Lusikat jakoon + stressi duunista -> kohta viikon kestänyt migreeni jota nykylääkityksellä ei voi hoitaa - supistaa liikaa verisuonia = vähän pienempi jomotus, mutta kaikki ääreisverenkierron ulottuvilla olevat raajat tuntuu kuolevan kun ei veri kierrä. Tunnin-pari päivässä liikkumiskykyinen, kun pimeä tulee, muuten ollut naama tyynyssä taikka tiputuksessa - life is grand.
Voimia jaksamiseen.
Itseäni hieman vituttaa/ärsyttää/huolettaa se kun emännys lähtee viihteelle huomenna. Aina ollut sellainen pieni "kunhan ei nyt sattuis mitään" fiilis, kuuluu vuosimalliin ja ilmeisesti faijaa on kiittäminen kyseiseta ominaisuudesta.
Edellisellä kerralla emännän kaverin ukko rupes huolella räyhäämään emännykselle kaikesta järjettömyydestä. Ja syynä riehumiseen oli ilmeisesti se kun ukko oli salaa lukenut emännyksien väliset FB-viestittelyt joissa olivat, vähemmän yllättäen, toisilleen avautuneet murheistaan sun muista.
Jonkin sortin luottamus pulaa havaittavissa vahvasti tällä hetkellä siihen, että ihmiset osaisi olla kaveri porukan kesken edes saatana toisilleen järkeviä.
Tällä kertaa ei ole samoja kavereita matkassa, mutta siitäkin huolimatta on ihan liian vahvana tunne että onko reissussa mukana joku vitun apina joka alkaa riehumaan omiaan.
Comment