Pitäisi ostaa pätevä moottorisaha

[Hezekiel]

Perheessä on kulkenut reilu 20 vuotta sitten joku K-raudasta ostettu pieni McCullogh joka on vähän oikullinen käynnistettävä ja sahatessa tulee enemmän ääntä kuin tulosta. Lähimmän vuoden aikana sahan tarve kasvaa, eli minkäslainen laite ostetaan kun pitää satunnaisesti napsia metsästä polttopuuksi tuulenkaatoja yms. ja tehdä niistä pätkiä? Käyttötuntimäärä ei sittenkään ole kovin iso mutta millään täydellä lelulla ei enää jaksa puuhastaa.

[tunppi]

Moottorisahoista varmaan Husqvarna tai Stihl varteenotettavimpia. Mites vaikka Stihl MS 170D?

[nomoreford]

Itse hankin jonkinmoisen tutkailun jälkeen "mökkisahaksi" Stihlin MS 211:n. Olen ollut erittäin tyytyväinen. Alkuun joutui vähän useammin tempomaan käyntiin, mutta on tuokin puoli parantunut käytituntien myöstä. Pidän kyllä hinta / laatu -suhteeltaan onnistuneena valintana.

Asut noinkin lähellä, niin tervetuloa testaamaan, omat puut mukaan ;=).

Meni Astamyrskyn kaatamat ihan oikeat puutkin nätisti.

[Hezekiel]

Juu. Stihl, Husse ja Jonsered on ainakin "omissa kirjoissa" ne pätevimmän oloiset merkit. Muuten ei vaan ihan tiedä mihin ominaisuuksiin pitäisi kiinnittää huomiota.

[tupi]

Mulla käytössä Stihl 260 ja voin suositella. Aikaisemmin oli Partner ja toimi sekin. Ihan pienintä mallia en suosittele.

[Fogata]

Kokemusta löytyy ainakin Echosta, Sthilistä ja Husqusta. Tällä hetkellä isännän kanssa käytössä Shindaiwan 452S ja ainakin omasta mielestä paras saha tähän mennessä. Kevyt käyttää, tehoa löytyy, eikä tartte repiä varttia käyntiin..

[Jusaberg]

Tapanin päivän jälkeen huudattelin Hussen 353G:tä useamman tunnin (tai vuorokauden). Voimaa piisaa hyvin vaikka pidemmällekin laipalle. Painava tuo on, mutta nyt ei varmaan oltu raahaamassa sitä metsässä kilometritolkulla metsässä päivittäin kuukauden ajan.
Toinen tutustumisen arvoinen tuote on Dolmar. Kertaalleen lainasin metsurilta sahaa ja tämä osoittautui Hussen tasoiseksi kapineeksi. Tarkempaa mallia en muista.

[audiq]

Mulla käytössä Stihl 260 ja voin suositella. Aikaisemmin oli Partner ja toimi sekin. Ihan pienintä mallia en suosittele.

250 taitaa olla melkein samoissa tehoissa ja ainakin aiemmin oli 260:stä selkeästi edullisempi? Nyt kyllä kun katselin hintoja, niin hintaeroa ei paljoa näyttänyt olevan. Ymmärtääkseni 250 on viimeinen harrastelijasaha ja 260 "ammattisaha". 026C:llä on tullut sahattua ja se on kyllä hiton hyvä saha, niin kuin Stihlin sahat aina on. Ottaa kumman vain, niin tehoa tuskin tulee kaipaamaan lisää ja tuskin alkaa ostos kaduttamaan jälkikäteen.

Sitten jos haluaa todella edullisen sahan, niin Partner 351 ja sama saha eri merkkien alla, esim Poulan 2250, niin Poulania ainakin on näkynyt tarjouksessa noin satasella. Jonseredillakin mielestäni on samaan runkoon perustuva saha. Tehoahan siinä ei ole ja halpa on halpa, mutta hintaluokassaan ainoa minun tietämäni, jolla voi sahata puita. Reiden paksuiseen menee ihan samalla tavalla kuin puolet tehokkaampi, mutta sen jälkeen alkaa eroa syntymään. Halpasahana vaatii todennäköisesti pientä hienosäätöä, mutta mm Walbron kaasutin noissa on näkynyt olevan, että ihan fiksuilla osilla ne on kasattu.

Tuossa videossa tuo 351 on kyllä hiton tylsä, mutta kyllä se tehoero alkaa tuntumaan, kun pölli paksunee.

[ame]http://www.youtube.com/watch?v=WKqWPXLn1SI[/ame]

[Ozku]

Meillä onpi vissiinkin mökillä ollut aina Husse.. Malleja en kyllä muista, mutta tämä nykynen on aika perussaha. Aikast luotettavia pelejä ollu. Edellinen saha taisi kestää sen 15-20 vuotta..

[roadthunder]

Jos kaadettavat puut ei ole kovin paksuja niin voin suositella Stihlin MS200-sahaa. On nimittäin kevyt kanniskella, varsinkin karsimisessa aivan yliveto verrattuna isompiin. Voimallahan tuo ei juhli mutta terässä on sen verran nopeutta että uppoaa kyllä suht paksuunkin runkoon. Hintakaan ei ollut mikään mieletön siihen nähden että on ihan ammattisaha. Nykyään tuon taitaa korvata MS201.

Sitten jos tarvitsee voimaa oikeisiin tukkeihin niin huskin 357xpg on mainio valinta ;)

[Hezekiel]

Kiitoksia vastauksista! Valinta kohdistui Dolmarin malliin PS-460. Hintaa jäi postikuluineen 380e. Katsotaan millainen laite se on, eiköhän tuon amerikkalaisen korppusahan jälkeen melko asiallinen liene.

[jasso]

Yhdestä 90-luvun aikaisesta ECHOsta on jäänyt kyllä ikuiset traumat. Ei lähtenyt käyntiin, hyytyi aina ja oli kaikin puolin vitsi. Ennen kiinnileipomistaan laippa oli jotenkin niin loppu, että sahasi vain vinoon. Suoraan ei purrut ei millään :) Puolustukseksi täytyy kyllä myöntää, että taisi olla hinnat-alkaen-malli ja tehoista päätellen ainakin enemmänkin timpurin saha. Ja eiköhän kehitystä ole ehtinyt sielläkin tallisa jo tapahtua.

[pasi_orava]

Meillä on töissä Sthil MS 190 muistaaksein, tosi hyvä saha. Ainakin ikänsä kirvesmiehen hommia tehneet jätkät kehuu sitä rivissä.

[JM]

Faijalla on semmonen rungoltaan 4x4 pattingin mallinen Husqvarna. Tais olla XP339. Se on oikein näppärä peli. Appiukko osti pari vuotta sitten Hitachin moottorisahan ja sekin on ollut ihan reippaassa käytössä ja pelannut hienosti.

[RS2]

Itselleni ostin vanhemman täyskunnostetun Husqun 44.n. On metallirunkoinen alakerraltaan oleva ammattisaha. Voimaa ainakin tarpeeksi ja kevyt. Kehoitan välttämään muovirunkoisia (kampura laakereineen muovirungossa) sahoja. Varsinkin, jos sahaa helteellä enemmän. Tulee mm.laakerilinjan kaa ongelmia, kun vääntyy muovit kuumuudessa. Ei kestä kovempaa käyttöä. Tilapäisiin polttopuuhommiin ehkäpä oivia. Mutta on niin surullisia tarinoita noista ja roskiin moni uusikin saha mennyt.

Ketjun teroitus kannattaa opetella ja ammattilaiselta mieluiten. Sisältää joitakin niksejä, joita mm. kilpasahaajatkin käyttävät.

[Lipponen]

...Mutta on niin surullisia tarinoita noista ja roskiin moni uusikin saha mennyt...

Muistuu mieleen kun enomies osti Tuurista joskus 69.90 sahan. Jokin suunnittelu kukkanen oli ko. vekottimen polttoaine linjastossa koska saha ei saanut soppaa kuin pystyasennossa.
Kun sahaa tarjosi vaakatasossa ropsin kylkeen niin alkoi hetken päästä kakoa. Ranteen vahvuisen puun tais nippanappa pystyä katkaisemaan mutta paksummissa joutui aina käyttää sahaa pystyssä jotta bensaa riitti.
Saha jäi ensimmäisellä metsurointireissulla valmetin takarenkaan alle "vahingossa". Hommaa jatkettiin sitten papan vanhalla huskulla.

[|ppe]

Stihl 260 on pätevä peli. Halpaa ei tosiaankaan kannata laittaa. Ja tärkeää on muistaa huollot.

[Hervast]

Stihl 260 ja 250 on vähä eriluokan pelejä, minulla 260 on käytössä tukinkaadossa ja isompien pöllien katkonnassa. On myös tehokas metrisiä halkoja lyhemmäksi sahattaessa vaikka suoraan pinosta.
260 on myös kestävä, aikoinaan hankittiin samaan aikaan 242xp ja 260 (vai oliko se silloin 026) ja molemmilla sahattiin suunnilleen yhtäpaljon. Huski oli hienokseltaan vähempiruokainen ja sirompirunkoinen, mutta hyrrävoimat siinä oli suuremmat. Mainio saha, mutta ei ollut niin pitkäikäinen kuin Stihl. Huski vaihdettiin toiseen 260:een joka on talossa vieläkin. Toinen 260 oli aktiiivikäytössä runkolaakerirempan (sama tehtiin huskiinkin) jälkeen vielä reilut 5 vuotta. Vaihtui sitten ensimmäiseen MS 200:een kun alkoi pelottaa että kiertokangenlaakeri pettää. (ei voi vaihtaa)

200 oli niin mieleinen että ostin sen kaveriksi toisen samanlaisen reilut 5 vuotta käytetyn, reilulla 200 eurolla. Pikkuvikoja niissä on ollut, mutta mukavia sahata kun vaan teräketju on kunnossa. Suosittelen myös Dolmariin Stihlin ketjuja, Stihl on ainoa sahamerkki joka tekee itse omat ketjunsa, ja ominaisuuksissa sen kyllä huomaa !

[Hervast]

Muistuu mieleen kun enomies osti Tuurista joskus 69.90 sahan. Jokin suunnittelu kukkanen oli ko. vekottimen polttoaine linjastossa koska saha ei saanut soppaa kuin pystyasennossa.
Kun sahaa tarjosi vaakatasossa ropsin kylkeen niin alkoi hetken päästä kakoa. Ranteen vahvuisen puun tais nippanappa pystyä katkaisemaan mutta paksummissa joutui aina käyttää sahaa pystyssä jotta bensaa riitti.
Saha jäi ensimmäisellä metsurointireissulla valmetin takarenkaan alle "vahingossa". Hommaa jatkettiin sitten papan vanhalla huskulla.

Meillä oli erässä urakassa viimesyksynä koekäytössä tuollainen halpasaha, olikohan merkki jönköping tjsp. Jonkun huskin vanhan ammattimallin kiinalainen kopio. Tokihan se toimi yllättävän hyvin sen muutaman tunnin mitä urakka kesti, mutta arveluttamaan jäi kytkimien ja mm. kaasuttimen kumiosien elinikä. Mistäpä sitten hankit varaosat ? Tietty samalla rahalla saa taas vaikka uuden sahan, mutta jotenkin harmittaa kertakäyttökulttuurin ulottuminen tuollaisiinkin tavaroihin kuin moottorisaha.
No näkipähän mistä nuo on tehty, värkin toi meille urakakassa mukana ollut pienkoneliikkeen yrittäjä. Ei tullut kauppoja halpasahasta, mut päivitin myöhemmin ajoleikkurin hänen kanssaan "ei vajaavetoiseen" malliin.

[Jukuri]

Ostin töihin nuukuuksissani (sairaus pahenee iän myötä) tuommoisen satasen sahan. Se on hintansa väärti, mutta ei sillä mitään oikeastaan voi tehdä. Saa sillä nyt just jonkun laudan poikki, mutta lankku tekee jo tiukkaa, paitti jos ottaa ketjuun vauhtia ja houkuttelee oikein sitkeästi jaksamaan.

Puolet sahan metalliosista onkin laipassa ja ketjussa. Kaikki loppu muovia. Ilmeisesti kampiakseli, kiertokanki, mäntä ja sylinteri kaikki(?) on kuitenkin metallia, loppu jotain muovia.

[Tarmo_83]

Stihl sahoista sen verran.. että esim. se pitää muistaa että ms 250 on komposiitti-muovirunkoinen... ja esim. ms 260 on taas mangesium-valua siis runko? eli voi kuvitella kumpi kestää enemmän..?? Eli ms 250 on ihan harrastekäyttöön ja taas ms 260 on ammattikäyttöön.. Nykysin ms 260 on korvattu ms 261 joka on taas ihan eripeli mitä ms260? ms 261 on tärinänvaimennus ihan eriluokkaa mitä ms260:ssä... Ilmanpuhdistin on uudenlainen (kartiomallinen).. Jos haluaa järeää tukkisahaa ni ms261:stä suosittelen! Varaosat löytyy varmasti! jos mitä tarviaa...

[erämies]

Ottamatta nyt sen enempään sahamerkkeihin ja malleihin kantaa, niin muutaman satasen budjetin korotus, että saa ns. ammattilaissahan saattais olla pidemmän päälle järkevä sijoitus mökkisahaksikin. Ovat kaikin puolin kestävämpiä ja voima on polttopuunteossakin plussaa. Suoraan pinosta kun saa painattaa, kuten tuossa edellä jo mainittiin, niin onhan siinä erilainen tekemisen meininki kuin pölli kerrallaan. Ketjun kunto on tietysti pääasia, oli saha mikä hyvänsä. Liukkaita viiloja on ollut ihmeen paljon myynnissä.

Ja jos yhtään metsää omistaa, niin sahan hankinnan saa myös vähennykseksi metsäverotukseen. Alentaa osaltaan hankintakustannusta.

[audiq]

Unohdin mainita, että siihen satasen 351:seen pitää vaihtaa kunnollinen laippa ja terä. Stihlin laippa on Poulanissa minulla ja sillähän se muuttui ihan eri sahaksi. -Tarpeettoman pitkä ja lerppu se alkuperäinen, samoin terä melko onneton.

Hervastille: Ne on eri luokan pelejä, mutta kummatkin luokassaan hyviä. Jos sahailee puita viikon verran vuodessa, niin sillä 250:llä pärjää todennäköisesti seuraavat 20 vuotta, eikä parempaa kaipaa. Itselleni jos ostaisin uuden, niin se olisi 250, mutta isälle suosittelin aikanaan 026:sta. Ensimmäinen kommentti oli, että hitto, että on kallis. Ja sahan oston jälkeen kommentti oli, että hitto, että on hyvä saha. Edelleen on erittäin tyytyväinen sahaan. Sitä on huudatettu päivätolkulla välillä, kun on hirsikehikkoa veistänyt.

Itselläni on perintönä tullut Stihlin AV 031. 6.6kg painoa ja maamoottorimaista vääntöä. Hengenvaarallinen laite ilman takapotkusuojausta, mutta 40 vuotiaanakin edelleen täysin toimiva ja se kaivetaan esiin, kun lähdetään isoja puita kaatelemaan. :) Osia ei ole ihmeemmin tarvinnut hommata, vaikka jo 20 vuotta se on minullakin ollut, mutta ne muutamat, mitä on tullut hankittua vuosien aikana, niin ne on löytynyt paikallisesta pienkonekorjaamosta, vaikka sahalla paljon ikää jo onkin.

[Hervast]

Juu sitä lähinnä tarkoitinkin 260 ja 250 erolla että ovat eriluokan sahoja, vaikka tyyppinumero eroaa vain vähän. 260 vähä kölhömpi pyöritellä, mutta tehty rankempaan käyttöön, missä omapainosta ei niin ole haittaa.
Kymmenkunta vuotta sitten tehtiin hirsikehikkoa saunamökkiin ja meidän "rakennusmestarilla" oli somimmoilleen sisäänajettu 250. Vanha metsuri kun oli omistaja kuten isänikin, niin säätöjen lisäksi ketjukin oli kunnossa. Silläkin oli ilo sahata kun otti iloisesti kierroksia ja meno ei hyytynyt pölliäkään katkaistessa. Enempi yleissahan oloinen kuin 260.

Veljelle ostin lahjaksi käytetyn 230 stihlin satasella. Toki se kävi ja kukkui kun testasin, mutta myöhemmin huomasin että se oli kiinnileikannut. En kyllä sahatessa huomannut. Lämpökahvat ryöstin siitä omaan 260:een kun arvelin että veljellä on nille vähempi käyttöä :P Eiköhän sillä vähäiset polttopuuhommat tehne.

En tiedä muista merkeistä, mut Stihliä ja Huskia voi ainakin väkevämpien mallien osalta "tuunata" vaihtamalla ketjun vetopyörä sopivamman kokoiseen. Jos nimittäin sattuu ostamaan tai perimään tuollaisen ison merkkisahan ja leikkuuteho tuntuu ketjunopeuden puolesta vaatimattomalta.

[kassuliini]

Mulla on ollu 35 vuotta Sach-Dolmar, laippoja menny joku kymmenisen kpl ja ketjuja jotain kolmenkymmenen paikkeilla. Kerran käytetty kaasuttimen putsauksessa. Toimii vielä kuin uusi!.

[Hervast]

Semmonen juttu noista sahoista vielä, että monilla masinisteilla on kokemuksia siitä että sahat ja muut pienkoneet eivät tykkää siitä että niitä käytetään välillä pienkonebensalla ja välillä tavallisella bensan ja 2-t öljyn sekoituksella.

Itse olen käyttänyt 95 tai 98 bensaa ja Stihlin oman 2-T öljyn seosta. Sahat on voineet seista sen puolisen vuottakin käyttämättä ja polttoaineen syyksi tulkittavia toimintahäiriöitä ei ole ollut. 200:een vaihdoin kiihdytyspumpun huoltosarjan, mut sekin oli kai enemmän tulkittavissa alkuperäisten osien materiaaliviaksi kuin väärän polttoaineen aiheuttamaksi ongelmaksi.

[Antti Määttä]

Kannattaa pitää silmiä auki, jos hankinnalla ei ole kiirettä. Välillä on melko hyviä kampanjoita, joissa alennukset ovat kohillaan.

Itsellä on Husqvarva 53 ja tyytyväinen olen ollut. Ketju kannattaa opetella viilaamaan molemmilta puolilta. Aika monesta harraste- mökkisahasta voi suoraan sanoa onko omistaja oikea- vai vasenkäteinen. On viilattu vain vahvan käden puolelta. Silloin ei pure ja vetää vinoon.

Olen oppinut viilaamaan terän. Voi kun oppisi sen vielä joskus terottamaan ;)

[erämies]

Oikean kokoinen viila, viilanohjaimen käyttö ja viilaus vain työntämällä. Näillä pärjää teroituksessa pitkälle. Viilanohjainta näkee suotta liian harvoin käytössä, on hyvä peli kokeneemmallekin viilaajalle. Puruhammastakin pitää joskus ketjusta viilaamalla (lattaviila ja tulkki) alentaa. Tämä ei ole aina kaikkien tiedossa

[RS_Performance]

Moottorisaha pitäisi hakea ja noin 400 euroa olisin valmis sijoittamaan. Stihl etupäässä mielessä. Mitä suosittelette?

[RS2]

Itse maksoin tosta Huskusta 300 euroa. Täyskunnostettu ja takuutakin sain sen puoli vuotta. Joku pienkonekorjaaja esim. saattaa myydä ammattisahoja, jotka on kunnostettu ja varmasti hintansa väärtejä.