Jotta voisit osallistua keskusteluihin, sinun pitää ensin rekisteröityä. Rekisteröityminen edellyttää sitoutumista foorumin käyttöehtoihin. Rekisteröidy täällä.
Jos olet ensimmäistä kertaa tällä foorumilla, ole hyvä ja tutustu ensin jo kysyttyihin kysymyksiin. Kysymykseesi löytyy mahdollisesti jo useita vastauksia. Hae vanhoja kysymyksiä ja vastauksia täältä.
Mutta iloiseksi mieleni teki tänään, kun tuon muuton jälkeen kotiin palattua kävi ns. talon kummikoira kylässä.
Juttuhan juontuu siitä, kun eräs naishenkilö joutui luopumaan pitkäaikaisesta kumppanistaan Nippe koirasta, kun tuli tuo ikämittari täyteen.
Porukalla sitten päätettiin tehdä pieni ovelta ovelle keräys, jotta saatiin senverran kasaan uuden koiranpennun ostamiseksi tälle vähävaraiselle naishenkilölle.
Meidän koiralle syötetään niitä Dental Stiksejä. Äskeinen uhri oli varmaan vähän päässyt kuivumaan/kovettumaan kun ei koira kahdessa tunnissa saanut sitä valmiiksi.
Kokemuksia koiran syömättömyydestä? Meillä 10kk ikäinen suomenlapinkoira narttu, jonka ruokailu on ollut alusta alkaen hankalaa. Koiran kanssa lenkkeillään ja ulkona viettää aikaa riittävästi, ulkona viihtyvä koira kun on. Ruokana ollut alusta alkaen Jahti&vahti Energia+jauhelihaa+raejuuustoa, samaa mitä syönyt kasvattajalla pienestä pitäen. Ruokakuppi lykätään eteen suurinpiirtein samalla rytmillä päivästä toiseen ja otetaan pois, jos ei ruoka kelpaa. Mitähän tuolle nyt alkaisi tekemään, onko se vaan nirso ja ruokamerkin vaihto kokeiluun?
Yleensä kupista häviää jauhelihat ja raejuusto, nappulat harvemmin jos ruoka sattuu kelpaamaan. Välillä söi satunnaisesti reippaasti kupin tyhjäksi, siitäkin jo aikaa. Huolettaa vaan, saako tarpeeksi ravintoa. Turkki kiiltää ja on ihan reipas muutenkin, mutta silti.
Kokeile ihmeessä toisella ruualla, jos alkaisi taas maittamaan. Niitä onneksi saa pieniäkin säkkejä, niin ei tarvitse koko 15kg säkkiä kokeilun takia kantaa kotiin :D
Monissa Mustin Ja Mirrin myymissä ruuissa on makutakuu. Eli jos ei maistu niin voi käydä vaihtamassa.
Meidän cottoni narttu on ikänsä ollut melko vaihtelevainen ruokahalultaan. Välillä kuppi tyhjenee parissa minuutissa ja kärttää lisää. Joskus taas on kausia että muutaman nappulan närppii välillä. Ruoka on siis tarjolla tavallaan koko ajan mutta jos kuppi on tyhjä niin illalla vasta täytellään.
Eipä tuo ole nälkään kuollut. Eläinlekurit on tarkastuksissa sanoneet että sopivan painoinen.
Meillä on myös meidän terrieri opetettu nirsoksi, mutta nyt ollaan laitettu kalaöljyä nappuloiden sekaan niin on kyllä ihan kivasti ruvennut nappulat maistumaan. Kannattaa kokeilla noita kissoille ja koirille tarkoitettuja kalaöljyjä josko niistä saisi vähän makua nappuloihin.
Meillä on tuo tulokas syöny kyllä aina hienosti, toki ei ole ollut kun kaksi kk meillä. Tuli siis virosta tarhalta aikasta laihassa kunnossa. Nyt on saatu 2.8kg lisää painoa ja vielä saisi tulla pari ainakin lisää. Ruokana on jahtivahdin kana&riisi, ei vedä vattaa löysälle, mikä meinasi alkuun olla vähän ongelmana. Ja nyt se älytön hotkiminen on saatu pois, mikä kertoi ruoka ajoista ja tavoista siellä tarhalla.
Vielä kun tuo saataisiin totutettua toisiin koiriin niin alkaisi olemaan aika hyvällä mallilla jatkoa ajatellen.
Laittelin pari kuvaa tuosta meidän karvakasasta :)
Attached Files
Viimeksi muokannut Kuppis; 2.5.2016, 20:50.
Perustelu: Lisäilin kuvat otuksesta
Kokemuksia koiran syömättömyydestä? Meillä 10kk ikäinen suomenlapinkoira narttu, jonka ruokailu on ollut alusta alkaen hankalaa. Koiran kanssa lenkkeillään ja ulkona viettää aikaa riittävästi, ulkona viihtyvä koira kun on. Ruokana ollut alusta alkaen Jahti&vahti Energia+jauhelihaa+raejuuustoa, samaa mitä syönyt kasvattajalla pienestä pitäen. Ruokakuppi lykätään eteen suurinpiirtein samalla rytmillä päivästä toiseen ja otetaan pois, jos ei ruoka kelpaa. Mitähän tuolle nyt alkaisi tekemään, onko se vaan nirso ja ruokamerkin vaihto kokeiluun?
Meillä on hurtilla kausia joilloin ruoka maistuu ja toisinaan ei maistu. Saavat yleensä aamuin illoin annoksen murkinaa mutta välillä nirsoilevat aamu murkinan kanssa. Jätetään niiltä sitten aamu ruoka pois XX ajaksi jonka jälkeen alkaa taas maistumaan. Hieman tullut todettua että turha suurta stressiä ottaa koiran ruokailusta, kyllä eläin nälkäänsä syö.
Ja tosiaan, ruoka merkki saattaa olla ongelma joissain tapauksissa. Paljon olen kuullut tarinaa siitä kun koira on niin nirso että syö ainoastaan sitä kalleinta pöperöä mitä kaupasta saa, tai ainakin sieltä kalleimmasta päästä.
Ja tulipahan tätä kirjoittaessa mieleen koiruus joka meillä oli kun olin natiais ikäinen. Iso sakemanni uros jonka ruokailu oli omalla tapaa eritäin mielenkiintoinen. Se ei koskaan syönyt "niin kuin koira" eli ruokakuppi tyhjäksi kerralla. Sille sitten heitettiin aamulla ruoka naaman eteen ja se söi sen päivän aikana. Olivat vielä kuiva murkinaa joka turvotettiin ja muistan miten ne pipanat oli iltapäivällä jo pinnalta kuivia ja pohjasta kosteita. Toinen kävi ottamassa muutaman suullisen tyytyväisenä niitäkin, alku illasta oli pipanat loppu.
Siinä vaiheessa se rupes syömään kaikki heti kun talouteen tuli mun edes mennyt Senja koiruus, pentu talossa niin vanha herra totes että tuo perkele syö mun ruuat jos en yhteen seisomaan vedä kaikkia :)
Täällä 5-vuotias chihuahua menossa hammaslääkäriin Ouluun ens viikolla, alkoi tässä keväällä niiskuttaa voimakkaasti niin paljastui että takimmainen ylähammas heikossa hapessa ja se vaikuttaa nenään. Hieman yllätti vaikka vuosittain käy putsauksessa ja hampaita yritetään harjailla. Hieman haasteellista kun kaverin suu niin pieni ja kun suuta pitää auki niin harja ei mahdu enää. =D
Leikkaavat legon pois. Emännällä hieman jännittää miten homma sujuu.
Toinenkin koira löytyy, 11-vuotias kääpiöpinseri. Hupaisa pari, pinserilla kaihi joten näkö alkaa hämärtää jo ja chihuahua ollut kuuro syntymästään.
Minäkään noista kauramoottoreista mitään ymmärrä, paitsi sen että rahat niihin menee kaikki. :-D Ja jos puoliksi ostaa jonkun kanssa niin kannattaa ottaa se takapää kun se ei syö. Antaa emäntien harrastaa. :-D
Toinen kissa sai jonkun valtavan hepulin kun pirtin yli lensi helikopteri. Koko ikänsä sisäkissana eläneet, suurin haaste on ollut jonkun kesäkärpäsen metsästäminen. Nyt nousi työpöydältä nojaamaan etutassut ikkunalaudalle, häntä aivan jäykkänä ja alkoi ärisemään taivaalla lentävälle hekolle. Meillä menee pihapiirissä kuitenkin naapuruston muita ulkokissoja, välillä peuroja, kettuja, jäniksiä, lepakoita, oravia, lintuja jne. Aina nuo niitä ikkunasta seuraa muttei tuollaista reaktiota ole ikinä ennen tullut.
Piti oikein kissan kanssa käydä keskustelua siitä miten ei ole kovin uskottavaa kun pieni kesykissa ärisee tuolla tavalla. Kun siis nauramiseltani tokenin :)
Herra Tora kissa 6v on vähän ollut huono vointinen ja ruokahaluton. Oli päivän syömättä niin mentiin lääkärin juttusille tänään. Epäiltiin suolitukosta röntgenin ja ultran jälkeen. Verikokeissakaan ei mitään hätyyttävää. Nyt on heräilemässä leikkauksesta missä todettiin että ei ole tukosta. Mutta suoli ei reagoi kunnolla johonkin lääkkeeseen. Vkl yli pitäisi lääkitä ja toivoa että suoli virkoaa. Kuluuhan ne loma säästöt näinkin… mutta pakko se on kaikki tehdä että vielä paranis.
Täällä hyrrä kissalla vm. 1998 hieman iskiasvaivoja. Välillä on mouruttu ja sähisty kun takajalka perskeles meinaa tehdä tenän. Noin 15 min kestää levottomuus ja sitten kun huilaa pari tuntia niin taas mennään 4 jalalla.
B-vitamiinia pitäis hänelle kokeilla antaa vaikkapa oluthiivan muodossa.
Tässä on nyt tarkoitus hankkia 3-vuotiaalle leikatulle katille kaveri. Millaisia kokemuksia täällä on tuollaisen nuoren (tai vanhemmakin) kissan ja pennun totuttamisesta toisiinsa? Maine Cooneista kyse, vaikka sillä nyt tuskin juuri on asiaan vaikutusta.
Comment