Jotta voisit osallistua keskusteluihin, sinun pitää ensin rekisteröityä. Rekisteröityminen edellyttää sitoutumista foorumin käyttöehtoihin. Rekisteröidy täällä.
Jos olet ensimmäistä kertaa tällä foorumilla, ole hyvä ja tutustu ensin jo kysyttyihin kysymyksiin. Kysymykseesi löytyy mahdollisesti jo useita vastauksia. Hae vanhoja kysymyksiä ja vastauksia täältä.
Eihän tuossa periaatteessa mitään järkeä ole, mutta tuolla kun mainitaan nuo onnettomuudet ja korvaukset, niin parempi ottaa takkiin autojen arvossa kuin maksella jollekin urpolle jotain ihan älyttömiä summia. Paljonkohan noiden autojen todellinen arvo tehtaalle on, jos siis unohdetaan tommoset keräilyharvinaisuushinnat? Pari milliä..?
Kai noista tekniikat kerätään talteen??
Kauhea poru julkisuudessa YO-kirjoitusten englannin kokeesta. Aikani kuluksi luin tekstit ja kysymykset läpi, ei ne minusta sen vaikeampia ollut kuin silloin joskus 90-luvulla kun ite on samoja kokeita pakertanut. Silloin nakutin muistaakseni 297 pistettä englannin kokeissa enkä näe syytä miksei tässä olisi tullut saman tasoista arvosanaa.
Ei ne englantia hyvin taitavalle olekaan liian vaikeita. Keskivertolukiolaisella taas ei tule mitään noista vaikeista kohdista. Katsoin tehtäviä läpi, niin löytyy muutamia hankalia sanoja, ja tekstit ei ole helpoimmasta päästä. Kirjoitin syksyllä englannin, ja mielestäni silloin oli yksinkertaisempaa sanastoa.
Eipä sillä periaatteessa liene väliä, osaako M-tason opiskelija 70% vai 80% tehtävistä, koska arvosana tulee joka tapauksessa sen perusteella, miten muut ovat kokeen osanneet. Ei koe tietenkään saa liian helppo olla, muutenhan ällät menevät niille, ketkä parhaiten väistelevät ansat ja huomaavat kompat, sen sijaan että oikeasti sanaston ja rakenteen hallitsevat nousisivat esille. Vaikeat kokeet taas erottavat hyvin L:n ja E:n opiskelijat, mutta A:n tai B:n opiskelijoille menee koe enemmän tuuripeliksi, mikä hankaloittaa taitotason arvioimista.
Onko silloin 90-luvulla ollut samanlaiset kokeet kuin nykyään? En nyt ihan usko, että kovin moni nykykokeista saisi 297 pistettä, kun maksimi on 299 pistettä ja tuollaisia ansoja tosiaan viljellään runsaasti. Kuuntelukokeessa yksi väärin ajoitettu aivastus voi rokottaa jo muutaman pisteen. Englannin opettajakaan tai yksi jenkkivaihto-oppilas eivät lähes ikinä saaneet kuunteluista täysiä pisteitä, useimmiten yksi tai kaksi kohtaa menee vähintään väärin, kun oikea vastaus on niin usein tulkintakysymys tai vastausvaihtoehdoista parikin kohtaa sopisi oikein hyvin.
Sitähän ei tiedä onko vaikeustaso noussut yleisen kielitaidon paranemisen myötä huomattavasti. Samanlaisia miinoja niissä oli silloinkin. Sen muistan anyway että vitutti raskaasti kun ei tullut flawless victory vaan yksi virhe rokotti sen 2 irtopistettä.
Pitänee googlata kokeet, ihan mielenkiinnosta voisi kokeilla.
Se, että aina x% saa tietyn arvosanan on minusta väärin. Miten selität, että vaikean kokeen L on parempi kuin helpomman? Varsinkaan kompia muttei myöskään tulkinnanvaraisuuksia kokeissa saisi myöskään olla.
Ja 70-luvulla vasta oli erilaiset kokeet. Mulla kuuntelussa 30/30 (oli helppo) ja tekstissä 22/30 (oli vaikea), aineesta sitten opettajan arvioimana 72 ja ämmänä Hesaan. Siellä aine nousi 13 pinnaa ->85 ja ällänä takaisin. Opettaja yritti rokottaa kun ei tykännyt siitä kun minä sanoin, että en jaksa lukea kun korva sanoo tarpeeksi hyvin mikä on oikein.
Kieltämättä Gaussin käyrä välillä hieman epäoikeudenmukainen. Välillä saa hylätyn samanlaisella suorituksella, josta pari vuotta sitten olisikin voinut saada hyväksytyn.
Tarkoitin tuossa tekstissäni, että vaikea koe erottelee L:n ja E:n opiskelijat paremmin toisistaan, kuin helpompi koe. Jos kokeessa on kohtia tai sanoja, jotka L:n opiskelijat osaavat, mutta E:n opiskelijat eivät, niin eikös tilanne ole ihanteellinen, jos tarkoitus on heidät erottaa toisistaan? Ongelma on vain, niin kuin tässä tilanteessa, että kokeessa pitää olla tarpeeksi jokaiselle tasolle sopivia kysymyksiä, ja tuurin sijasta taidon ja osaamisen pitäisi ratkaista arvosana. Nyt on ilmeisesti ollut niin paljon vaikeita kohtia suurimmalle osalle, että varsinaista taitotasoa on hankala osoittaa, koska niin suureen osaan kysymyksistä on joutunut vastata arvaamalla.
Tulkinnanvaraisuudet ja kompat ovat tietysti ikäviä, mutta välillä ne kertovat paljon osaavan opiskelijan tekstinlukutaidosta. Taitava englanninopiskelija huomaa, kun teksti on kirjoitettu ironisesti, ja osaa myös esimerkiksi tulkita ilmapiirin sananvalintojen tai kuuntelukokeessa vaikkapa äänensävyn perusteella. Olipa keskipitkän ruotsin kokeessakin kohta, jossa nainen myi ex-miehensä irtaimistoa. Oli sovittu, että nainen lähettää miehelle myyntirahat. Nainen myi tavaraa pilkkahintaan ja lopuksi mumisi där fick han tjsp. Vastauksessa piti osata kertoa, että kyseessä oli kosto tai joku sentyyppinen toiminta. Tätähän ei missään kohtaa sanottu tekstissä. Mielestäni kohta oli kuitenkin onnistunut, koska juuri tämäntyyppinen rivien välistä lukeminen kuvaa hyvin opiskelijan kielitaitoa.
Jos kokeessa on kohtia tai sanoja, jotka L:n opiskelijat osaavat, mutta E:n opiskelijat eivät, niin eikös tilanne ole ihanteellinen, jos tarkoitus on heidät erottaa toisistaan?
Mitenkäs tämä todellisuudessa toimisi. Mistä ne kokeen tekijät tietää mitä sanoja ne L:n opiskelijat tietää ja mitä taas E:n. =) Periaatteessa tuuri peliä nämä kokeet. Toisenlainen koe sopii toiselle paremmin.
Eiköhän kuitenkin E-L-tason tekijä saa saman minkä tahansa vuoden kokeesta. Puolen pisteen turvin arvosanarajalla heiluvan lopullinen kirjain puolestaan on ihan tuuria eikä sinällään kerro taitotasosta.
Muistan kyllä, että silloin kirjoittaessani itsekin oli kärkkäät käsitykset noista pisteiden suhteuttamisista yms. Nyt ymmärtää jo paremmin, että ei se M:n muuttuminen E:ksi puolen pisteen turvin tarkoita yhtään mitään. Jos heilui rajoilla, niin ei se taso aidosti E:tä ollut :)
Tuostahan se sitten vain pahenee seuraavassa koulutusasteessa. Maisteriksi pääsee sekä huuhaa-työllä, että asialla. Kumpikin on kuitenkin saman koulutusasteen saanut.
"Romutusohjelman syyksi paljastuvat vastuukysymykset. Kaksi kappaletta kaikkiaan 93:sta Viper-yksilöstä – jotka kaikki Chrysler edelleen virallisesti omistaa – on ollut mukana liikenneonnettomuudessa, vaikka niitä ei ole tarkoitettu tieliikennekäyttöön eikä siten myöskään vakuutettu. Niinpä Chrysler on joutunut vastaamaan vakuuttamattomilla autoilla aiheutettuihin onnettomuuksiin ja niistä aiheutuneisiin miljoonakorvauksiin".
Comment