Mikäpä se on Audimiesten ja naisten musiikkia?

[Wezq-Ape]

Kohta 2 kuukautta ollut ketjussa hiljaisuus, pitänee vähän herätellä.

Uutta kivaa: Dvne. Asheran potkii kuin kiukkuinen muuli, mutta fiksusti. Tykkäsin kovasti ja alla olevan lisäksi The Crimson Pathin loppupuoli jäi mieleen huippuhetkenä, joka pistää pään heilumaan väkisin vielä useamman kymmenen kuuntelukerran jälkeen.

[ame]www.youtube.com/watch?v=XMjw4PIhmO8[/ame]

Leprousin uusi levy on tulossa huomenna ja odotukset on suhteellisen korkealla. Kriitikoiden arvosteluissa mielipiteet on vaihdelleet aika voimakkaasti laidasta toiseen, joten jännä nähdä miten tämä uppoaa. Sinkkulohkaisut lupaavat hyvää.
[ame]www.youtube.com/watch?v=FZSlX1zXnfM[/ame]

Eksyin myös vähän synkemmille vesille. Death metal ei ole juuri koskaan uponnut, mutta Beyond Creation tuli jonkun toisen levyn arvostelutekstissä vastaan ja jäin heti koukkuun. Tarkemmin tämä taitaa olla progressiivista teknistä death metallia jos tämmöiset genremäärittelyt jotain kiinnostaa. Alla oleva Earthborn Evolution on genrestä riippumatta aivan loistava biisi.

[ame]www.youtube.com/watch?v=EjH8RAJBBu0[/ame]

EDIT: Perjantaina tuli vähän puskista myös Queens of the Stone Agen uusi levy. Leprous jäi vähän toissijalle, kun laitoin uuden Qotsan soimaan ja ensimmäisen kappaleen heräiltyä ensin toista minuuttia julkaisujen välisestä koomasta se alkoi potkia perseelle kuin kiukkuinen muuli. Groove oli niin paksua, että jalka alkoi vatkaamaan ja naamalle levisi välittömästi iloisen jälleennäkemisen aiheuttama leveä hymy.

[Ghido]

Chelsea Wolfe soinut tässä toipilaspedillä ahkeraan.

https://www.youtube.com/watch?v=49MYJkEazIg

[Japi]

Wintersunin keikalta juuri kotiuduin. Kyllä toimi. Uusin tuotos tuli hankittua.
https://www.youtube.com/watch?v=bcj-lWz3oSs

[HiTec]

Pohjois Norjassa ajaessa maistui erittäin hyvin tikulta Dimmu Borgir, Cradle of Filth, sekalainen Trance sekä Kilpisjärvelle tullessa Robert Miles.

[hopsis]

https://open.spotify.com/album/5Fme0XBhu2QJiTL6tuYpIB

Jätän tämän vain tänne...

[Wezq-Ape]

Uutta musiikkia tuntuu tunkevan vastaan joka tuutista, joten puretaan nyt tätä positiivista ongelmaa vähän.

Instar oli lievästi ilmaistuna outo ensimmäisellä kuuntelulla. The Ex Nihilo Cyclella yhtye soittaa iskevää, avaraa ja monipuolista progressiivista metallia/post-metallia vokaaliosaston koostuessa pääosin siitä, kun Eden Kupermintz lukee paksulla israelilaisella aksentillaan runoista ja tarinoista koostuvaa Ex Nihilo-scifieepostaan. Yhdistelmä toimii paremmin kuin voisi kuvitella; musiikki saa tilaa silloin kun tarvii ja kerronnan alkaessakin pysyy kuunneltavana. Toisaalta tästä olisi mielenkiintoista saada kuultavaksi myös versio ilman tarinointia.
[ame="http://www.youtube.com/watch?v=V5dn6XrEwaI"]www.youtube.com/watch?v=V5dn6XrEwaI[/ame]

LO' There soittaa tummanpuoleista, suhteellisen yksinkertaista ja toimivaa, kevyesti progressiivista metallia/rockia. Toimii ehkä paremmin taustamusiikkina, mutta kyllä tätä veivaa ihan mielellään aktiivisemminkin kuunneltuna.
[ame="http://www.youtube.com/watch?v=ZhejmvFCKQ0"]www.youtube.com/watch?v=ZhejmvFCKQ0[/ame]

Lisää teknistä death metallia. En hurahtanut tähän genreen vielä sen isommin, mutta Beyond Creationin luukuttamisen jälkeen genren kikat ovat tulleet sen verran tutuksi, että tätäkin tyylilajia on helpompi sulattaa kuin aikaisemmin. Archspireen oli pakko tutustua vähän lähemmin alla olevan Calamus Will Animaten musiikkivideon katsomisen jälkeen. Aihepiiri ja musiikki on vähän synkeää, mutta suhtautuminen tekemiseen ei ole liian vakavaa.
[ame="http://www.youtube.com/watch?v=3NVkGvWU300"]www.youtube.com/watch?v=3NVkGvWU300[/ame]

Myrkur on tanskalaisen Amalie Bruunin projekti, jossa yhdistellään kansanmusiikkia ja black metallia. Tuoretta Mareridt -albumia on hehkutettu kriitikoiden toimesta aika voimakkaasti ja syyt on helppo kuulla. Ulvinde -kappaleen tunnelma ja musiikkivideon maisemat lämmittävät mieltä, vaikka Amalie ei päästäkään kuulijaansa helpolla.
[ame="http://www.youtube.com/watch?v=M9cNZQIzShc"]www.youtube.com/watch?v=M9cNZQIzShc[/ame]

Caligula's Horse; yllättäen korvaa miellyttävää progea Australiasta. Uudella In Contact -levyllä mennään edelleen aiemmin mainittujen Voyagerin ja Hakenin hengessä vähän kevyempiä progepolkuja. Laulaja pysyy enimmäkseen puhtaassa kuulaassa suoritustyylissään ja musiikki poukkoilee sopivasti, mutta suhteellisen turvallisesti. Tuotanto on sopivan ilmavaa ja jalka lähtee helposti heilumaan mukana. Tämä vaatii vähän tarkempaa kuuntelua, jottei katoa taustamusiikiksi. Koukkuja riittää, mutta ne eivät törrötä ulos ihan niin selkeästi kuin esim. Voyagerilla, vaan vaativat vähän enemmän aktiivisuutta.

Wöyh! laski ulos tuoreen albuminsa ja wöyhöproge toimii edelleen mainiosti. Äkkiväärät ja toisaalta välillä lastenlaulujen viattomuudesta muistuttavat kappaleet levittävät tehokkaasti hymyä huulille. Hyyrysen veljesten tausta YUP:ssa ja Stam1nassa kuuluu hyvin läpi, vaikka hirveän lähelle kumpaakaan ei tyylillisesti mennä. Bonusta erottuvasta ja monipuolisesta bassotyöskentelystä.

Bent Knee on taas sitten jotain muuta kuin edelliset. Monipuolista rockia, jossa pääroolin varastaa laulaja Courtney Swain. Holy Ghost on huikea veto koko yhtyeeltä, mutta kylmät väreet ovat pääosin laulajan ansiota.

[Wezq-Ape]

Josko sitä taas kuukauden hiljaiselon jälkeen pari uutuutta. Syksy pimenee ja musiikit näemmä vähän siinä sivussa.

Paras ensin alta pois; Ne Obliviscaris julkaisi uuden Urn-levyn ja laatu on edelleen huikeaa. Kovin kauas aiemmasta materiaalista ei ole menty, mutta samapa se kun sävellyskynä on edelleen terävintä, mitä alalta löytyy. Äänityksissä mukana oli eri basisti, mutta mukaan lähti onneksi sen verran kovan luokan kaveri, ettei silläkään osastolla ole lipsuttu. Viulu jyrää tällä kertaa hieman enemmän myös hyökkäävämpää melodiaa pelkästään rajumman materiaalin vastapainona toimimisen lisäksi. Tämä on kuunneltu vasta toista kymmentä kertaa läpi ja uusia koukkuja löytyy koko ajan. Tällä hetkellä Eyrie pitää levyn biisien kuninkuustaistelussa ykkössijaa hallussaan, mutta se on tuulinen paikka.
[ame]http://www.youtube.com/watch?v=_RMax1LS3pM[/ame]

Anciientsin Voice of the Void on varsin korvaa miellyttävää progressiivista sludge-/heavymetallia. Tyylitaju ei ole ihan täysi 10 koko levyn osalta, mutta suurimmilta osin kappaleet sopivat omaan korvaan vallan mainiosti.
[ame]http://www.youtube.com/watch?v=Qafg1VUJzsQ[/ame]

Enslaved aloitti joskus 1991 aika puhtaalla viikinkiteemaisella bläkkiksellä, mutta alkoi 2000-luvun puolella soittamaan yhä enemmän progressiivisia vaikutteita. Viikingit ja black metal ovat edelleen läsnä, mutta kokonaisuudessa on hyökkäävämmät ja rauhallisemmat osat tasapainossa. Toiset väittävät että yhtye on mennyt pilalle, mutta minä väittäisin että materiaali alkaa olla parhaimmillaan.
[ame]http://www.youtube.com/watch?v=Y8HX_vGPCz8[/ame]

Sähköisemmällä osastolla uutta Dan Terminusta. Synthwave on hieno taiteenlaji.

Sivumaininnat Cloakille, jonka black metal/rock-yhdistelmä potkii persiille vallan tehokkaasti ja Auðnille, joka on aika puhdasta tunnelmallista black metallia. Molemmat soveltuvat pimenevään syksyyn vallan mainiosti.

Impure Wilhelmina meinasi unohtua. Radiation on jäänyt kokonaisuutena vielä vähän kaukaiseksi levyksi, mutta orkesterin nimi on yksi parhaita vastaan tulleita ja Great Falls Beyond Death on yksi vuoden parhaita kappaleita. Tässä liikutaan jossain post-rock/metal -vyöhykkeellä grungevivahteilla maustettuna.

[SS4]

Heilung
https://www.youtube.com/watch?v=QRg_8NNPTD8

[Wezq-Ape]

Heilung kuulosti kyllä vähintäänkin mielenkiintoselta, vaikka folk ei yleensä uppoakaan. Täytyy kuulostella tuota vielä tarkemmin.

Joulu lähestyy, joten josko joululauluja:

Toothgrinder. Vähän pääsi yllättämään puskista tämmöinen hardcore/metalcore-alternative metal-proge -hybridi. Vähän mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle HC- ja metalcoreosastoilla ja Phantom Amour -albumi ei kokonaisuutena ole loistava, mutta yksittäisiä timantteja sieltä löytyy, kuten HVY ja The Shadow. Kai tämä herättelee hyvällä tavalla muistoja nuoruusvuosien alt metal/nu metal -juttuihin.

A Perfect Circle julkaisi pitkästä aikaa uuden kappaleen. The Doomed kuulostaa hyvin tutulta. Maynard on edelleen omaa luokkaansa tunteen pusertamisessa lauluääneen. Musiikki on mennyt ehkä hieman dramaattisempaan ja synkempään suuntaan, mikä nyt ei ole välttämättä huono asia. Uuden levyn odotukseen tästä tuli ihan hyvät hypet.

Maynardin sivuprojektien kautta tuttuja ihmisiä löytyy myös The Beta Machinesta. Tältä pumpulta ei ole vielä tullut kuin EP:n verran musiikkia, josta The End on selkeästi se kypsin tuotos.

Elderin Reflections of a Floating World tuli tuossa kesällä ja levy tuli ohitettua hieman pikaisesti ensimmäisen kappaleen kuuntelun jälkeen. Nyt toisella kuunteluyrityksellä se nappasi mukaansa ihan kunnolla. Tässä liikutaan hieman saman tyyppisillä urilla kuin aiemmin mainittu DVNE: särö on paksua ja kappaleet pitkiä. Välillä kuulostetaan raskaasti särötetyltä Pink Floydilta ja toisiaan runnotaan puhtaammin stoner-linjoilla. Kokonaisuutena aivan mahtava tunnelmallinen paketti.

Royal Thunderin WICK oli miellyttävä yllätys. Lueskelin levystä jotain arvostelua aikasemmin ja jätin sen kummemmin perehtymättä. Myöhemmin törmäsin The Sinking Chairiin jossain ja olin myyty. Paksua bluesahtavaa hard rockia yhdistettynä laulajaan, joka on aivan omaa luokkaansa. Laulaja Mlny Parsonsin tyyli on samankaltainen kuin Janis Joplinilla; säröä, särmää ja sielua on niin paljon, että kaikki mikrofoniin huokailevat ja hönkivät mitäänsanomattomat nykypop-laulajat lauletaan tällä levyllä suohon.

Terveisiä elektronisen musiikin puolelta tarjoilee she. Synthwave ja chiptunet on vahvasti läsnä ja lisämausteena sekaan heitetään glitchiä ja ties mitä. Erittäin mielenkiintoista settiä. Chiptune memories hakee nimensä mukaisesti enemmän inspiraatiota vanhoista pelimusiikeista, kun taas tuoreempi Chroma jättää modernimmat mausteet vähemmälle ja sukeltaa syvemmälle 80-luvun syntikkamaailmaan.

Pitkä litania taas ja joululaulut jäi harmillisesti välistä. Oh well.

[peiponen]

RuNpubassopumppu Chase & Status:n ja rokkihömpötysbändi Blossomsin yhteisbiisin videolla vilahtaa valkoinen urquattro

https://www.youtube.com/watch?v=05hP1s107kA

[hopsis]

Löytyipä taas kerrassaan mainiota jynkkyä ihan vahingossa.

[ame="http://www.youtube.com/watch?v=4Rc-NGWEHdU"]http://www.youtube.com/watch?v=4Rc-NGWEHdU[/ame]

[Wezq-Ape]

Viimeseen kuukauteen on ollu vähän hiljaista, mutta aina löytyy jotain kivaa, vaikka uusia julkaisuja tulee vähän nihkeästi.

Viimeiset vanhaksi menossa olleet liikunta- ja kulttuurisetelit piti haaskata äkkiä johonkin ennen vuodenvaihdetta ja ne riittivät sopivasti Tuska-lippuihin. Tuskassa esintyy Ihsahn, jonka tuotantoon on tullut aina vähän varovasti sekaannuttua ilman sen kummempaa syventymistä. Nyt oli siis hyvä syy ja täältähän löytyy jos jonkinlaista timanttia. Black metal-historia kuuluu näissäkin läpi, mutta vastapainona löytyy tiukkoja hard rock -riffejä ja sopivasti progevivahteita.

Lörin nimi herättää jostain syystä huvitusta ja musiikki on sopivan sekopäistä eeppistä folk/power/progesekoilua. Powermetalli ei yleensä uppoa vähääkään, mutta näissä kappaleissa ei korostu liikaa. Biisit ovat paikoin pitkiä, mutta tylsyys ei kyllä pääse yllättämään.

Uutta Cyniciä tuli myös yhden kappaleen verran. Kovin on tutun kuuloista, eikä se kyllä väärin ole. Humanoidia kuunnellessa ei ehdi kaipaamaan pitkäaikaista rumpalia, joka lähti yhtyeestä kaikenlaisen draaman saattelemana.

Bonuksena vielä Dreadnought. Vacant Seata kuunnellessa tulee mieleen, että tässä on orkesteri, jonka nimi kuvastaa erittäin hyvin musiikkia. Merellisissä raskaissa tunnelmissa mennään, eikä ihan helpoimman kaavan mukaan.

GosT olisi tulossa keikalle Helsinkiin huhtikuussa. Täytyy ehkä odotella uusi levy ennen päätöstä.
Edit: uusi biisi tulikin sopivasti kuunteluun. Ei huono.

[Hervast]

Suomalaista bluegrass osaamista.

https://www.youtube.com/watch?v=fvrogxMHmlg

Steven Seagal soittaa ja laulaa. Eikä yhtään hassummin. Vois ihan sujuvasti pikkupäissään kuunnella.

https://www.youtube.com/watch?v=73A_HB5k--M

[buzz]

Tuo Steve ’n’ Seagulls on kyllä loistava. Kerran livenäkin tuon nähnyt.
Ja varsinkin tuo November Rain coveri on kyllä hieno.

[vV8m5]

Hilpeällä musiikilla saa sisällöttömään työpäivään vähän lentoa
https://www.youtube.com/watch?v=-r8jlHDBMsw

Alestorm vetää tuota piraattimetallia viimeisen päälle asenteella, kuitenkin vähän rennommalla otteella kuin mitä vaikkapa Amon Amarth paahtaa viikinkimetalliaan.
Piraatti vs. viikinki, kumpi voittaa? Itse veikkaisin, että viikinkipaatti joutuu tykinruuaksi ja uppoaa heti kättelyssä.

[Hervast]

Hilpeä veisu kyllä. Kommenteista ymmärsin puton ja pendehon ja opin että burro tarkoittaa aasia.

Tällaistakin tulee sujuvasti kuunneltua.

https://www.youtube.com/watch?v=fI4xr5fXqgY

Vladivostok.fm:n kautta tutuksi tullut ;)

[Hervast]

Tätäkin vingutusta voi välillä kuunnella vaikka välillä oli jo kiintiö melko täynnä ;)

https://www.youtube.com/watch?v=BGpzGu9Yp6Y

[hopsis]

Kyllä Skrillexin kulta-aika kieltämättä vähän meni jo. Tuli itekin aikanaan ekoja lättyjä luukutettua niin paljon että riittää loppuiäksi. Huomiselle Tahkon menomatkalle meinasin painaa joko Mat Zo tai Boris Brejcha soimaan. Varsinkin jälkimmäinen sopinee hyvin tuollaiseen puuduttavaan kuuden tunnin autossa istumiseen aivan mainiosti.

[ame="http://www.youtube.com/watch?v=CaKLuKZw-g8&t=9s"]http://www.youtube.com/watch?v=CaKLuKZw-g8&t=9s[/ame]

[ame="http://www.youtube.com/watch?v=pEMOSjkz7xQ&t=5410s"]http://www.youtube.com/watch?v=pEMOSjkz7xQ&t=5410s[/ame]

[-TMK-]

S-Tool on iskenyt kuin miljoona wurstia...

https://www.youtube.com/watch?v=u1JwWlJv5v4

https://www.youtube.com/watch?v=A1pWRfpDwgQ

[J-M Koopikka]

Viime aikoina pyöriny soittimessa (LP:nä) Jess and the ancient ones:
https://www.youtube.com/watch?v=otdQAq8e9PU

Tuon lisäksi tullu kuunneltua Hallatar nimistä pumppua jonkin verran, mutta on sen verran psyykkisesti raskasta matskua, joten joutuu nautiskella sitä vain lyhyinä annoksina

[vV8m5]

S-Tool on iskenyt kuin miljoona wurstia...

Paskalapio jatkaa hyvin siitä mihin myrkynmustan tarina päättyi :D

Tästä on kyllä kehittynyt melkoinen korvamato:
https://www.youtube.com/watch?v=VqoyKzgkqR4

[Wezq-Ape]

Alkuvuosi on ollut yllättävän täynnä laadukasta musiikkia, josko taas vähän ajatuksia muistiin. Mustenevia mausteita on tarjolla edelleen, mutta ei siitä oikeen pääraaka-aineeksi ole vielä minun lautaselle.

Dawnwalker kehuu olevansa post-metallia ja jossain yhteydessä soft green metallia. Ripaus mustia mausteita, vihreitä aiheita ja varsin hyvät biisit. Laulumelodiat nousevat erityisesti esille puhtaiden laulujen osalla. Rääkyminen ei ole ihan parhaasta päästä ja toimii parhaiten lyhyinä pätkinä.

Olipa kerran orkesteri joka lukitsi itsensä huoneeseen pohtimaan bändille nimeä ja epäilemättä tietyn nautintoaineen vaikutuksen alaisena päätyivät niinkin nerokkaaseen kuin Weedpecker. Jokseenkin vaivaannuttavasta nimestä huolimatta musiikki toimii. Tässä liikutaan samantyylisillä alueilla aiemmin mainittujen Elderin ja Dvnen kanssa. Kappaleet ovat pitkiä ja polveilevia, mutta pysyvät riittävästi kasassa ja hyvin tämä toimii lisäaineistamattomalla verelläkin.

Deathwhite kuulostaa erittäin suomalaiselta ollakseen Pennsylvaniasta. Tarjolla on melodista gootahtavaa doomia hyvällä tyylitajulla. Ankeutta ja ahdistusta tarjoillaan vähän runsaalla kädellä, mutta mikäs tätä on kuunnellessa.

Kreikkalainen progerock/progemetal-orkesteri Poem julkaisi uuden levyn. Aiempi The Skein Syndrome oli varsin toimivaa korvaystävällistä tavaraa eikä tässä uudemmalla Uniquella nimestä huolimatta tehdä isompaa pesäeroa siihen. Kohtalaisen paksun, mutta pehmeän ja miellyttävän progen keskeltä loistavat rummut ja vokalisti George Prokopiou, jonka ääni sopii tähän tyyliin erittäin hyvin.

Usurpressin Interregnum on aika hypnoottinen sekoitus sludgea/death-metallia ja rauhallisempaa materiaalia. Progressiivisuus on vahvasti läsnä ja hyvin erityyliset osat on sovitettu mainiosti toimiviksi kokonaisuuksiksi.

The Atlas Mothin kehutaan olevan milloin post-metallia, milloin sludgea tai stoneria; Kappaleet ovat raskaita ja säröt paksuja, mutta kuitenkin kohtuu helppoja ja rokahtavia. Eniten mielipiteitä jakaa vokalisti, joka olisi ehkä voinut nauttia puolikkaan strepsilsin ennen nauhoituksia. Välillä vokaalit tuntuvat toimivan vallan hyvin yhteen musiikin kanssa, mutta välillä monotoninen rääkyminen käy hieman raskaaksi.

Horizon Ablazen The Weight Of A Thousand Worlds on sitä mitä levyn nimi lupaa. Mustattua death-metallia, jossa välillä ollaan lähellä Gojiraa ja välillä black-metallisemmissa sävyissä. Puhtaat laulut toimivat hyvin satunnaisena helpotuksena erittäin intensiivisen riffimyrskyn ja vihaisempien ärinöiden keskellä. Parin kuuntelun perusteella varsin toimivaa settiä.

Harakiri For The Sky on melkoisen hyvin toimivaa progressiivista black-metal-post-metal-post-hardcore-postpost-touhua. Kitarat ja sovitukset ovat huikeita, vokaalit toimivat kohtuullisesti, mutta sanoitukset ovat vähän liikaa yläasteikäisen angstivihosta kotoisin. Kokonaisuutena vallan mainio, jos ei kuuntele sanoituksia liian tarkkaan.

Arkistojen aarteina on tullut veivattua nyt jo edesmennyttä The Dillinger Escape Plania. Kappaleissa on jo sellainen energia ja raivokkuus aistittavissa, että melkeen harmittaa kun tämä jäi näkemättä livenä.

[hopsis]

Jos vähän taitavampi kotimainen puhemusiikki kinostaa niin eilen julkaistu Pyhimyksen uusi lätty on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Voi räpättää muustakin kun bitseistä ja brenkusta eikä silti tarvi kuulostaa tekotaiteelliselta.

[-TMK-]

Slayer ja Pantera ovat soineet autossa viime aikoina... \,,/ Joten ohjauspyörän rummutteluilta ei ole voinut välttyä...

https://www.youtube.com/watch?v=uivxr3O6rSE

https://www.youtube.com/watch?v=rxOkQRo5DyM

[Wezq-Ape]

Välisoittona Slugdge. On muuten mahtava levy, jossa death metalliin sekoitellaan yhtä sun toista pientä maustetta. Riffikynä ja biisien hieromistaito tällä duolla on ihan helvetin terävä samoin kuin puujalat, joita biisien nimissä viljellään. Levyjen sanoitukset pyörivät avaruusetanarodun edesottamusten ympärillä, joten biisien nimet on teemaan sovitettuja puujalkoja muiden tuotoksista; levyiltä löytyy mm. sellaisia timantteja kuin All Shell Perish, Crop Killer ja Lettuce Prey. Huumori on muilta osin aika harvassa ja tunnelmat synkkiä.

Alla oleva Putrid Fairytale on uusimman Esoteric Malacology-levyn hienoimpia hetkiä samoin kuin hitaampi ja psykedeelisempi Salt Thrower. Salt Throweria ei löytynyt sinäputkesta, muuten olisin sen tähän linkannut mallikappaleeksi. Kappaleen alku rauhallisella, mutta uskomattoman brutaalilla otteellaan pysäytti hetkeksi paikalleen ensimmäisen kerran kävellessä sitä kuunnellessa. Vokalistin suoritus on kappaleen alkupuolella pysäyttävä, enkä muista milloin viimeksi olisin pitänyt välissä vedettyjä rohisevia henkäyksiä näin tärkeänä osana tunnelmaa. Tämä syrjäytti hetkeksi muut levyt ihan täysin niin tehokkaasti, että aiheesta piti tulla ihan erikseen hehkuttamaan.

[ame]www.youtube.com/watch?v=p2Ojl7BzKmE[/ame]

[-TMK-]

Uusi Amorphis kuullostaa kyllä erittäin lupaavalta...

https://www.youtube.com/watch?v=xf_4uvymwRw

[vV8m5]

Kaikkien aikojen kannatusbiisi #1

https://www.youtube.com/watch?v=hy-NmYSV2B4

[Pelimies]

Tääl soi audissa räppi, lähinnä suomiräppiä tietenk KOVALLA ja tästä pieni leikkaus musiikkimausta: https://www.youtube.com/watch?v=hFMUpx5ZDJE

[Wezq-Ape]

Tuossa pari viikkoa sitten olin toista kertaa kuuntelemassa Ne Obliviscarista livenä ja kyä se on edelleen kovaa settiä ja orkesteri aivan huikeassa vedossa.

Ensimmäisenä lämppärinä keikalla oli sveitsiläinen Virvum, jonka progressiivinen tekninen death metal toimii levyllä paremmin kuin livenä. Osaaminen on vahvaa ja biisit kovia, mutta live-esiintymisessä ei ollut vetoa soittajien keskittyessä lähinnä tuijottamaan soittimiaan ja varpaitaan. Ei esiintyminen huono ollut, mutta ei myöskään herättänyt isommin tunteita.

Täysin päinvastaista esiintymistyyliä edusti toinen lämmittelijä Allegaeon, joka oli tuonut jenkkilästä mukanaan enemmän melodödöön painottuvaa teknistä death metallia ja ulospäinsuuntautuneen ja energisen showmeiningin. Lopputulos siis myös hyvin päinvastainen kuin Virvumilla; livekokemuksena musiikki toimi aivan mahtavasti, mutta albumit eivät oikein ennen eikä jälkeen keikan herättäneet mielenkiintoa. Bonuspisteet vakavamielisistä musiikkivideoista.

Viimeaikaisia timantteja vähemmän elävänä kuultuna:

Boss Keloidin Melted on the Inch; tässä on rouheaa, psykedeelistä stoneria/sludgea aivan mahtavalla ja tyyliin täydellisesti sopivalla laulajalla höystettynä. Kappaleiden harhailu pysyy hyvän maun rajoissa ja monipuolisuutta löytyy kuitenkin vähintään riittävästi. Miksaus levyllä on vähän outo, mutta siihen tottuu nopeasti.

Sojournerin jäsenet tekevät folk-mausteista tunnelmallista black metallia nykyaikaisesti pitkin maailmaa hajaantuneena. The Shadowed Roadilla homma toimii hyvin yhteen vaikka samassa huoneessa ei ollakaan oltu levyä hieromassa. Taas kerran rääkymislaulut meinaavat käydä turhan monotoniseksi, mutta puhtaat laulut ja vahva biisimateriaali pelastavat kokonaisuuden plussan puolelle.

Tanskalainen MØL vääntää blackgazea, jonka lyhyt historia on hipstermetallihuuteluista huolimatta minun makuun ihan toivottu kehitysaskel. Jossain määrin tähän genreen on tullut aiemminkin tutustuttua, mutta shoegazeen liittyvä kappaleiden vaeltelu on aiemmissa vastaan tulleissa tuotoksissa päästetty vähän liikaa valloilleen. Siitä ei kyllä pääse mihinkään, että unenomaisen shoegazen ja black metallin epäpyhä liitto tuottaa äärimmäisen vahvaa tunnelmaa, jossa päästään vähemmän synkeisiin ja jopa toiveikkaisiin sfääreihin. Ei aina ole pakko vain synkistellä ja synkeämmistä metallin alalajeista kumpuavista aineksista saa muotoilla muitakin kuin ahdistavia ja kieroutuneita äänitaideteoksia minun puolestani ihan vapaasti varsinkin, jos sen tekee yhtä hyvin kuin MØL Jord-levyllä. Tämä on vielä kohtuullisen tuore tuttavuus, mutta pysynee kuuntelussa tovin jos toisenkin.

Jotain ihan muuta: Knower

Jotain ihan jotain.. ihan mahtavaa: Clown Core

[jta]

Jotenkin tämä se aina mm. sanoista ja tyylistään tuo nuoruuden pintaan....

Toisaltaan tämä oli se mitä mitä kovastikin työuran keskellä kuunneltiin yön pimeässä sydämmessä...