Hirvi-ja porokolarit

[kapaz]

Semmosta ajattelin, että jos jollakin olis kokemusta hirvi tai porokolareista, tai muista luontoeläinten kanssakäymisestä tien päällä. Niin voishan siitä kertoa.

Itselleni ei onneksi vielä hirvi ole tullut auton eteen, ja toivottavasti ei tulekkaan, mutta porokolarin olen kokenut ja kyllä oli ihan tarpeeksi karmaiseva kokemus.

Se kun satasen vauhdissa yhtäkkiä tömähtää iso porohirvas sarvineen konepellille pyörimään tuntui aika ontolta olo kapiinissa.

No ei tullu onneks lasista läpi, mutta kyllä jälestäpäin pikkusen vatkasi.

Tapahtu joku vuosi sitten käsivarren reissulla hieman ennen juhannusta, käyttäytyy porot siiihenaikaan varmaan hieman erilailla, kuin normilomaheinäkuussa, meinaan tien ylitettyään pomppas vaan jostain syystä takaisin, eikä kerenny kun jarrua painasta ja RUMPS.

Asiat soviteltiin ja vaurioita ei ollu kun vilkku rikki ja pientä rupea, mutta porohan siinä meni, mutta omistajalle tuli korvaus.

Sääli sinänsä, oli nätti eläin.

[Razur]

Koskaan en kolarissa ole ollut, minkään jänistä suuremman kanssa. Mutta hirvinkantoja kun aina syksyisin ollut vähentämässä, ja niitä isojakin hirviä metsästä pois vetäneenä, ei haluaisi kyllä sellaisen kanssa ottaa yhteen. Painopiste korkealla = suoraa tuulilasille / katolle. Siihen vielä riittävä vauhti itsellä, niin soppa on valmis. Noh, ei parane ajatella kun liikkuu tienpäällä, kohta uskalla enää hypätä ratin taakse, jos liikaa kaikkea miettii :)

[Tureq]

Porojen kanssa harvemmin henki menee, mutta arvaamattomia ne on, ilman että ne ois mitenkään paniikissa. Hirvi painaa yleensä suoraan eteenpäin.

Kannattaa ottaa kunnolla vauhtia pois kun liikkeellä olevia poroja näkee, äkkiä pyörähtävät eteen. Tälläisin terveisin täältä poronhoitoalueen etelärajalta.

[Merza]

2003 ajoin kaksi hirvikolaria puolen vuoden sisään.

Ensimmäinen Mikkelissä Juhannusyönä kaverin tojotalla ja toinen syysyönä tässä Tuusulan moottoritellä, Korson liittymän jälkeen.

Ekassa vauhtia noin 90kmh ja hirvi törmäsi pienen väistöliikkeen jälkeen kuskin oveen.
Hirvi ei kuollut ja lähti painelemaan metsään.

Uuden Toyotan korjauskustannukset oli noin 2500€. Poliisi istui valmiiksi jo takapenkillä, joten yhteys viranomaisiin ja paikalliseen hirviseuraan onnistui helposti.

Syksyllä moottoritiellä pimeässä, ilman katuvaloja (Tuusula säästi, eikä katuvaloja poltettu yöaikaan) ja hirvi suoraa konepellille/tuulilasiin. Hirviä oli kaksi, joista ensimmäistä kerkesin väistämään ja toista sitten en.
Vauhtia oli noin 100-110kmh. Olin yksin liikkeellä omalla, uudehkolla Civicillä ja henkilövahingoilta onneksi vältyttiin. Sanoinkin paikalle saapuneille poliiseille, että mitä tässä Kunta säästää jos porukkaa alkaa loukkaantumaan/kuolemaan pimeälle motarille?

Hondasta meni koko etuosa uusiksi ja kustannukset noin 8500€.

[kapaz]

Juholle vastaisin paljon pohjoisessa ajelleena, että kyllä hiljensin n. 60kmh ja tie kun oli selvä, nin normit päälle, mutta yhtäkkiä se tuli vaan puskasta takas tielle ja loput tiedätkin.

Mutta Mikolla on kyllä ollut Luoja mukana.

[Metsässä]

Ite en ole kertaakaan ottanut yhteen hirven kanssa, mutta mikon mainitseman korson liittymän kohdalla oon hölmönä katsonut kun hirvi pari tepasteli 20m päästä kaikessa rauhassa yli tuusulanväylän.

Ja hieman OT:na, ei sillä ole väliä onko tiellä valot vai ei, kehä 3:sta kun menee 50km pois päin niin hyvin ihmiset pärjää ilman lyhtyjä. Yliampuvat katuvalot on tätä pk-seudun ylimääräistä pelleilyä kun kerran stadi on niiiin suuri.

[Razur]

Täällä syrjässä voi helpommin käyttää pitkiä tuikkuja, kun liikenne vähäistä eikä vastaantulijoita kokoajan. Siinä mielessä vilkkailla teillä katuvalot ihan kohdillaan, kun kuitenkaan ei voi pitää pitkiä kohdatessa toisia.

[Kenda]

Samaa mieltä. Vilkasliikenteisellä katuvalottomalla tiellä jos ajaa pitkät päällä niin häikäisee vastaantulijat, jos kaikki ajaa pitkät päällä kohdatessa niin kukaan ei näe mitään. Jos kohdataan lyhkäsillä niin valojen kantama ei riitä siihen että ehtis reagoida mahdollisiin yllättäviin tielläliikkujiin, ainakaan motarinopeudella/teillä joissa rajoitus on 100km/h. Eli saa ajella lähes kaiken aikaa lyhkäsillä ja vauhtia on pakko pudottaa. Jos tie on valaistu niin ajaminen on kyllä paljon helpompaa.

[Shakal]

Itselläni kävi tuossa viime keväänä erittäin kova lähellä piti -tilanne ja jäi onneksi vielä oma riistakolari kokematta.

Ajoin kasitietä Mynämäeltä takaisin Turkuun aamu viideltä Opel Astran kanssa. Nousiaisten nesteen jälkeisellä suoralla oli aivan mieletön sumu ja näkyvyys tien sivuun täysin nolla, vauhtia se ~80km/h. Yhtäkkiä usvan keskeltä pomppasi peura auton eteen oikealta, mutta jatkoi kuitenkin onneksi matkaansa. Sen verran ehtisin reagoida, että rattia reilusti oikealle eläimen takaa väistäen, oikeat renkaat pientarin puolelle ja kuskin sivupeili hipoi eläimen peräosaa. Autoa takaisin tielle ohjattaessa lähti perä heittelehtimään, muutaman korjausliikkeen jälkeen koko kippo teki 180 asteisen käännöksen kun perä irtosi kunnolla ja pysähdyin vastaantulevien kaistalle, keula siihen suuntaan mistä tulin. Onneksi ketään ei ajanut takaa eikä tullut vastaan, täysin tyhjä tie. Olisi voinut käydä erittäin huonosti.

Siinä kun koitin saada itseäni kasaan pumpun hakkaessa sen verta että varmaan riitti, katsoin vaan usvan keskelle kun kyseinen peura loikkelehti pellolla karkuun. Auto ympäri ja takaisin Turkua kohti..

[Ipsi]

Kerran osunut ylivuotíseen vasaan, noin 300 kg, moottoritiellä Pösö 206 GTI:llä. Siinä hilkulla ettei tullut tuulilasista sisään. Osumavauhti jossain satasen nurkilla. Päällimmäinen muistikuva on se, että sitä lasipölyä oli varpaiden ja hampaiden väleissä pari päivää.

[aapeli_]

Itsellekkään ei ole läheltäpiti-tilanteita kummempia ollut vaikka jonkin verran tuleekin ajeltua ympäri Suomen. Vaikuttavin ilmestys oli joku vuosi sitten muistaakseni jossain Kiteen alapuolella keskellä pienehköä asvalttitietä seisoi myöhään illalla heti sitten vähintään norsun kokoinen lapiosarvinen hirvi. Oli se poijjaat iso eikä ihan heti meinannut väistää vaikka Kaaniassa ilmatorvet huusi kun viimestä päivää.

Noista porokolareista sen verran että ne poromiehethän on vaan tyytyväisiä kun niitä kolareissa kuolee. Saavat täyden korvauksen niistä. Eikä niitten laumat paljon pienene vaikka niitä muutama kupsahtaakin. Kun kattelee esim. paikallisia pölliautokuskeja pohjosissa niin saattaa ne hieman hiljentää kun poroja on tiellä muttei ne mitään paniikkijarrutuksia porojen takia ala tekemään. Sitä vartenhan niillä ne karjaraudat nokalla on. Ja nehän on sitten niin vatipäisiä elikoita, että ei ne väistä ennen kun itse haluavat. Nuoremmat porot vähän säikympiä ja saattavat torven töräytyksellä metsään juosta, mutta vanhemmat sarvipäät ei korviaan lotkauta vaikka ajat 5min niiden perässä rääkkä huutaen kun hiljokseen tietä pitkin jolkottelevat.

[henkkasavosta]

Oli sangen hauskaa tuossa muutamia vuosia takaperin ajaessani kotiin mamman luota Kotkasta. Miulla oli mukamas kiire, ja pidin ykköskoppaisella golffilla reipasta marssivauhtia iltahämärällä.

Enää en muista edes kohtaa, missä tämä tapahtui, mutta ohitin asuntoauton sellaisella 130 km/h vauhdilla. Kun olin palaamassa omalle kaistalle, hyppäsi naarashirvi tien oikeasta laidasta golffin eteen. Mie kerkesin huomata sen hirven, ja autokoulun pumppausjarrutusopetuksesta ja persuksen suuntaan väistämisohjeesta huolimatta ainoa teko, mitä sai aikaan oli kaikki jalat jarrupolkimelle.

Golffi piirsi neljä mustaa raitaa asfalttiin, ja neljä rengasta meni sileäksi, mutta hirvi ehti onneksi edestä karkuun. Hauskaksi tilanteen teki se asuntoauto, joka meinasi muotoilla golffin perän uusiksi.

Meni linja-autopysäkillä pari tupakkia... ja jarrut on ollut ensimmäinen kunnostuskohde kaikissa autoissa tämän jälkeen.

[Inkki]

Täällä lapissa meillä on sääsketkin hirven kokosia. Näkisittepä ne hirvet... Vaaratilanteita; useita. "kappas tossa oli hirvi" tilanteita; enemmän. Osumilta toistaiseksi vältytty.

[LilJon]

Muutama vuosi sitten kun olin iltahämärissä takasin inttiin menossa vkl lomilta. Räpläsin vielä kännykkää tai cdsoitinta kun huomasin että hirvi keskellä tietä.

Ei ehtiny ees hipasta jarrupoljinta kun jo rysähti.
Hirvi ehti ilmeisesti hypätä sen verran pois edestä et takajalat mäjähti keskelle puskuria ja lisävalo tuli keulan yli hajottaen tuulilasin. Puskurissa näky vaan sellanen lika/karvaläiskä.
Kävin tienviuruksista katselemasta mut oli se selvinny eteenpäin etujaloillakii.

Siinä oli kyllä tuuria mukana ku ei itte ehtiny tekee yhtään mitää. Nykyään ei tuu kyllä ainakaan pimeällä puhelinta käytettyä ainakaan viestien kirjotukseen...

[jounii]

Omalle kohdalle ei ole sattunut onneksi mitään. Pimeässä meinannut tosin yksi kissa ja kettu jäädä alle. Kettu vilahti oikealta tien yli, sillä hetkellä, kun ei ollut pitkät päällä vastaantulevan rekan vuoksi. Vauhtia noin 80km/h. Ehtipä se kettu vielä sen rekankin edestä. Tuossa ei olisi paljoa ollut edes varaa väistellä, kun vastaan tuli tuo rekka.

Tuttava oli täysjarrutuksella ehtinyt väistää hirven, ainut vahinko tuossa oli, että jarrut meni vaihtokuntoon, kun rupesivat täristämään jarrutuksen jälkeen.

Ei kovin mielenkiintoisia tarinoita, mutta ehkä parempi näin :)

[rehto]

autokoulun pumppausjarrutusopetuksesta ja persuksen suuntaan väistämisohjeesta huolimatta ainoa teko, mitä sai aikaan oli kaikki jalat jarrupolkimelle.

Näin se taitaa useimmilla käydä niin kuin minullekin. Äkkitilanteet pitäis saada toistolla selkärankaan. Olen tehnyt mentaaliharjoitusta ns. heittäytymistekniikasta :-). Mitä luulette, jos keskelle hirveä osuu niin oisko ideaa heittäytyä sivuttain apukuskin penkille ettei lähde yläruumis katon mukana?

[Ipsi]

Tuota sivulle painautumista olen minäkin miettinyt. Ehtiikö tai tajuaako sen sitten tositilanteessa tehdä, paha sanoa. Jos se elikko lanaa koko katon mennessään, niin kai silloin matalana on turvallisempaa kuin pystyssä päin.

Omassa hirviosumassa ei ehtinyt muuta tehdä kun polkasta jarrupoljin lattiaan ja ottaa kovempi ote ratista. Silmät taisin vielä laittaa kiinni ja sitten kolahti. Ei noita oikein pääse harjoittelemaan.

[Juuzmo]

Kerran myös olen saanut jarruttaa oikein kunnolla, kun hämärällä hyppäsi hirvi eteen ja vauhtia oli reilu 80. Opein myös samalla että kännykkää ei pidetä siinä etupenkillä, eikä myöskään takapenkillä kannata pitää mitään... Komeasti kaikki rojut lensi kabiiniin, kännykkäkin sai vähän kolhuja :D

[TOMPPA*]

2008 Syyskuun toisella viikolla olin matkalla Jämsästä Padasjoelle ja iso(500-600kg ) sarvipäinen hirvi hyppäsi tielle mutkan takaa pusikosta 100 Km/h nopeus rajoituksella kävi armotontuuri että ei ollu ketään kyydissä hirven etu jalat osui kuskin puolen lampun kohdalle ja siitä kerien apukuskin puolen yli hieman katto painui kasaan , tuulilasi rikki , apparin sivulasi rikki . Onneksi alla oli Audi Coupe quattro reilusti madallettuna niin meni ehkä sen takia ja kovan vauhdin ansiosta "nätisti" katon yli.

[haraldh]

Olen onnellinen että isä ja äiti ovat edelleen elossa. Olimme eräänä syksyisenä ja pimeänä iltana joskus -80 luvulla ykköskopan golffilla matkalla helsinkiin porvoon moottoritietä pitkin. Vanhemmat edessä ja minä 11v ja siskoni noin runsaan vuoden ikäisenä takapenkillä. Jossain nykyisen Landbon kohdalla tielle nousi lauma hirviä, ja perässä juosseet vasat eivät enää mahtuneet ylittämään tietä. Viimeinen vasa sitten teki 180° uukkarit ja isäni väistöliike hirvilauman perän takaa olikin sitten yhtä nollan kanssa.

Tömähdyksen jälkeen ja lasinsirpaleitten laskeuduttua katsoin taakse ja vasa sielä sinnikkäästi yritti sillä yhdellä jäljellä olevalla jalalla vetää itsensä tieltä pois. Vasa oli tehnyt kuperkeikan konepellin, tuulilasin ja katon kautta. Poliisit taisivat sitten lopettaa vasan kun he sen ojasta löysivät.

Sisko huusi vain että vaara vaara ja itki.

Jos takaisin olisi kääntynyt täyskasvuinen hirvi olisi kyllä vanhemmat pitänyt irroittaa polttopillillä, tai pahempaa.

Nyt tuli vielä sopivasti YLE:n sivuilla että vastedes valtio ei sitten enää korvaa hirvivahinkoja:

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/1...tml?origin=rss

[Ipsi]

Jos takaisin olisi kääntynyt täyskasvuinen hirvi olisi kyllä vanhemmat pitänyt irroittaa polttopillillä, tai pahempaa

Sama homma kuin mulla. Tosin täyskasvuinen ei käänny. Ainakaan yleensä. Ne ylivuotiset vasat, jollaiseen minäkin osuin, menevät minne ja miten sattuu.