Kuinka pelastua avioliitolta?

[kvande]

Kieli poskella ajattelin kysyä arvon seurakuntalaisilta, kannattaako naimisiin mennä ensimmäistä kertaa enää noin 40 ikävuoden tietämillä?

[Ozku]

Onko tuolla nyt niin suurta merkitystä, minkä ikäsenä naimisiin menee?

[MrMicke]

Riippuu hyvin paljon siitä, mitä tarkoitat sanalla "kannattaako".

[kapaz]

Jos tuommoisia kyselet muilta, niin unohda koko juttu. Kieli poskella tai ei.

[okkim]

Jos menet, niin tee avioehto.

[jannekk]

Jos menet, niin tee avioehto.

Jos on itsellä varallisuutta, niin silloin ehdottomasti avioehto. Jos taas tulevalla vaimoehdokkaalla on huomattavaa varallisuutta, niin silloin ehdottomasti ei avioehtoa.

[Crash_]

Ei se oo ku yks paperin pala vaan....

[okkim]

Jos on itsellä varallisuutta, niin silloin ehdottomasti avioehto. Jos taas tulevalla vaimoehdokkaalla on huomattavaa varallisuutta, niin silloin ehdottomasti ei avioehtoa.

Joo, hyvä huomio! :) Itse en ajatellut tuota vaihtoehtoa.

Ei se oo ku yks paperin pala vaan....

Eipä niin, mutta niin ne monet tärkeät sopimuspaperit ovat.

[Crash_]

Eipä niin, mutta niin ne monet tärkeät sopimuspaperit ovat.

Eikös se oo juurikin se yleisin sopimus joka rikotaan....

[Antti Määttä]

Jos haluaa mennä naimisiin, koska rakastaa toista, on idea hyvä.

Jos haluaa mennä naimisiin, koska eukko kärttää tai haluaa unohtaa ongelmat, ei hyvä. Ensin mennään naimisiin. Ongelmat ei ratkenneet. Otetaan koira ja talolaina. Ongelmat ei ratkea. Tehdään lapsi. Ongelmat kärjistyvät. Tehdään toinen lapsi ja erotaan.

Osa henkisesti kehittymättömistä naaraista haluaa häät, mutta ei aviomiestä. Varsinkaan sitä, joka olisi tarjolla.

Avioliitto ei siis ole ratkaisu ongelmiin. Hyvän naisen kanssa on ilo olla aviossa. BTDT :)

[okkim]

Eikös se oo juurikin se yleisin sopimus joka rikotaan....

Perustele? Jos se on laillinen paperi, niin mikä sen rikkoisi?

[J-M Koopikka]

Ei se oo ku yks paperin pala vaan....

Ei se ny niinkää oo, esim jos ostaa yhdessä talon ja toinen sattuu deppaamaan, niin on vaan helkutin paskamaista sille toiselle osapuolelle. Kun yhtäkkiä sun _omassa_ kodossa onkin toisena omistajapuolena perikunta, johon ite et kuulu tai pysty vaikuttaa.

[kapaz]

Jos haluaa mennä naimisiin, koska rakastaa toista, on idea hyvä.

Jos haluaa mennä naimisiin, koska eukko kärttää tai haluaa unohtaa ongelmat, ei hyvä. Ensin mennään naimisiin. Ongelmat ei ratkenneet. Otetaan koira ja talolaina. Ongelmat ei ratkea. Tehdään lapsi. Ongelmat kärjistyvät. Tehdään toinen lapsi ja erotaan.

Osa henkisesti kehittymättömistä naaraista haluaa häät, mutta ei aviomiestä. Varsinkaan sitä, joka olisi tarjolla.

Avioliitto ei siis ole ratkaisu ongelmiin. Hyvän naisen kanssa on ilo olla aviossa. BTDT :)

Tätä juuri hain takaa, onneksi joku osaa sen sanoiksia pukea, asiaa puhut.

[zorza05]

Ei se ny niinkää oo, esim jos ostaa yhdessä talon ja toinen sattuu deppaamaan, niin on vaan helkutin paskamaista sille toiselle osapuolelle. Kun yhtäkkiä sun _omassa_ kodossa onkin toisena omistajapuolena perikunta, johon ite et kuulu tai pysty vaikuttaa.

Mutta joskus se on melkeinpä ainoa vaihtoehto, jos naimisiin haluaa. Jos toisella puolikkaalla on esimerkiksi paljon pääomaa ja toinen on duunari, niin ei muuta järkevää vaihtoehtoa ole nykypäivänä. Niin moni liitto päättyy eroon.

Luulis että "deppaamisen" jäkeen voi ostaa mahdollisilla vakuutusrahoilla sen perikunnan pois siitä omasta talosta. Ja ei kai sitä avioehtoa tarvitse koko omaisuudelle tehdä?

[J-M Koopikka]

Avopuoliso ei saa niitä vakuutusrahoi, vaan perikunta

[zorza05]

Eikös edunsaajan voi määrittää vakuutusta tehdessä?

[Tolkkju]

Kyllä ne vakuutusrahat saa just se, joka on edunsaajaksi nimetty.

[J-M Koopikka]

Toki voi määrätä, mutta sitten tulee muita kommervenkkejä, kuten lahjaverot yms. Ja yhden tietyn ihmisen laittaminen edun saajaksi on vähä niin ja näin. Varsinkin jos sattuu tuleen jälkikasvua tms.

edit: ja edelleen perikunta voi olla vittumainen ja olla myymättä omaa osuuttaan...

[zorza05]

Jos on jälkikasvua, niin nehän saavat perinnön ja esimerkiksi puoliso vakuutusrahat. Ja jos puoliso saa vakuutuskorvaukset, niin eihän siitä lahjaveroa enään mene? Vai olenko taas kujalla? :D

[JM]

Kysytään niin päin, että miks ei menis? Saahan tuonkin sopimuksen purettua, jos asiat ajautuu semmoiseen tilaan. Eikä naimisiin menoa tartte välttämättä tehdä sadan sukulaisen edessä kirkossa...

Jo pelkästään perintöasioiden takia olen kyllä vaihtoehdon kannalla. Ei tarvii miettiä, tuliko nyt edunsaaja huomioitua jne. Asiat on vaan yksinkertaisempia. Ihan heti en keksi, mitä haittaa esim omalla kohdalla naimisiin menosta olisi ollut.

[kapaz]

Rakkaus se on mikä puhuu, ite parit erot kokenu, toinen vain 5vuotta ja toinen kuitenkin 18v.

Asunnot ja mökit jääneet sille tielle, mutta vapaus ja onnellisuus ihmisen kanssa jota rakastaa, millään muulla ei oo väliä.

Laskennallisesti tietenkin persnettoo, mutta eivätpähän pääse pahaksi haukkumaan;)

Elämä on.

[Turbo^T]

Ei kai tuosta kannata liian monimutkaista asiaa tehdä. Se on toimittava sen mukaan mikä itsestä hyvältä tuntuu. Mutta järjenkäyttö sallittua ja motiivit lienee syytä olla sopivat, teki nyt kummin tahansa.

Ennustaminenhan on tunnetusti hankala laji ja en tiedä onko nyt laskukonekaan mitenkä hyvä työkalu tämän päätöksen loppuunsaattamiseen, niin ei kai noista ole hyötyä stressiä ottaa. Omalla tavallaan se elämä kuljettaa anyway, olit mitä mieltä tahansa. Se on vaan mentävä mukana.

[Nelioviveto]

Toki voi määrätä, mutta sitten tulee muita kommervenkkejä, kuten lahjaverot yms. Ja yhden tietyn ihmisen laittaminen edun saajaksi on vähä niin ja näin. Varsinkin jos sattuu tuleen jälkikasvua tms.

edit: ja edelleen perikunta voi olla vittumainen ja olla myymättä omaa osuuttaan...

No perikuntahan sitten maksaa puolet kaikistä käyttökuluista, veroista ja muista, niin antaa olla vaan ja maksattaa ne puolet...

Ja edunsaajaksi määritteleminen on vallan helppoa, se päättää, joka vakuutuksen ottaa. Onhan työnantajiakin vakuuttanut työntekijöitään, että hyvät taalat tulee, jos duunari kuukahtaa...

[Hervast]

Tosiasiat on tosiasioita ja rituaalit sitten erikseen. Jos akka on todella kovasti näiden rituaalien perään, niin kannattaa harkita samaan kimppaan lähtemistä toisenkin kerran. Edellisellä tarkoitan näitä tapauksia joille tuntuu kihlautuminen ja naimisiinmeno olevan jonkinsortin pakkomielle.

Ja jos tosiaan toisesta välittää, niin ajattelee omat asiansa niin pitkälle että mihin jamaan toinen jää jos sattuu lapin noutaja tulemaan vierailulle. Nykyään kun sotketaan asianajajat johonkin hommaan, niin yksinkertaisemmastakin asiasta saadaan väännettyä kallis ja sekava soppa jossa ainoita voittajia ovat juurikin asianajajat. Ja nämä perintöasiat eivät ole koskaan sieltä yksinkertaisimmasta päästä.

[Ilkka L]

Avioehto ilman muuta.

Sen ehdottaminen saattaa kyllä loukata toista osapuolta, koska naimisiin kait mennään lähtökohtaisesti "kunnes kuolema erottaa" tyylillä, mutta tosielämässä hyvin harvoin näin käy. Nykyisin vissiin 50% vihityistä pareista eroaa. Elämän realiteetit kannattaa pitää mielessä.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että omaisuus jota on kerätty ennen avioliittoa ei kuulu avio-oikeuden piiriin. Eli ei se niin mene, että erotilanteessa omaisuus jaetaan kahtia ja molemmat saavat yhtäläisen osuuden. Periaatteessa vain avioliiton aikana hankittu omaisuus menee erotilanteessa ositukseen.

Yhtä kaikki, avioliitto saattaa olla ennen kaikkea ihmisen elämän suurin taloudellinen sopimus joka tehdään. Kannattaa pitää se mielessä. Mahdollisessa erotilanteessa osituksen tekemisestä saadaan yleensä aikaiseksi sellainen riita, että kenenkään ei olisi väliksi moista kokea.

Kuitenkin, jos te rakastatte toisianne ja sillä periaatteella aiotte elää loppuelämänne yhdessä ja onnellisina, niin silloinhan avioehdoton avioliitto on ihan jees. Molemmat osapuolet sitoutuvat toisiinsa niin henkisesti kuin taloudellisesti ja jos toinen esim. sattuu kuolemaan ennen toista (= näin käy melkein aina), niin henkiin jäänyt on silloin paremmassa taloudellisessa asemassa. Niin ja jos lapsia on tarkoitus hankkia, niin vihittyjen ei tarvitse käydä sosiaalitantoille tunnustamassa tekosia lapsen syntymän jälkeen :) Avioliitossa syntynyt lapsi katsotaan automaattisesti avioparin omaksi ilman sen kummempia selvityksiä, vaikka lapsi muistuttaisi enempi postinkantajaa, kuin äitinsä aviomiestä.

No joo, isoja aisoita kyseessä tässä. Kannattaa miettiä näitä juttuja etukäteen.

Nimimerkillä: En ole vielä tavannut tulevaa ex-vaimoani.

[kapaz]

Ja tarpeeks pitkänaikaa kun miettii, niin miettii loppuelämänsä.
Kerran täällä vain eletään;(

[Ipsi]

ostaa yhdessä talon ja toinen sattuu deppaamaan

Ei tuohon avioehtoa tarvita vaan tastamentti.

[J-M Koopikka]

Ja korkeemman perintöveron kaupanpäällisiksi.

[Crash_]

Perustele? Jos se on laillinen paperi, niin mikä sen rikkoisi?

Lähinnä tarkoitin että "kunnes kuolema erottaa...." = Avioero, sehän sopimuksen rikkominen juu nou...

[jannekk]

Lähinnä tarkoitin että "kunnes kuolema erottaa...." = Avioero, sehän sopimuksen rikkominen juu nou...

Nyt en kyllä ihan ymmärrä tuota rinnastusta, olenko tyhmä? Miten voidaan rinnastaa aviopuolison kuolema avioeroon ja sitä kautta sopimusrikkomukseen?