32 vuotta tuli harjoiteltua sauhuttelua aski päivässä, joskus kaksikin. Lopetin kerrasta poikki menetelmällä 5 vuotta sitten. Sitä tosin vahvasti edesauttoi reilun viikon kestänyt liki 40 asteinen keuhkokuume jolloin ei yksikertaisesti pystynyt polttamaan. Tervehdyttyäni päätin että nyt saa askit pysyä kaapissa kun oli jo 10 päivää mennyt ilman savua. Sillä tiellä edelleen. Ne kolme askia mitkä kaapissa oli, oli siellä 2 kuukautta ennenkun annoin ne pois. Mutta vasta sen jälkeen että olin ekan kerran ollut lopettamisen jälkeen illan istujaisissa törpöttelemässä ja röökiaskikin otettuna varmuuden vuoksi mukaan mutta palautui kotiin avaamattomana. Vasta silloin uskalsin luopua niistä.
Monta vuotta olin jo hautonut mielessäni että typerää touhuahan tämä on. Monet kerrat yritinkin lopettaa kun aski oli tyhjä, päättäen että nyt riitti, seurauksella ettei mennyt kauaakaan kun taas löysi itsensä autosta matkalla huoltikselle röökin ostoon.
Nikotiini purkkia, -pillereitäja ja -laastareitakin kokeilleena totesin että niistä meni vatsa sekasin ja ikenet tuli kipeiksi imeskelystä ja jauhamisesta. Röökinhimo ei vaan kadonnut mihinkään ja jonkun ajan päästä, yleensä varsin lyhyen, oli taas kessu huulessa.
Viimeisellä kerralla oli tosiaan kolme askia punaista belmottia keittiön kaapissa. Ylimenokaudella annoin tiukat direktiivit perheenjäsenille ettei näihin sitten kosketa, jos olette ilman niin hankitte sauhunne muualta. Nämä askit pysyy kaapissa kunnes toisin määrään, ja pysyivätkn :)
Sen tiedostan myös ettei mun parane vetäistä ensimmäistäkään hatsia enää ikinä. Ei ole väliä onko rööki vai sikari niin tiedän, itseni tuntien, että yksikin poltettu rööki tai sikari ei jäisi viimeiseksi, niin monta kertaa tuli vuosien varrella tuohon samaan miinaan astuttua.
Monta vuotta olin jo hautonut mielessäni että typerää touhuahan tämä on. Monet kerrat yritinkin lopettaa kun aski oli tyhjä, päättäen että nyt riitti, seurauksella ettei mennyt kauaakaan kun taas löysi itsensä autosta matkalla huoltikselle röökin ostoon.
Nikotiini purkkia, -pillereitäja ja -laastareitakin kokeilleena totesin että niistä meni vatsa sekasin ja ikenet tuli kipeiksi imeskelystä ja jauhamisesta. Röökinhimo ei vaan kadonnut mihinkään ja jonkun ajan päästä, yleensä varsin lyhyen, oli taas kessu huulessa.
Viimeisellä kerralla oli tosiaan kolme askia punaista belmottia keittiön kaapissa. Ylimenokaudella annoin tiukat direktiivit perheenjäsenille ettei näihin sitten kosketa, jos olette ilman niin hankitte sauhunne muualta. Nämä askit pysyy kaapissa kunnes toisin määrään, ja pysyivätkn :)
Sen tiedostan myös ettei mun parane vetäistä ensimmäistäkään hatsia enää ikinä. Ei ole väliä onko rööki vai sikari niin tiedän, itseni tuntien, että yksikin poltettu rööki tai sikari ei jäisi viimeiseksi, niin monta kertaa tuli vuosien varrella tuohon samaan miinaan astuttua.
Comment