Lumet alkavat olla pikkuhiljaa sulaneet, joten on hyvä hetki kesätapahtumien korvilla muistella mennyttä jääratakautta. Kuluneen talven alku oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että rajumpaa pakkaskautta ei heti alkuun ollut ollenkaan, vaan reilummat lumisateet torpedoivat hyvän jääpohjan muodostumisen, ainakin Tahkovuoren korkeuksilla.

Joutsan ajoharjoittelutapahtuma sijoittuu Joutsan seudun ratakeskukseen, joka sijaitsee kuivalla maalla. Näin ollen Joutsan suhteen ei tapahtuman järjestymistä tarvinnut jännittää. Tapahtuma saatiinkiin vietyä lävitse vanhoilla tutuilla askelmerkeillä. Onneksi kitkaympyrä ei vaatinut yhtään katkennutta jakohihnaa tänäkään vuonna. Tänä vuonna oli silti huomionarvoista rata-alueen kunto, joka oli paikka paikoin varsin röykkyistä. Tässä syynä ilmeisesti vaihdelleet lämpötilat, ja itse rata-aluetta ei sen jälkeen ollut erikseen enää jäädytetty. Tästä viisastuneena tulevalle kaudelle on ajatuksissa tapahtuman siirtäminen mahdollisesti Jämijärven ajoharjoittelukeskukseen. Odotamme siis mielenkiinnolla, mitä maisemanvaihdos toisi tullessaan kerhon ajoharjoittelutapahtuman luonteeseen.

Tahkolla taas jäitä jännitettiin perinteiseen malliin melko pitkään, ja kerholaisten keskuudesta löytyikin jälleen yllättävän monta järven jäätymisen erityisasiantuntijaa kommentoimaan kerhon eri medioissa Tahkon tapahtuman epäonnistumisesta jo etukäteen. Vähemmän yllättäen Tahkon ilmanalassa vallitsevat sääolosuhteet olivat suosioilliset, että a) jäätä ehti kertyä pumppaamisen myötä tarpeeksi ja b) vielä ihan viime tingassa lunta saatiin paljaan jään päälle 10-15 cm, joten penkkoja oli selvästi enemmän kuin edellisenä vuotena. Pienien ja pehmeähköjen penkkojen myötä kalustovaurioita ei Tahkon tapahtumassa suuremmalti tullut.

Tahkon jälkeen katseet suunnattiin Rovaniemen maisemiin, jossa ei paljon tarvinnut jännittää, että onko sitä jäärataa ja penkkoja tarpeeksi. Kyllähän sitä oli, olkoonkin että nopeaa, pitkää ja puutonta rataa ei ollut Levin malliin tarjolla. Päivä saatiin vietettyä taasen pohjoisen jääratojen merkeissä, toiset tykkäsivät Rovaniemenkin radoista ja toiset ehkä vähän vähemmän, makuasioita sano. Rovaniemen penkat oli siis runsaat ja kohtuullisen pehmeät. Niihin nojailusta aiheutuikin kalustossa hieman hengenahdistusta ja tunteiden lämpiämistä. Näistä kuitenkin selvittiin säikähdyksellä. Lisäksi yhden takalasin ratajännitys laukesi yllättäen ja pyytämättä kitkaympyrän parkkialueelle.

Pitkästä aikaa kelit olivat myös Etelä-Savossa Mäntyharjulla suosiolliset, ja muutamien vuosien tauon jälkeen sinne saatiin myös ylimääräisenä tapahtumana ratapäivä. Radoilla oli leveyttä ja nopeutta reilusti, joten siellä saatiin kivasti enemmän vauhtia verrattuna talven muihin tapahtumiin. Ikävänä puolena penkat olivat kelien vaihtelun myötä kovettuneet, ja tämä yhdistettynä nopeisiin ratoihin vaatikin osansa puskureista, toisista autoista enemmän ja toisista vähemmän.

Kaiken kaikkiaan talvikaudella 2018 saatiin vedettyä läpi harvinaisen monta jääratatapahtumaa, varsinkin kun otetaan huomioon minkälainen talven aloitus ylipäänsä tässä maassa oli. Toivottavasti ensi kaudella sama linja jatkuu, ja saadaan koottua mielenkiintoinen ja osin uudistettu talvitapahtumien kokonaisuus!

Kari Harjula

(Artikkelikuva: Jape Tiitinen / Tahko 2018)