Kuulutus

Collapse
No announcement yet.

Voi voi pieniä..

Collapse
X
 
  • Suodata
  • Aika
  • Näytä
Clear All
new posts

    Voi voi pieniä..

    Mihinkäs tää maalima on oikein menossa, kai nyt jokainen on armeijaurallaan - lyhyellä tai pidemmällä - päässyt kantamaan keppiä, kiviä tai käpyjä oraville. Taitaa olla nykyään vaan se vialla että veijareille kerrotaan omista oikeuksistaan vähän enemmän kuin ennen.

    No, kukin taplaa tyylillään, mut aika surullista jos noin pienestä pitää itkeä..

  • #2
    Just oikein tommonen, pois tommoset kakaroiden pelleilyt tuolta. Tällä hetkellä kun tutut on menny armeijaan, heidän henkinen ikä on tippunut yli 10:llä vuodella. "Armeija tekee miehen" yeah right. Pikkupoikien leikkikenttä se on, ja semmosille jotka ei oo saanu lapsena leikkiä lelupyssyillä, kun äiti on kieltänyt.

    Comment


    • #3
      No nuohan on olleet rangaistuksia unohtamisesta, yms. eli ihan oikein minusta. Vaikka kuulostaakin ehkä pelleilyltä, mutta rynkkyä nyt ei pitäis unohtaa mihkää...

      Comment


      • #4
        Joo kyl musta noi on ihan "simputtamiseen" oikeuttavia hölmöilyjä.

        Comment


        • #5
          Tyylit ilmeisestikin vaihtelee varuskunnittain. Meillä aikanaan (KymJP/KarPr) painotettiin että virheet korjataan, tapa jolla ne korjattiin riippui tapauksesta, tilanteesta ja esimiehestä. Rynkky haettiin, jos se unohtui, mutta mitään rankaisuparruja ei kanneltu. Rynkyn haku tosin voi tapahtua tetsaamalla, juosten tai muulla nopealla etenemistavalla, ei aina suinkaan helpoimmalla ja mukavimmalla tavalla.

          Tuollainen 40 kiloa painavan parrun kantaminen on jo simputusta, samaten jonkun kiven kantaminen pari päivää kädessä. Joillakin ilmeisesti ne kulmaraudat/salmiakit/napit kauluksessa aiheuttaa jänniä vaikutuksia kyseisen henkilön henkiseen tasapainoisuuteen. Kotiin voisi laittaa kasvamaan tuollaiset.

          Comment


          • #6
            Rynkyn haku tosin voi tapahtua tetsaamalla, juosten tai muulla nopealla etenemistavalla, ei aina suinkaan helpoimmalla ja mukavimmalla tavalla.

            Tuollainen 40 kiloa painavan parrun kantaminen on jo simputusta, samaten jonkun kiven kantaminen pari päivää kädessä. Joillakin ilmeisesti ne kulmaraudat/salmiakit/napit kauluksessa aiheuttaa jänniä vaikutuksia kyseisen henkilön henkiseen tasapainoisuuteen. Kotiin voisi laittaa kasvamaan tuollaiset.
            Juuri näin. Ei tuollainen touhu edistä koulutusta tai varusmiesten motivaatiota millään tasolla.

            Comment


            • #7
              maspe, millos kävit? ite olin 205 kkmies kyseisessä. ja jos unohtaa rynkyn johonkin ni eipä ainakaan tuollaisen jälkeen unohda seuraavalla kerralla, eikä varmaan kukaan kaverikaan. tuohon on tietysti voinut liittyä muutakin mitä artikkelissa ei mainita.

              Comment


              • #8
                pyry: I/00.

                Omassa joukkueessa taisi enimmillään olla aseen hakumatkaa 25-30 m, melko hyvin noi jääkärit muisti aseestaan pitää kiinni, tai olla maksimissaan 5 m päässä, tai erikseen sovitusti jonkun valvonnassa (esim. ampumaleirillä sotilaskoti, sauna...).

                Comment


                • #9
                  Parempi lienee olis ollu hoitaa hommat paremmin muistiin koko joukkoa "rankaisemalla" eikä yksittäistä taistelijaa höykyttämällä. Juoksulenkkiä täyspaketti selässä tms muuta.

                  Noh,mun aikana 2/01 kapiainen valaisi AUK:ssa nuo johtamisen neljä kulmakiveä.
                  Nehän oli:
                  -uhkailu
                  -vittuilu
                  -katteettomat lupaukset ja viimeisenä muttei vähäisenä
                  -joukon edessä nolaaminen.

                  Että näin.

                  Comment


                  • #10
                    Itse olin upinniemessä laivastossa kuskina 10v. sitten ja siellä alokaskaudella kun joku unohti "kultansa" johonkin, yleensä ei mihinkään kauas niin ryömien haettiin.Toi oli mun mielestä ihan kohtuullista vielä.Oppii ryömimäänkin samalla.Samaan aikaan tosin viereisessä komppaniassa oli ihan kunnon simputus-tapauksia ja tuo sama komppania oli oikein kuuluisakin siitä.Nehän osa meni vissiin käräjillekin samaan aikaan kun upinniemessä olin.Sen jälkeenkin on jotain "homoeroottista"paskaa tapahtunut tuolla ja lehdistä on saanut lukea.
                    Rangaista saa ja pitää jos ei osata käyttäytyä mutta millä tavalla se onkin näköjään monella vähän hakusessa.

                    Comment


                    • #11
                      Voi sitä riemua jos meilläkin olisi I/03 KarPr:ssä harrastettu simputusta kollektiivirangaistusten sijaan.
                      Yksittäisen sankarin pidettyä luvattoman tupakkatauon koko yksikkö määrättiin 48 tunniksi tupakointikieltoon. Tuloksena murtuneita kylpyhuonekalusteita, pari mustaa silmää ja ruhjeita parille henkilölle ("palautekeskustelu" WC-tiloissa).

                      Kaiken huippu oli kuitenkin palveluksen viimeiset ~6 viikkoa voimassa ollut kuivaushuonevartiointi sen jälkeen, kun yksi molopää kävi siellä tupakalla ja jäi kiinni. Tuloksena se, että jokaiseen kolmesta kuivaushuoneesta määrättiin oven eteen ylimääräinen päivystäjä yöksi, kolmessa vuorossa per yö.
                      Vuorot olivat 18-22, 22-04 ja 04-06, ja siis kolmella ovella eli yhdeksän miestä per yö täysin turhissa paskahommissa.
                      Hommaan kuului kaikkien kuivaushuoneissa käyvien henkilöllisyyden ja tapahtuma-ajan kirjaaminen, eikä vuorossa ollessa saanut keskustella, lukea saati syödä. Tietenkin itse tupakalla käynyt oli vapautettu vuoroista, koska hän oli liian epäluotettava. Eli syyllinen ei kärsinyt, kaikki muut hänen sijastaan. Reilu peli.

                      Todella mielelläni olisin kantanut pari päivää jotain pikkukiveä (syystä varsinkin), kuin syyttömänä vartioinut kuivaushuonetta yöllä.

                      Comment


                      • #12
                        Tuohan on yksi tapa rankaista, että laittaa muut tekemään ja "virheen" tehneen jättää katselemaan. Lähinnä sitä käytettiin tapauksissa, jossa kaverilla oli väärä varustus, jolloin kaveri/ryhmä lähti huolehtimaan oikean varustuksen taistelijalle.

                        Suuremmassa mittakaavassa tuossa on se ongelma, että jos pinna on liian kireällä porukalla, niin yksittäisen taistelijan tahattomastakin huolimattomuudesta voi tulla tietyn porukan taholta kostotoimenpiteitä tätä taistelijaa kohtaan, esimerkkinä juurikin tuonkaltainen tupakkakielto. Vaatii esimieheltä päätä harkita oikea virheenkorjaamis/rangaistusmuoto kuhunkin tilanteeseen.

                        Yksittäisestä virheestä riittää että se korjataan, mutta jos se alkaa olla jatkuvaa, niin sitten mietitään kovempia keinoja, kuten harjoittelu viikko-ohjelman puitteissa. Äärimmäisin tapa rankaista on se, että muut tekee ja syyllinen seuraa sivusta.

                        Comment


                        • #13
                          näyttäisi meininki säilyneen suhteellisen samana, meillä oli yleisiä rangaistuksia p kaudella: joku perseili jotain- koko tuvan punkat pössähti muutaman kerran päivän aikana, kukaan ei tupakoinut huolimatta siitä tupakoiko syyllinen vai ei, tupa tarkastukset ei menny läpi sitte millään tai aina yhtä mukavat rättisulkeiset.

                          Comment


                          • #14
                            Tuo ~700grammanen kivi oli aika hauska juttu, mut simputukseksi vois sanoo jo tuota 40-kiloista kolmimetristä rankaa. :D

                            Comment


                            • #15
                              Just joo... Eikai tuommosella ole mitään tekemistä sotilaskoulutuksen kanssa. Sama kuin se parin vuoden takainen tapaus jossa alokkaat pistettiin kävelemään paskaisilla alusvaatteilla viikkokausia..."siistiä". Eiköhän se ole pelkästään epähygieenistä; mitäs oppimista siinä on kun puhtaita kalsareita ei ole niin niitä ei ole? Tuommosta keppien kantelua se sitten on ku aukkiin valitaan kaikenmaailman koulukiusattuja pelkän pällikokeen perusteella :) Jätkillä ole koskaan ollu minkäänlaista auktoriteettia niin sitten armeijan hierarkian turvin voidaan "kostaa" porukalle laittamalla ne kantamaan kaikenmaailman kiviä ja kepakoita...huhhuh.

                              Saahan siellä kuria ja fyysistä rasitusta olla, ja pitääkin, mutta joku järki nyt sentään... Arvostan kyllä armeijakokemustani vaikka itsekin törmäsin tähän "kynäniskat alikessuiksi kun muut ei halua" -ongelmaan. Tokihan sinne valittiin loistaviakin tyyppejä, eikä niitä reppanoita sitten kertauksissa enää sodanajan joukossa näkynytkään :D

                              Comment


                                #16
                                Tuo ~700grammanen kivi oli aika hauska juttu, mut simputukseksi vois sanoo jo tuota 40-kiloista kolmimetristä rankaa. :D
                                Kieltämättä juurikin näin. Meillä ei vuonna 90 simputettu ollenkaan, mutta kuitenkin pari kaveria valitti siitä. "Tarkan" tutkinnan seurauksena oli, että mitään simputukseen viittaavaa ei ollut, mutta tutkinnasta johtuen iltakirkkoon lähtö viivästyi ja kaikki autot olivat jo menneet joten jouduimme juoksemaan Hyrylästä Keravalle eikä muuten menty ihan hiljaa...;o) Koska oli syksy (elokuu) ja patterin päällikkö oli huolissaan poikiensa terveydestä, laitoimme varmuuden vuoksi lomapuvun alle villapaidat ja lomamanttelin talvivuori myös laitettiin vilustumisen ehkäisemiseksi. Kaiken kruunasi karvahattu, josta sai sentään jättää läpät ylös. Tsiisus, että oli freesejä jätkiä kirkossa. Takaisin tultiin sentään marssimalla. Autokuski oli kuulemma erehdyksissään lähtenyt ilman meitä takaisin.

                                Comment


                                  #17
                                  Just joo... Eikai tuommosella ole mitään tekemistä sotilaskoulutuksen kanssa. Sama kuin se parin vuoden takainen tapaus jossa alokkaat pistettiin kävelemään paskaisilla alusvaatteilla viikkokausia..."siistiä".
                                  Nii-iin, tais olla kyseessä tapaus jossa alokkaat eivät itse tajunneet mennä varusvaihtoon vaikka siihen oli ohjeistettu. Sit soitto äidille, äiti soittaa puskaradioon ku "meidän pojalle ei anneta puhtaita vaatteita.." Sehän on sitten eri asia et kuka sinne menee sinne varusvaihtoon ja kuka valitsee sotilaskodin, valintojen maailma sanoisin.

                                  Niin, onhan toi 40kg parru jo vähän yli, mut eikai se kenenkään paikkoja riko jos kiveä saa kantaa. Asennetta se vain vähän vaatii! Eihän täällä nyt sokerista olla, vai? ;)

                                  Comment


                                  • #18
                                    Kyllähän noi kostohommat ja muut pätemisjutut taitaa pitää ainakin osittain paikkansa. Onhan se monelle ensimmäinen kerta elämässä kun pääsee niskan päälle, samassa aliupseerikoulussakin oli niitä joilla jokin napsahti kun sai natsat kaulaan ja lapsuuden traumat pääsivät purkautumaan. Silti ihmettelen sitä miten pienestä uikutetaan, yksi tärkeä osa armeijan koulutusta on oppia paineensietokykyä eikä sitä rauhanaikana ole helppoa järkeviä paineita simuloida. Ihmiset pääsevät tänä päivänä niin helpolla että vähän pelottaa mitä tapahtuisi kriisitilanteessa. Nykyisin pitää kuulemma toimia ohjelman mukaan, mitään yllättäviä yöherätyksiä ei saa olla jos ei ole mainittu ohjelmassa, voi tsiisus sentään...

                                    Tuskin moni voi edes kuvitella mitä siihen aikaan kulissien takana touhuttiin kun itse olin Kaartin autokomppaniassa 80 luvun alussa, Kaarti oli kuuluisa sisäkuristaan. Ei ollut mitään keinoa vaikuttaa siihen miten juuri alikessuiksi päässeet huvittelivat viimeisimmän saapumiserän materiaalilla. Olimme Mechelininkadulla SPOLKin vanhassa parakissa jossa sai rauhassa kiduttaa tulokkaita. Tästä riittäisi tarinaa vaikka kuinka mutta foorumi on siihen väärä paikka, muutamia asioita voi mainita esimerkkinä:
                                    Porukkaa alettiin juoksuttaa pihalla jo puoli kuuden aikaan niin että hiki valui eikä pystynyt aamupalalla oikein syömään suoraan juoksusta. Onneksi oltiin Helsingissa keskellä asutusta ja naapurit alkoivat valittaa metelistä. Välillä pakotettiin iltatoimiin ilman vaatteita (tästä on kuviakin), käytävillä ryömitettiin kaasunaamarissa niin kauan että porukkaa alkoi pyörtyä. Koko ajan teetettiin kaikkea turhaa ja tupakkatauot olivat välillä puolen minuutin mittaisia jos pääsi ollenkaan (itse en ole koskaan polttanut mutta hyvin jäi mieleen). Jatkuvaa kettuilua päin naamaa, yleensä mentiin aika pitkälle henkilökohtaisuuksiin. Useina öinä herätettiin hälytykseen keskellä yötä juuri kun oli päässyt uneen, milloinkaan ei tiennyt kauanko oltiin hälytyksessä jossain Sipoon metsissä. Koskaan en ole palellut niin paljon kuin sissileirillä kun piti painella piilossa 10 päivää räntäsateessa vaatteet märkinä eikä tultakaan saanut tehdä kuin yöllä, päällä oli samat vaatteet koko leirin ajan. Talvella kaivettiin jäisen Hietsun penkkaan poteroita keskellä yötä kovassa pakkasessa. Usein kannettiin painavia kiviä tai halkoja repussa jos unohti jotain, koko ajan juostiin ja tehtiin muuta turhaa. Ulkona juoksutettiin runkkupuvussa ja kusiluistimissa kun olis pitänyt vetää unta palloon. Ensimmäinen loma oli kolmen viikon kuluttua palvelukseen astumisesta, siinä meinas pää haljeta ja vähän muutkin paikat...

                                    Kaikki tuo kuului koulutukseen, ihmissuhteet saivat aivan uusia ulottuvuuksia kun ajolistoja laativaa varusmiestä piti lahjoa antamalla oman autonsa kyseisen tyypin käyttöön, muuten ei paljon lomille päässyt (hoidimme mm. kenraalien kuljetukset ja edustusajot). Jos pääsi jonkun ryhmänjohtajan silmätikuksi sai pestä kaikki vapaa-ajat kuorma-autoja. Itse pääsin helpolla kun olin hyväkuntoinen ja pysyin taustalla, ei ollut myöhemmin ryhmänjohtajanakaan tarvetta jatkaa perinteitä. Sain jopa kiitosta omalta ryhmältä asiallisesta kouluttamisesta. Parin seuraavan vuoden aikana käytiin muutamia oikeudenkäyntejä simputuksesta ja tyyli kuulemma muuttui.

                                    Onneksi ollaan menossa oikeaan suuntaan, toivottavasti asiallisia paineita on kuitenkin tarpeeksi ettei mahdollisessa kriisitilanteessa tule liian suurta muutosta ja mennä kiven taakse piiloon kun pitäisi toimia. Kovan henkisen ja ruumiillisen paineen alla oppi hyvin näkemään kuka kavereista on oikeasti luotettava. Meillä onneksi kaikki pyöri vankasti autojen ja tekniikan ympärillä ja pääsi itsekin kouluttamaan ajoneuvotekniikkaa. Kaikesta hölmöilystä huolimatta tuo aika oli ehdottomasti kokemisen arvoista, yksi hienoimpia juttuja mitä voi tapahtua nuoren miehen elämässä.

                                    Comment


                                    • #19
                                      Usein kannettiin painavia kiviä tai halkoja repussa jos unohti jotain
                                      Jep, tuo oli tuttu käytäntö Vekaranjärvelläkin reilu 20 v sitten. Alkuaikojen metsäkeikoilla niitä tarkastuksia oli, myohemmin ei niinkään.

                                      Itsellä kerran meinasi morsmaikku (nro 126104 :) unohtua Rovajärven leirillä ollessa; seurauksena illalla hlökohtainen puolen tunnin sulkeisharjoitus alikessun johdolla, ja se siitä. Ei jäänyt traumoja.

                                      Useimmiten sielläkin rankaistiin koko porukkaa yhden tötöilystä, mutta en muista kertaakaan että joku olisi siitä sakinhivutukseen joutunut. Mulkoilua ja pientä murinaa, mutta siihenpä se jäi.

                                      Ilmeisesti oli kelvollinen palveluspaikka, kun ei juurikaan negatiivista muistu mieleen. Eikä edes silloin ollut v*tutuskäyrä kovin korkealla missään vaiheessa. Toki ihmisen muisti tuppaa suodattamaan asioita, onhan tuosta jo aikaa.

                                      Comment


                                      • #20
                                        itse olin hiukkavaarassa II/89 saapumiserässä, eikä meillä ainakaan mitään varsinaista simputusta esiintynyt, jos töppäili sen kyllä huomas, mutta kohtuuden rajoissa kuitenkin...

                                        niitä kumipää (B miehistä käytetty nimitys) alikessuja täs on myöhemmin käynyt sääliksi, me autokuskit kun oltiin HK:ssa (vaihtui jossain vällissä sitten EK:ksi) ja rivissä kun ei oltu kuin 2 viikkoa kortin saamisen jälkeen, niin ei ne meihin oikein mitään otetta saanut ja jos yrittivätkin, niin ne saivat nenilleen, (ei siis väkivaltaisesti, vaan henkisesti) välillä myös kapiaisten puolelta ;)

                                        armeija alkoi muutenkin aika pehmeällä laskulla, ekan viikon aikana haettiin kaikki varusteet ja muutettiin 5 viikoksi keskustan kassulle ajamaan korttia (oliko se nyt 1ErAutoK), koulutukseen ei sisältynyt oikeastaan muuta, kuin ajoharjoittelua ja kuljetustekniikan teoriaa sekä tietenkin hallilla alikessujen pitämän ajoneuvotekniikan kuuntelua. (ai niin, ampumaharjoittelua meillä tais olla 2 kertaa viikossa)

                                        sitten saatin kortit käteen ja muutettiin takaisin hiukkavaaraan, n. 2 viikkoa peruskoulutuskautta ja koulutustarkastuksen jälkeen komennukselle autohallille, se oli sitten siinä se armeija mun osalta :D

                                        tietysti sitten kuskina ollessa sai rämpiä metsässäkin, mutta aika pieneksi se tahtoi jäädä ainakin mun osalta.

                                        sattui sitä kaikkea pientä aina välillä, esim. kaveri oli ottanut vahingossa 3 viikon komennukselle mun rynkyn mukaan, mutta minä pokkana esittelin sitten vääpelille sen oman omanani :P onneksi oli niin hommiinsa kyllästynyt vääpeli, ettei vaivautunut tarkistamaan aseen numeroa henk.koht. :D olis voinut tulla pieniä ongelmia...

                                        Comment


                                        • #21
                                          Simputtaminen on tapa nöyryyttää arveluttavin keinoin. Voisi melkein rinnastaa raiskaukseen, jossa mies alistaa naisen fyysisesti, kun ei henkisesti kykene.

                                          Kollektiivirangaistus on varsin tehokas tapa saada joukko toimimaan yhtenä yksikkönä ja sooloilijat palauttaa ryhmän sisäinen kuri nopeasti ruotuun. Kannattaa tässä vaiheessa kuitenkin katsoa "Full Metal Jacket" ja miettiä, mitä seurauksia kollektiivirangaistuksesta voi pahimmillaan olla.

                                          Jonkinmittaisen sotilasurani aikana en muistaakseni ole koskaan syyllistynyt simputukseen,
                                          kollektiivirangaistusta olen sen sijaan käyttänyt monestikin. Tuo käyttö vaatii kuitenkin harjaantunutta "pedagogista" silmää, että ei syyllisty ylilyönteihin. Tuollaista psyykkistä valmiutta ei varusmiesajan johtajakoulutus tarjoa eikä sitä oikeasti saa kuin kokemuksen kautta.

                                          Aikanaan lähtiessäni rauhanturvapalvelukseen Lähi-Itään, koulutin omaa joukkuettani, jonka kanssa piti tulla toimeen vaikeissa olosuhteissa, kiperissäkin paikoissa ja monesti hyvin "hermeettisissä" olosuhteissa.

                                          Komppanianpäällikkömme ohjesti joukkueenjohtajia ottamaan miehistä kaikki irti sillä periaatteella, että jos ei pälli Niksulassa kestä, kuinka se voi kestää paljon ankarammissa olosuhteissa toimialueella? Tarkoitus oli siis karsia jyvät akanoista kuitenkin siten, että mitään sellaista ei saanut teettää, mitä johtaja ei itse kyennyt/pystynyt/osannut tehdä. Koulutus oli kovaa, mutta rehellistä.

                                          Motto oli silloin ja on vielä nykyisinkin: "kaveria ei jätetä". Joukkoon mahtui tietysti myös fyysisesti heikompikuntoisia, ja kun eräänkin kerran olimme tulossa juoksumarssia ampumaradalta varusteiden kanssa, heikommat alkoivat jäädä joukossa. Vaikka jalat alkoivat väsyä, riitti näillä kavereila kuitenkin energiaa purnata ja valittaa, että ei jaksa. Siinä vaiheessa otin kahden pahimman napisijan rynnäkkökiväärin ja reput omien varusteitteni lisäksi kantoon jatkoimme kasarmille marssivauhtia hidastamatta.

                                          Purnaus loppui kuin leikaten ja vaikka nämä kaksi mainittua taistelijaa tulivat kasarmille suurinpiirtein ryömien, he eivät jääneet joukosta, eikä muullekaan joukolle tarvinnut järjestää toimintaa sen takia, että joukossa oli kaksi "heikompaa" yksilöä. Mainittakoon, että molemmat pääsivät palvelukseen ja pärjäsivat toimialueella moitteetta.

                                          Lienee sanomattakin selvää, että tuon joukon sisällä vallitsi äärimmäisen hyvä henki, jota nyt res. kapteenina on mukava muistella.

                                          Comment


                                          • #22
                                            aika kuitenkin mitättömiä juttuja nuo mitä oli tuolla tapahtunut, eipä noista kannattaisi hernettä ottaa
                                            meillä oli n.10 vuotta sitten niinisalossa tapana juosta saunalenkki, mikä tietenkin lyhensi sauna/pyykinvaihto-aikaa, ryömittiin AUK.ssa suolla kun joku hukkasi pihdit+yleismittarin (toki tässä ryömi koko ryhmä, yksi mokasi=kaikki mokasi), seisoin yksin 3 tuntia vartiossa ampumaleirillä tien vieressä n. 4 km leiripaikalta kun satuin vain mainitsemaan meidän unohtaneen kamiinat kassulle, en vieläkään tiedä mitä vartioin =) ...
                                            oppi kuitenkin olemaan hukkaamatta ja unohtelematta ;)

                                            Comment


                                            • #23
                                              Nii-iin, tais olla kyseessä tapaus jossa alokkaat eivät itse tajunneet mennä varusvaihtoon vaikka siihen oli ohjeistettu. Sit soitto äidille, äiti soittaa puskaradioon ku "meidän pojalle ei anneta puhtaita vaatteita.." Sehän on sitten eri asia et kuka sinne menee sinne varusvaihtoon ja kuka valitsee sotilaskodin, valintojen maailma sanoisin.
                                              Näinhän sitä ensin puhuttiin ja jotain esikuntamajuria tms. jehuakin radiossa haastateltiin, joka nimenomaan sanoi "ettei täällä äiti tuo puhtaita vaatteita kaappiin". Asiaa kun selvitettiin enemmän niin kävi ilmi ettei sitä aikaa siihen varusvarastolla vierailuun käytännössä ollut. Jos annetaan sadalle miehelle tyyliin 10min aikaa käydä hakemassa puhtaita kalsareita 500m päästä niin sen tietää miten siinä käy. Ainakin meillä varustavarasto oli iltaisin auki vain harvakseltaan, eikä alkuaikana ollut sotkuun päivällä mitään asiaa viikkokausiin. Tämän radiohaastattelun ymmärtää sinänsä että jollain everstillä ei varmaan ole tarkkaa tietoa siitä, onko varusmiehet käyneet viimeaikoina varusvarastolla vai ei, eikä tarvi ollakaan.
                                              Olihan siellä toki minunkin aikanani niitä, joilla oli samat petivaatteet koko 6kk :)

                                              Armeijasta ja simputuksesta puhuttaessa nousee aina vanhat "gonat" ääneen siitä, kuinka rankkaa se oli ennen ja toista se on nyt. Pitäähän se paikkansa, mutta silti olen havaitsevinani aina jonkinlaista kaunaa, ikään kuin nuoremmat sukupolvet ei sais päästä vähemmällä? Täytyisi saada 50-luvun meininki takasin että lomalla käytiin kerran koko palvelusaikana ja sodan käyneet hermorauniot kapiaiset pitivät ajan kulumisesta huolen porttien sisällä, näin rajusti karrikoituna. Toki olen syyllistynyt tuohon itsekin vaikka omasta palveluksestani on aikaa vain puolenkymmentä vuotta.

                                              Comment


                                              • #24
                                                1990-luvun alussa "Pyssykylässä" alokasaikana meillä oli pari erittäin innokasta ja suorastaan v*******n haluista aliupseeria, jotka tekivät kaikkensa, että meillä alokkailla olisi ollut koko ajan pelko persiissä mitä seuraavaksi tapahtuu.

                                                No, sitten tuohon simputuksen tapaiseen tomintaan pistettiin porukalla piste. Erään iltaloman aikana toinen kuumakalleista sai "pienen joukkokäsittelyn" ja epäasiallinen käytös loppui kumpaiseltakin siihen.

                                                Toiset aliupseerit eivät suoranaisesti kehuneet meitä, mutta ymmärsivät kyllä meidän tekoamme. Aliupseerien joukossa oli eräs alikersantti, joka oli erittäin tiukka, mutta reilu ja oikeudenmukainen joukkueenjohtaja. Tästä miehestä kaikki pitivät ja se saikin koko joukosta ainoana kotiutuessaan kessun natsat. Ne hän oli toiminnallaan ansainnut.

                                                Minusta armeijan ei tule olla päiväkoti. Siellä pitää oppia toimimaan käskyjen mukaan, kyseenalaistamatta käskyjen järkevyyttä. Luoja varjelkoon meitä koskaan joutumasta siihen tilanteeseen, jossa noita käskyä joudumme noudattamaan, mutta jos sellainen tilanne tulisi, niin silloin ne opit voivat olla aino keino selviytyä hengissä.

                                                Comment


                                                • #25
                                                  Itselläni oli laivastossa niin suffelia että oikein hävettää!
                                                  Ei yhtään aamulenkkiä, ei hiihtoa, ei pyöräilyä.Yksi ainoa täpömarssi ja sekin kulileirin päätteeksi about 12km.Kokonaista 12 yötä metsässä koko aikana(8kk) ja niistä 7 auton kanssa:).
                                                  Olin tosin oman saapumiserän kuskeista "metsäkuningas".Osa tuosta saattoi johtua myös siitä että juuri mun kassulla oli näitä ensimmäisiä
                                                  naisia.Siis toinen mahdollinen saapumiserä ikinä johon muijatkin pääsi.
                                                  Yksi näistä lähti vetämään ekana aamuna!!Pitkälle pää sitten riittikin.

                                                  Mulla oli koko intin ajan kolme ohjetta joita noudatin:
                                                  -Älä ole ekana tai vikana missään.
                                                  -Älä ole koskaan vapaaehtoinen mihinkään.
                                                  -Puhu vasta kun puhutellaan.

                                                  Näin sai olla pitkälti ihan rauhassa ja kerroin alokkaille samat ohjeet ampumaradalla kun kuskasin kapiaisia sinne.Sanoin niille että teidän nimiäkään ei muisteta alokaskauden jälkeen kun noudattaa
                                                  tätä neuvoa.Siinä sitten mun oma ryhmänjohtaja alokaskaudelta kuunteli kanssa ja kysyi että:
                                                  Mikäs vi%&u sun nimes nyt sitten olikaan??
                                                  Hivenen repesin ja heitin että siinäs näätte,toimii!

                                                  Comment


                                                  • #26
                                                    Mulla oli koko intin ajan kolme ohjetta joita noudatin:
                                                    -Älä ole ekana tai vikana missään.
                                                    -Älä ole koskaan vapaaehtoinen mihinkään.
                                                    -Puhu vasta kun puhutellaan.
                                                    Lisäisin erittäin painokkaasti että Hjuumoria ja pilkettä silmäkulmaan, .
                                                    Ei se niin vakavaa ole. Aikuisten oikeastikkaan :)

                                                    Meilläkin oli tuolla Vekaralla reilusti toistakymmentä vuotta sitten tokat alikessu/kokelaat ja sieltähän varsinainen natsi löytyi alikessun arvolla. Jonkin aikaa sitä jaksoi kuunnelle 18v pojan aivan älytöntä meuhkaamista (niin, kun älyä ei ole niin ei ole). Siinä sitten olin tupakaverin kanssa roskia viemässä kun tämä "Adolf" vahtasi mukana jolloin tokaisin hyvin selkeästi että nyt tämä loppuu tai käy matka saunan taakse pieneen käytöstapakouluun.
                                                    "MITÄ! uhkailette TE minua? ja karseeta huutoa lisää. Totesin vain saman että nyt oli viimeinen kerta. Koetappas meuhkata lisää, täällä minne kukaan ei näe eikä kuule, kesälläkin niitä ihmisiä liukastelee ihmeen paljon !.
                                                    Sitten seuraavana aamuna komppanian päällikön juttusille jossa minä ja kaverini sekä "Adolf".
                                                    Totesimme vain että aivan perätön väite. Olimmehan toisemme todistajat asiassa.
                                                    Kapu totesi vain asia jää toteen näyttämättä ja asiaa ei tutkita enempää. Loppui Adolfin mesoaminen siihen. Kuukausien päästä me jopa ihan juttelimme ja tulimme toimeen. Oli ilmeisesti oikein rajusti joku rääkännyt "Adolfia" jossain vaiheessa ja hän sitten teki sen mitä vähälahjaiset helposti tekee > vahinko kiertämään.

                                                    Comment


                                                    • #27
                                                      YleQ:ta ja Koirankoppia jälleen kuunnelleena, en kykene olemaan avautumatta...

                                                      Jep jep. Normaali täysin tervejärkinen ihminenhän tarvitseeksin vähintään puolen vuoden laitoskuurin yhteiskunnan ulkopuolelle sulkeutuneessa, puolivuosisataa jäljessä laahaavassa instituutiossa kyetäkseen kasvamaan aikuiseksi. Itse en haluaisi olla missään tekemissä minkään sellaisen kanssa, joka kiistämättä edistää, ylläpitää ja valmistaa lähi-idän tapaisiin julmuuksiin. Mutta minkäs teet, kun "sivistysvaltiossa" näin on pitänyt ja pitää yhä tehdä, rangaistuksen uhalla.

                                                      Comment


                                                      • #28
                                                        ei sais, mutta pitää silti... (jasson kommentin innoittamana)

                                                        mulle ei henk.koht edes tullut mieleen kyseenalaistaa sitä käynkö armeijaa vai en.

                                                        ja tiedossa oli heti kutsuntojen jälkeen että 11 kk siellä saa olla.

                                                        toisaalta poltinhan minä lomiakinkin ihan tarkoituksella (hommasin ajoja, että sai jäädä kassulle, eikä tarvinnut lähteä pelkälle vlv:lle)

                                                        huumorilla joku neuvoi ottamaan intin, entäs sitten kun sen ottaa sairaalla huumorilla :P (ja kertausharjoituksis vasta sairasta se huumori on..., kaikki olis ollut oikeastaan "valmiita" jäämään inttiin nyt hieman vanhempina)

                                                        ja ei siellä suomen armeijassa mitään tappokoneita rakenneta, ei tuollaisella 6 kk (tai edes sillä 8 kk tai 11 kk, vai mitä se nykyään kestää) koulutuksella tunnuta edes kaikkia leirielämän perusjuttuja saatavan kaikkien kaupunkilais (miksei myös noloimpien maalaisten) poikien (ja nykyään myös tyttöjen) päähän...

                                                        Comment


                                                        • #29
                                                          täysin OT, tuli vaan noista varustevaihdoista mieleen kun ei mekään sinne läheskään aina päästy...
                                                          Meitsi väänsi aina kaverien kanssa sillä intin beauty soapilla kalsarit ja sukat yms. puhtaiksi pesuhuoneitten altaissa ja hyviä tuli, haisikin jopa joltain muulta kuin siltä veljekset keskisen myymälältä haisevalta varustevarastolta ;)
                                                          Intis oli kuintekin hyvät kuivauskaapit yms. oli jopa ihan henk.kohtainen kaappi johon oma lukko, wau.
                                                          Maalaisjärjellä ja inspiroimalla tollasesta paikasta selvittää tilanteet kuin tilanteet...
                                                          Onneksi tuokin paikka tulee nähtyä nuorella ikää, ei nimittäin jumalauta kestäis tällä ikää proput sitä pelleilyä ja vammailua, jota se suurin osa siitä ajasta siellä kuitenkin on, onneksi siihen voi vastapainoksi vetää vähän häröilyä :)

                                                          nimim. komppanian huonoin sotilaspassi kun ei jaksanut ryhmänjohtajaa vaikka tosissansa yritti...

                                                          Comment


                                                            #30
                                                            Maalaisjärjellä ja inspiroimalla tollasesta paikasta selvittää tilanteet kuin tilanteet...
                                                            Niinpä, mutta kaikilla totakaan ei tunnu nykyään löytyvän. Kaks kevättä takaperin ampumaradalla alokas NN sotkeutui pakkashousuihin niin pahasti ettei päässyt niistä itse ulos. Kyllähän minä sen ymmärrän että suksia ei ole ikänä nähnyt, mutta toppahousut.. Kai sekin voi olla mahdollista. Jasso vois vähän perustella tota väitettään et suomen armeijas edistettäis, ylläpidettäis ja valmistettais lähi-itään. Ei kai tässä nyt vielä sentään me olla Bushin nuoran päässä, kuten eräs valtio lähi-idässä, vai?

                                                            Comment

                                                            Working...
                                                            X