Kyllä noitten automobiilien ja muiden teknisten vempainten kanssa sattuu ainakin jälkeenpäin ajateltuna varsin hauskoja sattumuksia.
Joulukuussa muutama vuosi sitten tuli lähdettyä pariksi viikoksi Unkariin. Matka isolle kirkolle tehtiin Kuopiosta vuosimallin -90 80:llä (2.0 16V). Olin siitä maksanut syksyllä 750€. Tuolloin, kuten nytkin ei nuukana miehenä tullut kysymykseen kallis lentokenttäparkki. Audilla kurvattiin sen aikaisen työpaikkani Helsingin toimipisteelle aitojen taakse parkkiin, josta matkaa jatkettiin bussilla.
Joulun pyhät ja uusivuosi kului. Koiranpentukin tuli Unkarista hommattua tuolloin mukaan Suomeen. Audiin kun luottaa kuin omaan itseensä, niin Suomeen ja Audille saavuttuamme kaikkine viinituliaisineen, useine matkalaukkuineen ja pienen Suomen ilmastosta järkyttyneen koiranpennun kanssa, oli ihmetys suuri kun keskuslukitus ei toiminut enää... Eikä mittaristossa kelloakaan näkynyt, mutta onneksi vika ei ollut tietenkään Audissa vaan sen akussa, joka oli päässyt purkautumaan.
Olimme saapuneet autolle noin klo 16 aikaan ja suuri osa pääkaupunkiseudun kollegoistani oli jo kotiinsa töistä hipsinyt, kun lähdin kyselemään käynnistysapua. Mutta kyllä sieltä auttamaan tuli pari sälliä. Heillä käytössään uudehko Dacia Duster. Päätimme ensin nykäistä Audi käyntiin Dacialla. Luntahan ei tietenkään ollut. Korttelirallia ajettiin Vantaan teollisuusalueela köysi kireällä Dacialla ja Audilla. Mutta ei, ei suostunut punainen paholainen piru käynnistymään (tornado rot).
Saavuimme takaisin parkkipaikalle ihmettelemmään. Dacialla ei alunperin ajateltu antaa apuvirtaa romanialainen sähköjärjestelmä saattaisi siitä suuttua. Vaihtoehdot olivat vähissä, joten Das Autolla, kuten Pertsa Koivunen toteaa annoimme sittenkin virtaa Audille. Kun ensimmäiset elektrodit saapui piuhoja pitkin Audiin, keskuslukitus alkoi pelaamaan lyöden kiinni olevat ovet lukkoon. Audin avaimet tietysti virtalukossa...
Vasara löytyi melko nopeasti, mutta sen käyttöä lykättiin. Yritin laskea veivillistä takaikkunaa alas ulkopuolelta lasia hinkaten, kaksi senttiä sain auki... Sillä välin muu seurue mietti mikä ikkuna olisi paras lyödä sisään. Dacia-mies päätti avata Audin ovet Dacian avaimella, joten ikkunat säilyivätkin ehjänä. Apuvirtaa annettiin jälleen samalla tuulettaen Audia pitämällä ovia auki. Ei käynnistynyt.
Lähellä oleva Teboil saattaisi myydä akkuja. Dacialla Audin hinailu jatkui. Mutta ei kaikki Teboilit huolla autoja ja ihmisiä aivan kaikilla osa-alueilla. Kello alkoi olla jo paljon, mutta onneksi Motonet olisi auki vielä hetken. Dacia mies kyseli tässä vaiheessa, että voisinko jo tankata tuota maasturia niin lähtisimme Motonettiin. Tankkauksen jälkeen Audi jäi Teboilille odottelemaan, kun haimme akkua autoilevan ihmisen tavaratalosta. Sopiva Sznajder-akku löytyi hyllystä. Kassalla ollessa muistin, etten maksanut Dacian tankkausta.
Teboilille saavuttiin, kassaneiti oli Audin rekkarin perusteella hakenut omistajan ja koittanut soittaa tälle onnistumatta siinä. 80 oli kuuluma riittävä pantti parin kympin tankkauksesta. Bensat maksettiin. Audiin uusi akku paikalleen ja kuin kookospalmun alta se käynnistyi. Viinituliaiset luovutettiin Dacia miehelle ja toiselle apurille. Audiin tankki täyteen ja matka kohti Kuopiota alkoi muutaman tunnin taistelun jälkeen. Hieman oli jo koiralla kylmä ja emäntä äkäinen... Niin ja apurit operaatiossa olivat tietysti Ruotsalainen ja Virolainen, kun itse olen Venäläinen...
Joulukuussa muutama vuosi sitten tuli lähdettyä pariksi viikoksi Unkariin. Matka isolle kirkolle tehtiin Kuopiosta vuosimallin -90 80:llä (2.0 16V). Olin siitä maksanut syksyllä 750€. Tuolloin, kuten nytkin ei nuukana miehenä tullut kysymykseen kallis lentokenttäparkki. Audilla kurvattiin sen aikaisen työpaikkani Helsingin toimipisteelle aitojen taakse parkkiin, josta matkaa jatkettiin bussilla.
Joulun pyhät ja uusivuosi kului. Koiranpentukin tuli Unkarista hommattua tuolloin mukaan Suomeen. Audiin kun luottaa kuin omaan itseensä, niin Suomeen ja Audille saavuttuamme kaikkine viinituliaisineen, useine matkalaukkuineen ja pienen Suomen ilmastosta järkyttyneen koiranpennun kanssa, oli ihmetys suuri kun keskuslukitus ei toiminut enää... Eikä mittaristossa kelloakaan näkynyt, mutta onneksi vika ei ollut tietenkään Audissa vaan sen akussa, joka oli päässyt purkautumaan.
Olimme saapuneet autolle noin klo 16 aikaan ja suuri osa pääkaupunkiseudun kollegoistani oli jo kotiinsa töistä hipsinyt, kun lähdin kyselemään käynnistysapua. Mutta kyllä sieltä auttamaan tuli pari sälliä. Heillä käytössään uudehko Dacia Duster. Päätimme ensin nykäistä Audi käyntiin Dacialla. Luntahan ei tietenkään ollut. Korttelirallia ajettiin Vantaan teollisuusalueela köysi kireällä Dacialla ja Audilla. Mutta ei, ei suostunut punainen paholainen piru käynnistymään (tornado rot).
Saavuimme takaisin parkkipaikalle ihmettelemmään. Dacialla ei alunperin ajateltu antaa apuvirtaa romanialainen sähköjärjestelmä saattaisi siitä suuttua. Vaihtoehdot olivat vähissä, joten Das Autolla, kuten Pertsa Koivunen toteaa annoimme sittenkin virtaa Audille. Kun ensimmäiset elektrodit saapui piuhoja pitkin Audiin, keskuslukitus alkoi pelaamaan lyöden kiinni olevat ovet lukkoon. Audin avaimet tietysti virtalukossa...
Vasara löytyi melko nopeasti, mutta sen käyttöä lykättiin. Yritin laskea veivillistä takaikkunaa alas ulkopuolelta lasia hinkaten, kaksi senttiä sain auki... Sillä välin muu seurue mietti mikä ikkuna olisi paras lyödä sisään. Dacia-mies päätti avata Audin ovet Dacian avaimella, joten ikkunat säilyivätkin ehjänä. Apuvirtaa annettiin jälleen samalla tuulettaen Audia pitämällä ovia auki. Ei käynnistynyt.
Lähellä oleva Teboil saattaisi myydä akkuja. Dacialla Audin hinailu jatkui. Mutta ei kaikki Teboilit huolla autoja ja ihmisiä aivan kaikilla osa-alueilla. Kello alkoi olla jo paljon, mutta onneksi Motonet olisi auki vielä hetken. Dacia mies kyseli tässä vaiheessa, että voisinko jo tankata tuota maasturia niin lähtisimme Motonettiin. Tankkauksen jälkeen Audi jäi Teboilille odottelemaan, kun haimme akkua autoilevan ihmisen tavaratalosta. Sopiva Sznajder-akku löytyi hyllystä. Kassalla ollessa muistin, etten maksanut Dacian tankkausta.
Teboilille saavuttiin, kassaneiti oli Audin rekkarin perusteella hakenut omistajan ja koittanut soittaa tälle onnistumatta siinä. 80 oli kuuluma riittävä pantti parin kympin tankkauksesta. Bensat maksettiin. Audiin uusi akku paikalleen ja kuin kookospalmun alta se käynnistyi. Viinituliaiset luovutettiin Dacia miehelle ja toiselle apurille. Audiin tankki täyteen ja matka kohti Kuopiota alkoi muutaman tunnin taistelun jälkeen. Hieman oli jo koiralla kylmä ja emäntä äkäinen... Niin ja apurit operaatiossa olivat tietysti Ruotsalainen ja Virolainen, kun itse olen Venäläinen...