Hirvittävimmät musiikilliset oksennukset.

[diffas]

[ame]http://www.youtube.com/watch?v=-gh4q3ToxJY[/ame]

Tää itseasiassa on niin hyvä, ettei kuulu tähän topikkiin. :D
Parempihan tuotannolta jopa kuin se mihin viitataan. :)

[qbo]

Erillainen versio, huonompaan suuntaan alkuperäisestä ei voi mennä ;) [ame="http://www.youtube.com/watch?v=5AcYsHkV6n4"]http://www.youtube.com/watch?v=5AcYsHkV6n4[/ame]

e: koitin quotettaa Shakalin 3# postausta siinä kuitenkaan onnistumatta..

[Hervast]

Radiossa soi nyt taustalla (pe 20-22 ylex, parasta ennen) 90 luvun renkutukset joita tuli aikanaan suht ahkerasti kuunneltua. Hyvältä kuulostaa vaikka monen mielestä tuo on juurikin sitä pahinta kuraa mitä on tehty ja aikoinaan kyllästymiseen asti kuultu :P

[Ilkka L]

Musiikki on tietysti hyvin henkilökohtainen asia. Makuja on monia ja toisen inhokki voi olla toisen idoli.

Jos yksi yökötys ylitse muiden pitäisi listata, niin tässä se:

Rap -musiikki kaikissa ilmentymissään. Ei vain ymmärrä. En siedä sitä lainkaan. Vanilla Ice on loistoesimerkki, joku Ice Ice Baby saa minut lähes fyysisesti voimaan pahoin. Olen yrittänyt ymmärtää tätäkin genreä, mutta se ei vaan mene jakeluun, ei millään tasolla.

[diffas]

Vanilla ice, jepjep. :D Onha se kai räppiä niin kai... o,O

Täs niinku oikeeta miesten juttuu:
[ame]http://www.youtube.com/watch?v=z2ukja0_kc0[/ame]

[Ilkka L]

Vanilla ice, jepjep. :D Onha se kai räppiä niin kai... o,O

Käsittääkseni herran musiikki räpiksi kategorisoidaan, ainakin lippis on vinossa :) ja internetin loputon viisaus häntä räppäriksi tituleeraa, mutta varmasti löytyy parempiakin esimerkkejä kyseisen tyylilajin edustajista. Mutta olipa Vanillan musiikkinsa mitä tahansa, niin aivan yhtä hirveätä se on.

[Hervast]

Itse en muista oikein minkään musiikin pysäyttäneen kerralla kuuntelemaan niin kympillä kuin Eminemin My name is kun sen kuulin ensi kerran radiosta. Ja hyvä pisii se on edelleen vaikka varmasti ärsyttää rap musiikin vihaajia yli kaiken !

[Ilkka L]

Ja hyvä pisii se on edelleen vaikka varmasti ärsyttää rap musiikin vihaajia yli kaiken !

Jo vain, aivan hirveätä tavaraa. En kuitenkaan luokittele itseäni rap musiikin vihaajaksi.

Mielestäni rap musiikki on kuin kesäkeitto, en pidä siitä ja minun ei tarvitse siitä nauttia, mutta sellainen joka siitä pitää, saa minun puolesta nautiskella sitä ihan niin isolla kauhalla kuin haluaa. Jokainen makunsa mukaan.

[T.Hell]

Vähän OT, mutta aikoinaan on paljon tullut räppiä kuunneltua ja joku 90-luvun setti on kyllä parasta. Nykyään tuntuu siltä, että kaiken maailman dance-hutun vetäjätkin olis jotain koviakin räppäreitä.
Vaikka räppi hyvää onkin, niin se niitten hirvee uho ja egobuustaus on kyllä jotain aivan helvetin naurettavaa. Kaikki on niin helvetin respectii...

[ilkkapoika]

[ame]http://www.youtube.com/watch?v=8X_UTiVv1FU[/ame]

Näin.

[pasi_]

Näemmä Audifinnsilläkin on tarve haukkua porukalla Robinia, koska muutkin tekee niin. :) Kaverihan osaa laulaa ja biisi on hyvin tehty. Sanoitus on kliseinen, mutta en kyllä äkkiseltään keksi mitään muuta pahaa tuosta. Makuasiat, tiedän, mutta ei miun mielestä kyllä "hirveimpiin musiikillisiin oksennuksiiin" kuulu.

[arto s]

Se pitää osata ottaa niinkun se on, lasten laulu.

[Vieras]

Makuasioitahan nämä on, muusikko ei voi kaikkia miellyttää. Onneksi meillä on kuitenkin valinnanvaraa siinä, mitä kuuntelee. Nyky popmusiikin laatuun liittyen on minun helppo yhtyä Juicen mielipiteeseen; kuraa kaikki tyyni. Nyky muusikoilla ei tunnu olevan mitään sanottavaa eivätkä he osaa sanoa edes sitä. Niin kauan kun mitäänsanomaton mainstream uppoaa suurimpaan osaan kuulijoista, ei muutostakaan ole luvassa. Harvassa on enää sellaiset sanoittajat kuin Juice ja Gösta Sundqvist, jotka ympäristöään tai päivän politiikkaa seuraamalla löysivät paljon osuvaa sanottavaa. Nämä kaksi edesmennyttä muusikkoa, etenkin Juice, eivät aina olleet kovin yksiselitteisiä, vaan jättivät kuulijalle varaa itse ajatella mitä he tarkoittivat. Itse kaipaan tällaista musiikkia edelleen ja siksi kuuntelenkin Juicen ja Göstan tuotantoa edelleen mielelläni.

Aina tähän sisältöön puututaan. Ei ole yksi tai kaksi kansainvälistä ja suomalaista artistia eri vuosikymmeniltä, eri genreistä, jotka ovat sanoneet, ettei se sisältö ole aina pääasia, tärkeintä että ihmiset tykkää ja on hyvä meininki. Ei aina pidä olla niin vakava. Että sisällöstä vouhkaavat ovat juuri niitä rockpoliiseja, jotka eivät osaa aina vain nauttia melodiasta ja biisistä, vaan kuuntelevat keikalla takarivissä kädet puuskassa ja antavat arvostelevia katseita ja nyökäytyksiä jos biisi on hyvä.

Kaikesta ei ole pakko tykätä, mutta rennosti saa ja pitää ottaa musan suhteen.

[diffas]

Näemmä Audifinnsilläkin on tarve haukkua porukalla Robinia, koska muutkin tekee niin. :)

Aijaa missa kohti topikkia näin on tapahtunut?

[Lipponen]

[ame="http://www.youtube.com/watch?v=NRAzIfa5v3M&feature=related"]Intestinal Alien Reflux[/ame]

Kaikilla on makunsa mutta omasta mielestäni tämä sopii otsikon alle paremmin kuin nenä päähän. Ilman "laulajaa" voisi ehkä mennä.

[Hervast]

Yllätys yllätys, sehän on amerikkalaista metallimusiikkia... :P

Jättäisivät angstiset synkistelyt ja rymistelyt meille pohjoisen euroopan asukeille, se täällä osataan.

[JM]

Ehkä eniten nykysetissä ärsyttää semmonen tasapaksuus. Kaikki tekee radioon "raskasta poppia" Jossa on vähän säröä, kevyttä säkeistöä je sitten se perinteinen raskas kertosäkeistö. Semmosta huttua, jota on toisista vaikea erottaa. Voihan se olla sillä tavalla kuunneltavaa, ettei siitä voi pahoin, mutta eipä se pahasti vedä kyllä puoleensa. Nickelback on tästä oiva esimerkki. Mainstreamin raskaampaa laitaa vetää ehkä joku Linkin park.3 Doors downin uusin radiobiisi kuulosti niin paljon Bad Religionilta, että en millään meinannut uskoa sen olevan jotain muuta, kun ekan kerran kuulin.

Toinen rasittava juttu on, että nykyään ei voi ostaa mitään levyä sen radiobiisin perusteella. Koko levy saattaa olla ihan jotain muuta. Kun siellä pitää niin kovasti olla kaikille kaikkee, että artistikaan ei enää tiedä, mitä tyyliä vetää. Viimeisin tällainen erhe oli Happoradion levy jolla oli Chequevara. Se oli ihan ok biisi ja päätin ostaa levyn sillä perusteella. Loppu olikin sitten ihan jotain muuta. Siitä on jo vähän aikaa, mutta nykyään en kyllä osta mitään, ennen kuin koko levy on ensin imutettu koneelle ja kuunneltu läpi. Tää moka on kyllä voinu käydä jollekin Mokoman levyjen ostajallekin :D

Mä kyllä tykkään monestakin 80-90-luvun pumpuista. Ne oli ehkä enemmän tyylileen uskollisia ja vaikka rahan teosta silloinkin oli kyse, oli musassa jotenkin enemmän bändin omaa "leimaa"(vaikka muuan Desmond Child taisi niillekin kynäillä biisejä puhelinluettelon verran). Päälimmäisenä ehkä 90-luvulta jäänyt mieleen Therapyn troublemaker levy. Ihan helkkarin kova lätty ekasta viimeiseen biisiin. Joskus tulee huvikseen soiteltua Van Halenin best of levyä. Ihan kuunneltavaa tänäkin päivänä. Guns and rosesilla oli paljon hyviä levyjä ja jotenkin se Iron Maidenkin on kestänyt ajan hammasta ihmeen hyvin. Uusimman Anthraxin levyn jälkeen kaivoin naftaliinista vanhoja kuunteluun ja hitto etä veti suupielet korviin. Jollain lailla ihan hiton hauskaa kuunneltavaa. Fait no more oli myös ihan hemmetin hyvä pumppu. Kyllä hyvää musaa on tehty ihan joka vuosikymmenellä. Hyvät jää elämään.

Kotimaisella raskaammalla rintamalla menee hyvin. On Stam1naa, Mokomaa, oli Sentenced jne. Amorphis tehnyt jo vaikka kuinka monta hyvää levyä uudella ja vanhalla laulajakokoonpanolla. On paljon kaikkea muutakin, jota en jaksa listata. Musta sitä "paskaa" on vaan se huttu, josta haistaa jo 100km päähän pelkästään sen rahan tekemisen ja sen, että tehdään ihan kaikille jotenkin sopivaa musaa. Tyyliin Idols yms tähtien tuotokset (tosin pakko sanoa, että Jenni Vartiaisesta on tullut melkoisen hyvä artisti) Konemusasta en sano mitään, kun se ei oikein oo mun juttu. Paha sellasta on arvostella, mitä ei ymmärrä. Toisaalta se perus poppis voi olla jollekin se juttu, eikä kaikki jaksa ikinä edes kuunnella/lukea sanojakaan. Musaan voi suhtautua niin monela tavalla. Itse arvostan kylläkovasti niitä artisteja, jotka tekevät itse biisinsä. Johtuu varmaan siitä, että on tullut soiteltua montaa eri instrumenttia ja soittohommista tietää sen verran, että se vaatii oikeasti taitoa. Se että osaa säveltää, soittaa ja laulaa, on jo semmonen yhdistelmä, ettei niitä jätkiä/naisia voi ihan joka oksalla istua. Sitten pitäisi olla pelisilmää markkinoinnin ja tuottamisen suhteenkin. Vaikka juinka inhoaisin jotain artistia, niin en kyllä paskaksi menisi haukkumaan, jos se on itse oman tuotteensa saanut kasaan ja levitykseen.

Hauskaa on myös se, että joitakin artisteja löytää vasta paljon niiden viimeisten tuotosten jälkeen. Mulle näin on käynyt mm. Cultin, Deep purplen, Clashin ja vaikka kuinka monen muun artistin kohdala. Siitä kyllä iso osa menee Klaus Flamingin piikkin, joka soittelee rockilla muutakin kuin top-30 listaa. Radiot vois muutenkin vähän laajentaa sitä soittolistaansa. Olin 1/2 vuotta kuuntelemata radioo, kun tuli mitta täyteen samoista biiseistä. Kun sitten lopetn radiolakon, ne samat saakelin biisit soi siellä edelleen monta kertaa päivässä ja klassikoistakin soitetaan aina vain samoja raitoja. Sillä saadaan kyllä hyvätkin biisit pilattua tehokkaasti.

[JonasK]

Hieman off topic, mutta tässä on tuo Fenririn mainitsema Immortalin Call to the wintermoon.
Lähinnä hupaisaa mutta tuo on jossain maissa kielletty päivänvalolta.
Kaverin ensireaktio videoon oli "Mitäs peto luonteelleen voi!"
[ame]http://www.youtube.com/watch?v=-VBdAY8eA9w[/ame]

Kaikenlaista. Olen suhtautunut avoimin mielin musiikkiin. Silti verenpaine nousee biiseistä, joissa haiskahtaa liikaa dollarit levytysyhtiöiden isot kädet - vaikka tuo Nickelbäckin tuotanto.

[Puuhapete]

Viimeisin tällainen erhe oli Happoradion levy jolla oli Chequevara.

Mun mielestä Happoradiolla on aina ollut yksi hittibiisi levyllä, joka soi monessa paikassa. Muut ei ole sinkkukamaa, eli hyvin erillaista. Mä en niistä muista ole koskaan oikeen tykänny.

Tosta kaupallisuudesta tuli mieleen. Itseä karsastaa tuo kaupallisuus. Yhden poikkeuden joudun tekemään ja se on Rammstein. Se on tuote siinä missä joku Lady Gaga. Rahasta ne sitä tekee, jos biisejä löytyy jostain ilman Rammsteinin lupaa niin ne pitää heti poistaa. Huonolla laadulla voi löytyä jotain ilmaseksi.

[mremonen]

Enpä tiijä. Nää on vähän näitä "toinen tyttärestä, toinen äidistä". Toisen inhokki on toisen suosikki. Itse kuuntelen musaa ihan laidasta laitaan, pl. suomalaiset tango- ja iskelmälaulajat. Täälläkin haukuttu Nickelback uppoaa kyllä ja eritoten tuo "When we stand together". Kuin myös Coldplay, Green Day ja muut markkinavoimille itsensä myyneet, kuten vaikka Pink Floyd, Genesis, Tasavallan Presidentti, Wigu, Weather Report... Toisaalta ainoa, jonka konserteissa olen ihan omalla rahalla käynyt, on Rush. Kai sekin on kaupallisuuden perikuva, kun pojat ovat itsensä musiikilla elättäneet jo 30+ vuotta. U2:sta tuli kuunneltua joskus tosi paljon, mutta sitten kun poijjaat lähti ameriikkaan, niin kiinnostus hiipui. Nyt tuo uusin plättä tuntuu taas iskevän.

Samoin aina välillä uppoaa nämä rihannat ja lady gagat. Kyllä kunnon jumputusta pitää olla.

Itse asiassa ainoa ehdoton no-no on (suomi-iskelmän lisäksi) death metal tms. missä varsinainen laulaminen on kauheaa rääkymistä. Mutta jokuhan siitäkin pitää, että ei siinä mitään.

Eniten, enemmän kuin huono musiikki, syö se että kun tulee joku hyvä biisi (kuten vaikka Adelen täällä haukuttu "Set Fire to The Rain"), niin se pitää soittaa radiossa kuoliaaksi niin että varmasti alkaa v**tamaan kun sen kuulee. Siksi esimerkiksi viime kesänä laitoin aina radion kiinni, kun Adele alkoi soimaan. Olin ostanut levyn ennen kuin se Suomessa nousi listoille ja olisin halunnut fiilistellä sen kanssa ihan omaan tahtiin. Mutta sehän ei onnistunut, kun joka radioasema halusi soittaa sen sata kertaa päivässä.

[markush]

Vocoder esiintyy legendan mukaan ensimmäistä kertaa Alan Parsons Project:in debyyttilevyllä vuonna 1976, eli kyseisellä efektillä on jo rutkasti ikää. Ilmeisesti jo silloin on keksitty keino moduloida analogisesti signaalia toisaalla äänitetyn kantoaallon avulla. Oikein käytettynä tosi veikeä efekti, ja ilmeisesti sen verran haastava että se melkein vajosi unholaan ennen näitä 90-luvulla alkaneita "press button" autotunetuksia. Mainittu APP:n albumi on muuten tosi hyvä julkaisu!

Tälleen semiofftopicina vastaus: Kraftwerk ainakin käytti vokooderia jo kolmannellaan levyllä (Ralf und Florian) vuonna 1973.

[hopsis]

[ame="http://www.youtube.com/watch?v=aorOp9pqyjU"]http://www.youtube.com/watch?v=aorOp9pqyjU[/ame]

Melko varma kestorenkutus ensi kesälle. Tulee taas se 1000+ kertaa kuultua kun puskee joka tuutista.

[Kenda]

Tälle biisille pitäis perustaa oma topiccinsa "Mikä EI ole Audimiesten ja naisten musiikkia" mut menkööt tänne. Linkin klikkaaminen omalla vastuulla.

https://www.youtube.com/watch?v=Irk88h73isU

[MPK1]

Tässähän tätä https://www.youtube.com/watch?v=MNyG-xu-7SQ

[pasi_]

Santo Cilauro is an Australian television and feature film producer, screenwriter, actor, author, comedian and cameraman. Cilauro, along with Rob Sitch and Tom Gleisner, created the popular Internet phenomenon character Zladko "ZLAD!" Vladcik, a Molvanian pop idol style musician.

[Hervast]

Olin jo melkein varma että joku oli tänne lisännyt hansolon söpön..

[pasi_]

Se oli kyllä ensimmäisellä kerralla melko pysäyttävä kokemus. :)

[aakman]

Tässä oli kyllä kerrakseen maanantaiaamulle. Kendan linkki oli oikeastikin huono, mutta tämä Zlad! jäi vähän soimaan päähän :( "prepare for downcount. five, four, three, one!!"

[Puuhapete]

Vuoden sanoittajapalkinto Söpö kappaleen sanoittajalle kyllä on tulossa. Muutenhan sen on normaalia "radiomusiikkia"

Minä olen paaljon raskaamman musiikin fani, mutta Yön Polte/ Setä Tamu & Kuningas Pähkinä kuitenkin uppoo.

[turbokiisseli]

Ylipäätään 95% suomalaisesta nykytrendin mukaisesta populaarimusiiksita on surkeasti sanoitettu, sävelletty ja sovitettu. Hyvä esimerkki ovat esim. Voice of Finlandin voittajille tehdyt "omat" kappaleet. Suurin osa sopii kuin sialle hattu, ja laatu on aivan luokattoman huonoa eli ts. samaa tusinatuubaa kuin seuraavalle kaverille tehty kappale. Välillä myötähäpeä on melko kovaa jo ihan "artistia", tai monessa tapauksessa ko. kappaleen kasvokuvaa kohtaan, koska huono taustatyö leimaa koko esiintyjän.