Ukko oli aikasemmin metsäkoneurakointi- ja kuljetusyrittäjä. Koko nuoruuteni seurasin ja olin mukana pienyrittäjän arjessa. Armeijasta sain mukaan E-kortin ja opiskelujen aikana sekä muina vapaa-aikoina ajelin sitten tukkirekkaa. Pahimpiin talvikeleihin en tosin missään kohtaa uskaltautunut ja täytyy kyllä kunnioittaa sitä ammattitaitoa joka vaaditaan 60+t yhdistelmän viemisessä liukkailla sivuteillä. Jossain hulluissa päähänpistoksissani jopa ukolle sanoin, että josko näitä hommia tässä jatkaisikin. Siihen ukko tokaisi: "Perkele! Näihin hommiin et rupea. Sitten kun on DI-opinnot käyty niin voit harkita uudelleen ja ratin taakse kerkeää sittenkin".
Noh.. nyt on DI:n paperit ja konttorirottana elelen. Välillä tosin mieli taas tekisi rahtiin. Käteen jäävässä rahassa (renkikuskina) ei käytännössä olisi eroa. Toki päivien pituus saattaa hieman olla pitempi, mutta vaihtuisipa maisemat. Yrittäjäksi en kyllä rupeaisi mistään hinnasta..
Noh.. nyt on DI:n paperit ja konttorirottana elelen. Välillä tosin mieli taas tekisi rahtiin. Käteen jäävässä rahassa (renkikuskina) ei käytännössä olisi eroa. Toki päivien pituus saattaa hieman olla pitempi, mutta vaihtuisipa maisemat. Yrittäjäksi en kyllä rupeaisi mistään hinnasta..
Comment