin. Oikeastaan muita rajoituksia ei ollut kuin pysytellä viisumivapailla alueilla, ja huomioida ensimmäistä kertaa mukana kulkeva dogbertiina.
Monet karavaanarit suuntaavat nilkka suorana etelän lämpöön Via Balticalta. Me ajattelimme alusta asti pysytellä Itämeren lähellä. Baltiassa ja Pohjois-Saksassa oli paljon kohteita, joissa emme olleet vielä käyneet, ja Puola oli molemmille uusi tuttavuus.


Lähdimme liikkeelle perjantaina 14.6. Vuosaaren satamasta Tallinnan Muugaan. Saimme kerhoseuraa lauttamatkan verran, ennen kuin suuntasimme Viron luoteisrannikolle. Ensimmäisenä päivänä ehdimme käydä vielä Paldiskissa, Kloogarannan valtavalla uimarannalla, Pakrin majakalla ja yövyimme viereisessä luonnonpuistossa, josta jatkoimme seuraavana päivänä Keilan vesiputouksien kautta Pärnua kohti. Matkalla tankatessa autoa ja ihmisiä saatiin sattumalta Clubi-seuraa loppumatkaksi. Pärnussa hyvä sää parani helteen puolelle ja Pärnun rantapuiston maksullinen soraparkki oli oiva valinta yöpymiselle. Clubi-kavereita tavattiin rannalla ja illalla ruokailtiin isommalla porukalla, ja turinointia jatkettiin seuraavana päivänä paahteisella varikolla. Radalle meno olisi vaatinut kattolaatikon ja lisäpeilien purkamisen, joten haistelimme motor sporttia tällä kertaa vain radan laidalta.
Sieltä jatkoimme tuttujen markettien kautta kohti Latviaa.




Leirintäalueet ja luonnonläheisyys Baltiassa
Baltian maissa leiriytyminen oli vaivatonta. Camping-alueet olivat ensiluokkaisia ja pääsääntöisesti hyvin edullisia, joten näitä palveluja oli erittäin mukava käyttää. Lisäksi Baltiassa ja Puolassa leirintäalueet ottavat uusia yöpyjiä vastaan myöhälle iltaan ja palvelevat ilman Keski-Eurooppalaisia päivälepoja. Matkan päällä ”lennosta” majoittuminen oli helppoa. Baltiassa riittää luontokohteita, luonnonsuojelualueita ja loputtomasti rantametsiä. Niiden rauhallisilla pysäköintialueilla yöpyminen matkailuvaunulla on yleisesti hyväksyttyä. Esimerkiksi yhden yön pysähdyimme Liettuassa Kaunasin lähellä paikassa, joka tarjosi nuotiopaikan, wc:n, ja kauniit jokimaisemat – kaikki yhdessä paketissa ilmaiseksi. Latviassa testasimme myös Suomi-karavaanareiden kestosuosikin Jurasdzeni-camping, jossa on todella hyvä hinta-laatu-taso, muutama askel vaunupaikoilta uimarannalle ja pelkän auton kanssa liikkuville erihintaisia mökkejä.

Matkailijalle on kaikissa Baltian maissa nähtävää, mutta palvelutasossa on eroa. Viro on turismiin erikoistunut ja palvelut ovat monipuolisia ja asiakaspalvelu pienissäkin liikkeissä ja huoltoasemilla luonnistuu englanniksi. Latvia seuraa viroa noin 10 vuotta jäljessä. Liettua on tästä vielä noin 5 vuotta takamatkalla.
Reittimme kulki Balttiassa: Muuga-Paldiski-Pärnu-Tūja-Salaspils-Jūrmala-Šiauliai-Kulautuva. Tosin pysähdyimme useammassa kohteessa matkalla ja kiertelimme nähtävyyksiä myös näiden ympärillä jonkin verran. Mm. Šiauliain ristimäki on näkemisen arvoinen ja vaikuttava kohde.



Puolet parempi Puola
Puola puolestaan yllätti meidät positiivisesti. Monet varoittelevat heikkoja matkailijan palveluita, epäsiisteyttä ja turvallisuusongelmia. Meille Puola näyttäytyi erittäin ystävällisenä, varsin siistinä ja ainakin karavaanipalveluiltaan Saksaa mutkattomampana. Vaikka maassa on tietullimaksuja ja painorajoituksia erityisesti yli 3 500 kg yhdistelmille, matkanteko oli sujuvaa. Tietöitä oli paljon, eikä suotta. Valtateiden kunto oli ensiluokkainen. Ainoana miinuksena mainittakoon hieman hankala tietullin maksujärjestelmä raskaille yhdistelmille. Tämä vaati hieman ylimääräistä opettelua ja hermojen venytystä läppärin ääressä, minkä jälkeen matka jatkui Kaunasista Puolan puolelle ja kohti Gdańskia.

Gdańsk on Pohjois-Puolassa erittäin mielenkiintoinen ja kaunis kaupunkikohde.
Mennessä vietimme pari yötä Gdańskin läheisellä campingilla jälleen uimarantojen tuntumassa. Sieltä suuntasimme suoraan Saksan puolelle pohjoista väylää pitkin.
Palatessa olimme varustautuneet viettämään kolme yötä Puolassa. Ensimmäiseksi yöksi löysimme Poznańin kaupungin tuntumasta hotelli-vuokra-asunto-campingin-yhdistelmästä rauhallisen yösijan. Poznań on Suomessa vähän tunnettu sisämaan helmi, jonka vanha kaupunki on yksi parhaiten säilyneitä ja kauneimpia, hintataso edullinen ja isojen korkeakoulujen vaikutuksesta tunnelma nuorekas ja rento. Käteisenä kelpasivat eurot. Heti toisena yönä päädyimme ajamaan pikkutunneille saakka, kun valmiiksi katsotun omatoimi-campingin verkkomaksu ei onnistunut. Vietimme matkan ainoan yön moottoritien levähdyspaikalla. Tullimaksuteillä näihin sisältyvät siistissä kunnossa olevat wc-tilat suihkuineen, pihalta grillit ja pöytiä ja katoksia oleskeluun sekä usein pieni leikkipaikka lapsille. Monet matkan varrella tapaamamme suomalaiset karavaanarit hyödyntävät näitä säännöllisesti.


Matkasuunnittelussa kannattaa kuitenkin varautua siihen, että tietyöt sulkevat pääsyn monelle levähdyspaikalle, joten jäljelle jäävissä on todella täyttä.

Saksa – kielitaitoa ja yllättävää vieraanvaraisuutta

Pohjois-Saksan rannikko on näkemisen ja kokemisen arvoinen. Alue on jo aikanaan rakennettu parantola-alueeksi ja lomakohteeksi. Usedomissa ja Rügenillä eletään turismista. Meri-ilmaa lähes päättymättömän pitkillä hiekkarannoilla ja kaikkea mitä rentoutumiseen voi tarvita. Kauniita rantakyliä ja -kaupunkeja on lähes kävelymatkan päässä toisistaan ja kaikissa majoituspalveluita laidasta laitaan: kodinomaisista B&B-kohteista leirintäalueiden kautta hulppeisiin kylpylähotelleihin. Saksassa huomasimme, että vaikka englannilla pärjää kohtuullisesti, paikallisen kielen sujuva taito on suuri apu. Saksalainen järjestelmällisyys ja sääntöuskollisuus ei turhaan kuulu kansallisiin stereotypioihin. Pilkun tarkkaa tekemistä on luvassa, varsinkin mikäli käytät ensisijaisesti saksalaisille suunnattuja palveluja. Toisaalta ystävällisiä ja auttamishaluisia ihmisiä on enemmistö ja ne jäyhemmätkin asiallisia. Saksalaiset suhtautuvat suomalaisiin useimmiten hyvin lämpimästi – juttuseuraa löytyy nopeasti, kun paikalliset huomaavat rekisterikilvessä FIN-tunnuksen. Leirintäalueilla tieto kaukaisista vieraista saavutti nopeasti alueen laidatkin. ”Ach, Sie sind die Finnen” (Ai te olette ne suomalaiset) oli tavallinen reaktio small talkin alkuun camping-tiskihuoneessa. Rekisterikilpi bongaus tuntuu olevan saksalaisille miehillä kovempi asia kuin monet kauniit ja eläväiset asiat. Ainakin meidän tulkinnan mukaan päänkääntöbarometrista pääteltynä.

Reittimme kulki koillisrannikolta Stralsundin kautta Rostockiin ja sen läntiselle rannalle. Ensimmäinen kokemus täysistä leirintäalueista ja aikaisin liikkeellä olon tärkeydestä konkretisoitui. Oli viikonloppu ja hellettä. Paikalliset olivat täyttäneet campingit. Olimme matkalla lomasesongin ulkopuolella, mutta siitä huolimatta rannikon kohteet olivat todella suosittuja. Matkamme jatkui vielä aavistuksen etelään retkeilyalueen parkkipaikalle yöpymään luonnonrauhaan – jonka rikkoi vain kotoisasti Lapin kesää muistuttava hyttysinfernon ininä.
Seuraavana päivänä pääsimme maistamaan etapilla ennen Lyypekkiä kunnollista saksalaista moottoritietä. Maailman kauneimman liikennemerkin koristamalla tiellä ajaminen on kokemus, joka edellyttää sääntöjen tuntemista ja oikeaa asennetta – vähän kuin ensimmäistä kertaa moottoriradalle kurvaisi. Ajatus voi tuntua jopa hiukan pelottavalta, jos tiedät olevasi hitaamman puoleisella ajoneuvolla (tässä tapauksessa yhdistelmällä) liikkeellä, mutta huomaat pian, että kun asemoit itsesi liikennevirrassa oikeaan laitaan, katsot peilit vielä normaalia kauemmas, ilmoitat aikeesi vilkulla ajoissa ja palaat oikeaan reunaan heti kun mahdollista, kohtaat varsin kohteliasta liikennekäytöstä ja meno tuntuu hyvällä syyllä turvallisemmalta kuin ruuhka-Suomen kehäteillä.
Lyypekki ei petä päiväturistia. Vanhan kaupungin kujilla riittää nähtävää ja kuumempanakin päivänä kirkkojen katveissa maistuu pitkä ja kylmä.
Paluumatkan reitti oli vielä päättämättä tässä vaiheessa reissua. Saksasta asti lautalla paluu raksittiin vaihtoehtona ensimmäisenä pois. Koska molempia kiinnostivat järkevän matkan päässä sijaitsevan Harz-vuoriston nähtävyydet, päätimme koukata Hampurin verran länteen ja sieltä Harzia kohti palataksemme noin Berliinin korkeudelta takaisin Puolaan ja Baltiaan.
Vuorokausi Hampurissa oli helteinen, mutta matkan parhaita. Löysimme illalla Hansa-kaupungeista suurimpaan saavuttuamme keskustan tuntumasta Elbe-joen varrella sijaitsevan lievästi sanottuna boheemin campingin. Alueella oli vain muutamia turisteja – tod.näk.armottomien nettiarvostelujen vuoksi. Ennakkoluulottomuus kannattaa toisinaan. Vuorokauden halpa varaus oli todella helppoa maksaa vanhalla parkkimittarilla ja vanhojen merimiesten kööri palveli turisteja verkkaisen ystävällisesti. Itä-eurooppalaisia vierastyöläisiä oli siellä täällä, ja lähimpien kanssa juteltiin mukavia sujuvasti saksaksi. Itämeressä päivittäin pulikoinut porukkamme sai viilennystä vuorostaan jokirannassa. Perheen pienimpiä emme suosittele päästämään Elben virtauksiin, ja aikuistenkin on syytä polskia rannan suuntaisesti. Yön levon jälkeen suunnattiin ydinkeskustaan. Pitkin matkaa tavaksi oli tullut ottaa aamiaisen jälkeen uusi kaupunki haltuun jalkaisin, ja snautserillekin tämä jo oli ihan tuttua kauraa. Siitä ei pääse mihinkään: Saksa on todella auto- ja koiramyönteinen maa. Hampuriin saavuimme keskustan läpi vaunuinemme ja kuljimme raatihuoneen sisäpihoja myöten dogbertiinan kanssa. Eikä kukaan katso pahasti.


Matka jatkui jälleen ja ehdimme illaksi perille Harzin alueelle. Saksalaisittain campingien respat olivat jo sulkeutuneet, joten hyödynsimme yhden ukkosmyrskyisen yön Stellplatz-matkaparkkia Ilsenburgin pikkukylässä luonnon helmassa. Stellplatz-listauksia hyödyntävän on hyvä tuntea tarvittavat avainsanat, meidän tapauksessa PKW mit Wohnwagen ja Hunde erlaubt (eli hlöauto matkailuvaunulla ja koirat sallittu). Ei niinkään palveluntarjoajien vuoksi, vaan Sachsen-nimeä kantavissa osavaltioissa erityisen voimissaan olevan naapurikyttäyksen ja pilkunviilaamisen vuoksi. On hyvä osata kertoa paikalliskielellä, että herrasväki on hyvä ja lukee portin pielestä, ettemme riko mitään sääntöä.


Brocken, Wernigerode kaupungit ja muu – erinomaisesta ja luonnonläheisestä campingista käsin











Viimeinen varsinainen kohde saksassa potsdam
Matkailijoiden yhteisöllisyyttä tien päällä
Matkamme aikana, varsinkin hetkellisen matkaväsymyksen iskiessä, oli kannustavaa tietää, että olimme vain yksi autokunta osana isompaa klubilaisen matkailijayhteisöä. Kuljimme useasti muutamalla tunnilla ristiin muiden klubilaisten kanssa ja viestikanavilla oli helppoa seurata matkanteon etenemistä. Apu olisi ollut lähellä, jos jotain odottamatonta olisi sattunut.
Tämä on vahvasti läsnä koti suomessa, mutta meitä on paljon tienpäällä ja kiertelemässä maailmaa, joten ei muuta kuin #audiclubtienpäällä tagiä ja kokemuksia jakamaan muillekin.
Tämä kesän 2024 reissu jää mieleen paitsi upeista maisemista, myös siitä yhteisöllisyydestä, jota matkan varrella koimme. Ja kuka tietää – ehkä ensi kerralla otamme lauttayhteyden ja suuntaamme suoraan etelään? Vain aika näyttää. Sitä ennen tutkimme muiden reissuja ja varmaankin valitsemme toiset kohteet tulevaksi kesäksi.
Mikko + Laura & Jassi