Profiilin kulkine on jo siinä iässä ja sellaisilla kilometreillä (260tkm), että kohta pitäisi vaihtaa. (Eniten vituttaa ruoste, koska tämä on nähtävästi kolaroitu joskus ja sen seurauksena oikea kylki on kuin eri autosta: Oven alalaita ruosteessa, lokasuojien kaaret ja kattokouru(!) kupruilevat. Kuskin puolella ei mitään ongelmia.)
Vaatimukset seuraavalle autolleni ovat A6 kokoluokka, neliveto, vähintään sama suorituskyky kuin nykyisessä, hyväkuntoinen kori, ja budjetti alle 25k€. Päästöistä tai kulutuksesta viis, koska ajoa tulee vain 8-12tkm vuodessa, ja olen joka tapauksessa tottunut aika korkeaan kulutukseen nykyisen autoni kanssa.
En koe saavani mitään kiksejä ostamalla uuden auton. Väitän ettei ajettavuus ole niin paljon parantunut, että se selittäisi 50k€ korkeamman hinnan (jos siis audin tapauksessa verrataan C7 ja C5 malleja keskenään). Ja väitän myös että saan paremman ajettavuuden jos ostan 10 vuotta vanhan A6 quattron kuin upouuden Ford Fiestan. Sitäpaitsi uusien autojen varusteet tuntuvat olevan päinvastoin ajamista rajoittavia kuin parantavia. Kaikenlaisia vahteja ja automatiikkaa, jotka eivät kiesin iän karttuessa joko toimi, tai sitten muuten vaan häiritsevät.
Siksipä mietinkin, että ostaisin auton joka olisi suunnilleen saman verran ajettu (150tkm) kuin nykyinen autoni oli silloin kun sen ostin, koska se oli minun mittapuullani jo suorastaan uusi. Tällainen rajaus jättäisi paljon enemmän valinnanvaraa auton muiden ominaisuuksien suhteen. Se voisi olla joku ökymoottorinen uudehko Passat, tai uudemman Audin tapauksessa C6-koppainen 3.0TDI, kun audilla ei muita suorituskykyisiä perusmoottoreita enää ole. Tai sitten S6?
Tällä johdatuksella halusin valottaa sitä ajatuksenjuoksua, jolla päädyin uusimpaan ideaani: Miksi tyytyä Passatiin tai tylsään bisnes-dieseliin johon ei varmaan saa edes yhtä urheilullisia penkkejä kuin nykyisessä autossani on? Miksen samantien revittelisi kunnolla ja ostaisi C5-koppaisen RS6:n!?! Niitä näkyy olevan aika paljonkin tarjolla nykyään ja kohtuu hintaan mielestäni. Melko vakavasti huomaan sitä vaihtoehtoa miettiväni lähes päivittäin.
Kysymys kuuluu, kannattaako noihin vanhoihin risoihin sekaantua? 2,7T:sta on kokemusta jo melkein 10 vuoden ajalta, ja sitähän pidetään ongelmallisena, tai vähintäänkin harrastemoottorina. Maineeseensa nähden se on minun mielestäni toiminut oikein mainiosti. Varsinkin viime vuosina, kun olen lakannut välittämästä pikkuasioista ja ymmärtänyt että auto on todellakin jo 16 vuotta vanha, ja vanhalla autolla on vanhan auton metkut.
Heitelkää vapaasti ajatuksia, puoltakaa, lytätkää ihan mitä mieleen tulee, ja kaikkein mieluiten tietysti otan vastaan kommentteja niiltä jotka ovat C5 RS6:n omistaneet. Kyseessä olisi kuitenkin ainoa autoni, eli sillä pitäisi pystyä viemään muksut päiväkotiin ja harrastuksiin kesät talvet, eli ei ole varaa seisottaa tallissa odottamassa kunnes voitan lotossa ja saan ostettua jonkun 5 euron osan joka RS:ssä sattuu maksamaan 7000€ siksi että RS. Mikä on suurin riski RS:n omistamisessa? Onko tuo RS reilustikin 2,7T:tä riskialttiimpi/hankalampi tapaus?
Vaatimukset seuraavalle autolleni ovat A6 kokoluokka, neliveto, vähintään sama suorituskyky kuin nykyisessä, hyväkuntoinen kori, ja budjetti alle 25k€. Päästöistä tai kulutuksesta viis, koska ajoa tulee vain 8-12tkm vuodessa, ja olen joka tapauksessa tottunut aika korkeaan kulutukseen nykyisen autoni kanssa.
En koe saavani mitään kiksejä ostamalla uuden auton. Väitän ettei ajettavuus ole niin paljon parantunut, että se selittäisi 50k€ korkeamman hinnan (jos siis audin tapauksessa verrataan C7 ja C5 malleja keskenään). Ja väitän myös että saan paremman ajettavuuden jos ostan 10 vuotta vanhan A6 quattron kuin upouuden Ford Fiestan. Sitäpaitsi uusien autojen varusteet tuntuvat olevan päinvastoin ajamista rajoittavia kuin parantavia. Kaikenlaisia vahteja ja automatiikkaa, jotka eivät kiesin iän karttuessa joko toimi, tai sitten muuten vaan häiritsevät.
Siksipä mietinkin, että ostaisin auton joka olisi suunnilleen saman verran ajettu (150tkm) kuin nykyinen autoni oli silloin kun sen ostin, koska se oli minun mittapuullani jo suorastaan uusi. Tällainen rajaus jättäisi paljon enemmän valinnanvaraa auton muiden ominaisuuksien suhteen. Se voisi olla joku ökymoottorinen uudehko Passat, tai uudemman Audin tapauksessa C6-koppainen 3.0TDI, kun audilla ei muita suorituskykyisiä perusmoottoreita enää ole. Tai sitten S6?
Tällä johdatuksella halusin valottaa sitä ajatuksenjuoksua, jolla päädyin uusimpaan ideaani: Miksi tyytyä Passatiin tai tylsään bisnes-dieseliin johon ei varmaan saa edes yhtä urheilullisia penkkejä kuin nykyisessä autossani on? Miksen samantien revittelisi kunnolla ja ostaisi C5-koppaisen RS6:n!?! Niitä näkyy olevan aika paljonkin tarjolla nykyään ja kohtuu hintaan mielestäni. Melko vakavasti huomaan sitä vaihtoehtoa miettiväni lähes päivittäin.
Kysymys kuuluu, kannattaako noihin vanhoihin risoihin sekaantua? 2,7T:sta on kokemusta jo melkein 10 vuoden ajalta, ja sitähän pidetään ongelmallisena, tai vähintäänkin harrastemoottorina. Maineeseensa nähden se on minun mielestäni toiminut oikein mainiosti. Varsinkin viime vuosina, kun olen lakannut välittämästä pikkuasioista ja ymmärtänyt että auto on todellakin jo 16 vuotta vanha, ja vanhalla autolla on vanhan auton metkut.
Heitelkää vapaasti ajatuksia, puoltakaa, lytätkää ihan mitä mieleen tulee, ja kaikkein mieluiten tietysti otan vastaan kommentteja niiltä jotka ovat C5 RS6:n omistaneet. Kyseessä olisi kuitenkin ainoa autoni, eli sillä pitäisi pystyä viemään muksut päiväkotiin ja harrastuksiin kesät talvet, eli ei ole varaa seisottaa tallissa odottamassa kunnes voitan lotossa ja saan ostettua jonkun 5 euron osan joka RS:ssä sattuu maksamaan 7000€ siksi että RS. Mikä on suurin riski RS:n omistamisessa? Onko tuo RS reilustikin 2,7T:tä riskialttiimpi/hankalampi tapaus?
Comment