Jotta voisit osallistua keskusteluihin, sinun pitää ensin rekisteröityä. Rekisteröityminen edellyttää sitoutumista foorumin käyttöehtoihin. Rekisteröidy täällä.
Jos olet ensimmäistä kertaa tällä foorumilla, ole hyvä ja tutustu ensin jo kysyttyihin kysymyksiin. Kysymykseesi löytyy mahdollisesti jo useita vastauksia. Hae vanhoja kysymyksiä ja vastauksia täältä.
Super Colliderin jälkeen hyvät odotukset Dystopian suhteen. Ootteko jo ennakkovarannut omanne? Ilmestynee 22.1. Tässä hypetysmateriaalia träsh-metallin tykkääjille: https://www.youtube.com/watch?v=3-d6LFLpBvw
Dave päätti tästedes pudottaa virettä yhdellä pykälällä (D:hen), ettei tarvii laulaa niin korkeelta.
Uutta, ja ainakin henkilökohtaisesti paljon odotettua, Viikatteen Kouvostomollia olen nyt muutaman kerran kuunnellut ympäri. Muutama henkilökohtainen suosikki on jo löytynyt: levyn avaava Elämä On Katiska on ihan ok, mutta Olen Sees on aivan loistava! Linkkejä en vielä tässä vaiheessa löytänyt, mutta lisäillään sitten kun tulevat esim. Youtubeen... Onkos täällä muita, ketkä ovat tämän levyn jo väijyneet? ViLe:n tuomion kuulen varmasti sunnuntaina miitissä, mutta saahan sen täälläkin jakaa... ;)
Jo niin kuin joku tuossa aiemmin mainitsikin, hirveesti heviä täällä. Kuunnellaanko täällä mitään muuta kun tukkamusiikkia? Vai eikö muun musiikkityylin edustajat kehtaa laitella omia mieltymyksiään metallimiesten joukkoon?
Kyllä täällä muutakin takuuvarmalla kuunnellaan, ei mulla ainakaan ole mitään pelkotiloja poiketa mistään genrestä. Niin kuin usealle, musa menee fiilingin mukaan. Silloin kun itellä tuntuu että on jostain syystä kireä olo niin tää pehmee biisi relaa varmasti. Niin ja kuuntelen sitten laidasta laitaan ihan fiilingin mukaan. Silmät kiinni ja jonekkin muualle: https://www.youtube.com/watch?v=V1bFr2SWP1I
Metallipuoli on kyllä ollut yliedustettuna selkeästi, väittivät vielä jonkun tutkimuksen tuloksena että metallifanit on ujompia ja epäsosiaalisempia kuin muita musiikkityylejä pääasiassa kuuntelevat. Tiedä sitten.
Allekirjoittaneella alkoi vuosien putkikuulon jälkeen nyppimään pelkkä metalli ja päädyin laajentamaan vähän reviiriä. Edelleen parhaat kiksit tulee hyvästä jotain tunnetta herättävästä progressiivisesta metallista, mutta sellaista tulee harvemmin vastaan ja silkkaa räimimistä ei enää jaksa. Eri voimasointuvariaatiot ja ärinälaulut alkaa olla jo nähty eli kuultu. Pannaas sitä vaihteluakin sitten välillä.
Jos tulee joskus tilanne että joku alustan pultti on kunnolla jumissa tai tulee tarvetta esim. juosta tiiliseinän läpi niin tämän biisin voimalla kaikki tuntuu maholliselta.
[ame]www.youtube.com/watch?v=qFfybn_W8Ak[/ame]
Jostain minulta itseltänikin salatusta syystä tykästyin Regina Spektoriin joku vuosi sitten. Mahdoton selittää mutta jostain syystä Reginan ääni ja tyyli toimii sopivassa mielentilassa ihan törkeän hyvin.
[ame]www.youtube.com/watch?v=MMEpaVL_WsU[/ame]
Räppiosastoon tutustumisessa nousi kyllä seinä nopeaan vastaan. Saan kutiavia näppyjä gangstauhoamisesta, itsekehusta ja bilehiphopista. Tällä osastolla täytyy vielä tehdä töitä että löytyy jotain muutakin kuunneltavaa kuin Aesop Rock ja Rob Sonic. Aesop erityisesti vastaa yksin noin 95%:sta minun koko elämän aikana kuuntelemasta räpistä. Korvaa miellyttävä flow, panostus sanoituksiin, jotka eivät sisällä gangstailua ja bilettämistä ja toimivat taustat tekee tästä ihan loistavaa kuunneltavaa. Herran pari viimeisintä levyä ja Rob Sonicin kanssa tehty yhteisprojekti Hail Mary Mallon on soineet ihan helkkarin paljon autossa ja töissä.
[ame]www.youtube.com/watch?v=478qwzcJtlM[/ame]
[ame]www.youtube.com/watch?v=blm7sGJzNCg[/ame]
Tulipahan tästäkin sepustus, mutta jostain syystä tästä aiheesta tuntu yhtäkkiä olevan enemmänkin kirjotettavaa.
Intronautista innostuin muuten viimeksi näemmä sen verran tehokkaasti että hehkutin sitä tuossa aiemmin huomaamatta että JonasK linkkasi saman biisin muutamaa viestiä aiemmin.
Just meinasin ehdottaa Wezq-Ape:lle Carina Roundia (tässä on esim. virtaa) ja Pusciferiakin, mutta siehän nuo yo. viestit laitoitkin joulun alla... Hoksahin kanssa tuohon Regina Spekteriin näköjään. Videot vähän auttoivat, mutta mukavan seesteinen ääni hänelläkin. Pitää muutkin katsastaa syvemmin.
Joskus vieläkin nuorempana, kun musiikkia alkoi kuuntelemaan (muutakin kuin radiosta), niin putki oli kieltämättä aika kapea. Jonnekin suuntaan se painotus jääkin kallelleen, mutta kyllä ihan kaikenlaista musiikkia pitää jokaisen sietää ellei jopa avoimesti tutustua. Melkein kaikissa genreissä on sitä jotain herättävää tiettyyn hetkeen!
Taas väliin purkkapoppia. Muuten mitään ihmeellistä mutta biisin tempo on parempaa adjektiivia keksimättä täydellinen. Yksi BPM enemmän tai vähemmän ja menisi huonompaan suuntaan. Varmaan laboratoriossa jonkun tekoälyn laskema.
Joka kerta alkaa jalka tamppaamaan ja nousee reteossa volumet kun tuo lähtee soimaan.
Jostain jäänyt mieleen joku tutkimus, jossa todettiin ihmisen pyrkivän liikkeissään (esim. urheilussa) luonnollisesti "resonoimaan" 120 bpm temmolla/taajuudella, jolla tuotakin rynkytystä suurin piirtein ajetaan. Tarttuva biisi kieltämättä, ja houkuttelee painamaan repeattia. :)
Missä yhtyeessä soitat, jos paras kappaleenne on coveri?
-5fdp:ssa ja kappale siis Bad company.
Sama pätee näköjään Disturbediin. Komeasti ovat versioineet Simon&Garfunkelia.
[ame="www.youtube.com/watch?v=u9Dg-g7t2l4"]www.youtube.com/watch?v=u9Dg-g7t2l4[/ame]
Disko-D taas ollut hirmuisessa vireessä ja tässä reilun parin tunnin live taltiointi Turusta, pääsisäis-sunnuntailta. :) Jos disko hotsittaa, niin tässä oiva pauke: https://www.mixcloud.com/diffas/diff...tage-28032016/
Australiasta löytyy uusia positiivisia yllätyksiä progemman musiikin saralla. Aiemmin tuli kuunneltua Caligula's Horsen tuorein läpi, siinä oli vähän vähemmän yllätyksiä mutta silti hemmetin hyvä levy.
Seuraavaksi tuli vastaan samasta maasta lähtöisin oleva Ne Obliviscaris ja And Plague Flowers The Kaleidoscopen ja Forget notin peräkkäin kuuntelemisen jälkeen sai keräillä leukaa lattialta. Aina mukava tunne kun biisin ajaksi unohtuu kaikki muut aistit eikä voi kuin kuunnella haavi auki. Kuola ei sentään valunut suupielestä. Taas on biisien rakenteisiin ja sovituksiin panostettu ihan urakalla. Seesteisemmät pätkät, puhtaat laulut, akustinen kitara, viulu, ärinälaulut ja tiukempi paahtaminen eivät riitele keskenään elintilasta vaan tukevat toisiaan siten että kokonaisuutta ei voi kuin ihmetellä se aiemmin mainittu suu auki. Erityisesti tuo viulun sovittaminen toimivaksi osaksi kokonaisuutta on kyllä hieno esimerkki siitä miten tämä porukka panostaa tekemiseensä.
Kannattaa sinnitellä parin minuutin tunnelman rakentelun ajan, biisi palkitsee kyllä kun jaksaa roikkua mukana
[ame]www.youtube.com/watch?v=dsh9xzTCFRk[/ame]
Ja kyytipojaksi vähän likaista elektronista ettei mene pelkäksi progekikkailuksi.
[ame="http://www.youtube.com/watch?v=e9tk9bCjTHQ"]www.youtube.com/watch?v=e9tk9bCjTHQ[/ame]
Kylläpä kolisee kovaa uusi Sparzanza. Oon vissiin tulossa vanhaksi kun alkaa nämä eeppisemmät karjumiset menemään tunteisiin. Esmes "As I Go Away" veti ihan hiljaiseksi.
Dire Straitsia ja sen jälkeen Knopfleria fanittanut aika tiukasti 80-luvun alusta lähtien kun Straitsia eka kerran kuulin. Straitsin keikka -92 stadikalla tuli koettua ja sen jälkeen kaikki 4 Knopflerin keikkaa Helsingissä.
Tähän tuoreehkoon live-esitykseen just törmäsin tuubissa. Tässä biisissä on jotain maagista. Vedossa on MK edelleen vaikka ikää tulee. Hieno kitarasoolo
Comment