Jaa pistetääs tännekkin tämä pakollinen profiilin kulkine
Noniin joo elikkäs tämmönen mazda mx-5
Tätä autoa yritettiin minulle myydä jo kesällä 2015. Silloin oli puoliksi kiinnostunut asiasta, mutta rahoituspuoli ei ollut toteutuskelpoinen. Talven aikana mietin autoa paljon, ja vietin useita aikoja youtubessa katsellen videoita samanlaisista. Tiesin, että mikäli käyn auton koeajamassa, jää se minulle. Eräänä päivänä kuitenkin koitti se aika, että soitin myyjälle ja kysyin milloin hän olisi valmis luopumaan autostaan. Auto oli talvisäilytyksessä ja vaati ainakin apukäynnistysvirtaa. Koeajo sovittiin saman päivän illalle, ja tulostin töistä lähtiessä luovarin mukaan. Koeajo sujui mallikkaasti ja sekä ostaja, että myyjä olivat tyytyväisiä. Mazda oli minun!
Auton historia Suomessa oli tiedossa ja tunnen kaikki 3 aikaisempaa omistajaa. Auto on tuotu Saksasta 2008. Hitsattu ja maalattu ensimmäisen Suomi omistajan toimesta. Maalipinnaltaa mielestäni erinomaisessa kunnossa, mitä nyt säilytyksessä ollessaan kerännyt paskaa pintaan.
Oston jälkeen ajelin tovin hymy korvissa, kunnes seuraavalla viikolla ajoin öljynvaihtoon. Tarkoituksena vaihtaa talviseisonta öljyt uusiin. Motonetistä öljyä hakiessa auto laski alleen lammikon makeaa nestettä. Onneksi suunta oli suoraan pajalle. Öljynvaihto oli suoritettava ja samalla voitaisiin tutkia nesteen vuotokohta. Ei paljon mieltä ylentänyt kun termostaatin jalan letkulähtö jäi käteen. Samalla vesipumpun syötön putki jäi samaan käteen. Nämä letkulähdöt olivat niin happamia, että olivat syöpyneet poikki. Myös jäähdytinjärjestelmässä oleva neste oli kuin suklaapuuroa. Takaisin Motonettiin hakemaan jäähdytinjärjestelmän huuhteluainetta, jäähdytinnestettä, letkuja ja klemmareita. Öljyt vaihdettiin, jäähyjärjestelmä huuhdeltiin ja syötiin pizzat naamaan. Samalla teipattiin Gorillateipillä toisena omistuspäivänä halki räpsähtänyt takalasi. Nyt oli mukava ajella huolletulla autolla.
Koitti Audi Clubin ensimmäinen ratapäivä ja lähdin sinne pikkuautolla hymy korvissa. Tässä vaiheessa hankinnasta ei vielä tienny kovinkaan moni, ja aiheuttihan pikkuauto ihmetystä Alastarolla :D Sää radalla oli märkä, ja sehän oli kevyelle takavetoiselle vai mukavaa. Kyytiläisillä levisi hymy hyvin äkkiä korviin asti, kun kurvissa takapyörä veti joutavaa ja perä lähti irti. Hiton hauska peli ajaa!!
Autoon on asennettu jälkikäteen hälytin joka ohjaa myös ovien lukkoja. Tämä helpottaa kulkemista kun ei tarvitse avaimella avata ovia. Tämäkään ei enää toiminut ollenkaan, joten ovipahvit irti ja johtojen kimppuun. Moottorille menee kaksi kaapelia, mutta moottorissa on 4 napaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta sain toisen oven toimimaan ja kopioin saman myös toiselle puolen. Takakonttiin pääsee vain avaimella. Ostaessa lukkoon oli katkennut yksi avain, jolloin sinne olisi päässyt vaikka meisselillä. Lukkorunko irti autosta ja purku osiin avainpätkän irroittamiseksi. Tämäkin asia kunnossa.
Eräänä kauniina kesäpäivänä lähdin siskoni kanssa käymään pikkuautolla Fiskarsissa. Kotimatkalla lämpömittari alkoi kivuta niin pitkälle kuin varoja mittarissa riitti. Auto tien sivuun ja konepeltiä auki. Nesteet kiehuu ja kotiin 25 km. Annoin koneen jäähtyä ja pistin sisätilan puhalluksen kuumalle ja täysille. Ei pitkälle päässyt kun sisätilan lämmitin lakkasi puhaltamasta kuumaa ja auto taas sivuun, radiosta sattui samaan aikaan kuulumaan biisi "Nikke Ankara - Ettei Nyt Vaan Sattuis Mitään". No sepäs sattui ja hilpeästi nauratti :D :D Pätkittäin ajamalla ja välillä jäähdyttelemällä päästiin Inkoon S-Marketin pihaan ja siitä soittamaan hinuria ja taksia. 3 tunnin odotuksen jälkeen, kun taksi oli tehnyt oharit tuli hinausauto ja vei viimeiset 15 km kotiin. Tässä vaiheessa epäilyt kohdistuivan vespipumppuun. Koska jakopää oli tehty edellisen kerran 2009 oli se aika pistää uusiksi. Jakopään yhteydessä vaihdettiin samalla termostaatin jalka, joka hölmösti on kiinnitetty kanteen jakopään taakse. Purkaessa paljastui Mx-5 "yleisin" vika. Jako oli hampaan verran pielessä. Tämä sinäänsä ei riko mitään, ehkä vie muutaman hevosvoiman. Jakopää nippuun ja auto kasaan. Ei vähään aikaan mitään ongelmia.
Perjantai 13.5 oli tarkoitus käydähakemassa autoon tuore leima, ja lähte kohti Kajaanin BackWoods Cruisinkeja. Aamulla matkalla töihin auto keitti taas. Lisäsin nesteitä ja tuntui toimivan taas. Katsastuskonttorilla inssin käynnistäessä jokin oli isommasti pielessä. Päästöjä ei saatu mitattua, koska auto kävi välillä kolmella ja bensa tuoksui voimakkaasti. Myöskään käsijarru ei topannut ollenkaan vasemmalla puolen. Taas auto hinurin kyytiin, tälle kertaa Metsässä pajalle. Itse taksilla kotiin ja siitä audilla Kajaaniin. Tarkoitus oli lähteä Helsingistä 12 aikaan ajamaan kohti pohjoista. Suunnitelma muuttui parhaaseen ruuhka-aikaan. Kehä 3 Turuntien kohdalla vielä kameratolppa välähti.
Viikonlopun jälkeen maanantai lomaa ja pyhitetty ajolle pohjoisesta takaisin etelään. Kellon lyödessä 15 pääsin Kehä 3 ja edessä oli lehdissäkin ilmoitettu ruuhka. Seikkailujen jälkeen toveri Kuppis kyytiin ja Tuusulasta traileria hakemaan. Traileri perään ja Kuppis puikkoihin. Mazdaa hakemaan Metsästä. Pikkuauto menikin kivuttomasti trailerin kyytiin alamäkeen työntämällä. Auto kärryyn kiinni ja nokka kohti kotia. Kärryn ja Kuppiksen palautuksen jälkeen taisin olla kotona 22 aikoihin.
Seuraavana operaationa olikin kannen irroitus. Sehän sujuikin ihan niinkuin elokuvissa ja kansi nostettiin pöydälle. Pahvi oli huonona 2 ja 3 sylinterin välistä. Tarvikepahvia ei kuulemma kannata harkitakkaan. Originaali on ainut joka näissä kestää, jopa viritetyissä. Konalan Delta-autolta originaali kansipahvi kalliiseen hintaan. Saman olisi saanut briteistä, mutta vasta seuraavalle viikolle. Pahvi tilaukseen ja parin päivän odotus jonka jälkeen tuli aika nostaa kansi takaisin paikoilleen. Jännitys oli kova ensimmäistä kertaa startatessa, mutta pelko oli turha. Kone kävi nyt kaikilla ja jopa ihan nätisti. Hieman uusia nesteitä sisään ja lämpimäksi käyttö. Ajelin pihalla pari rinkiä ja auto tuntui käyttäytyvän ihan hienosti. Lähdinmpä sitten isolle tielle ja heti kakkosvaihdetta pykältäessä tuttu kolmen sylinterin tunne oli voimakas. Auto ei kulkenut sitte yhtään ja röpötti vain. Takaisin kotiin ja auto tallin. Pahoitin siinä mieleni pariksi päiväksi. Vikaa mietittiin paljon ja miata.fi foorumia luettiin. Sytytyksen ennakko oli vahva epäily, olihan jako ollut pielessä aiemmin. Jusaberg hommasi ajoituslampun ja tuli kylään. Kampuran hihnapyörässä pitäisi olla merkki jolla ajoitus saadaan lampun avulla tarkastettua. Hihnapyörässä oli myös isohko lohkema jonka kohtaa epäiltiin ensin ajoitusmerkin paikaksi. Muutaman kerran konetta pyöritettyä se pientä pienempi merkki löytyikin. Lamppu kiinni ja kone käyntiin jonka jälkeen todettiin asian olevan kunnossa. Koeajolla pöplättää edelleen.
Mietintämyssy päässä päätettiin irroittaa pakosarja, koska se näytti vuotavan pakokaasua väärästä paikasta. Kyllä meinasi taas usko loppua sitä mutkaa irrottaessa. Pakosarja lähti irti ja Jusaberg vei sen pajalleen tarkasteltavaski. Todettiin että pakopuoli on ehjä, mutta tilattiin uusi lambda. Tällä kertaa Bosch yleismallinen. Taas moottori kokonaisuutenaan nippuun ja testaamaan. Ei toimi vieläkään kunnolla. Mieli meni taas hieman maahan ja foorumi aukesi. Seuraavaksi vikapaikaksi valikoitui moottorin jäähdytinnesteen lämpötila-anturi. Tässä autossa eculle menee eri tieto kuin mittaristoon. Noita lämpötila-anturi vaihtoehtoja taisi olla neljä eri väristä. Töistä kotiin ja talliin katsomaan anturin väriä ja helpotukseksi TAI vitutukseksi huomasin, että anturin johto on jäänyt kannen paikalleenlaitossa kytkemättä. Kaapeli kiinni ja kone käyntiin. Testiajolle isolle tielle käännyttäessä kone toimi nyt niinkuin pitääkin. Hymy levisi korviin saakka! Seuraavana päivänä Mazdalla töihin ja leimaa hakemaan.
Nyt autossa on tuore leima ja tekisi kovasti mieli vain ajella, mutta tuo autotalli maalata ensin. Kelpaapahan ajaa maalattuun talliin pikkuauton lepäämään ajojen välissä.
Noniin joo elikkäs tämmönen mazda mx-5
Tätä autoa yritettiin minulle myydä jo kesällä 2015. Silloin oli puoliksi kiinnostunut asiasta, mutta rahoituspuoli ei ollut toteutuskelpoinen. Talven aikana mietin autoa paljon, ja vietin useita aikoja youtubessa katsellen videoita samanlaisista. Tiesin, että mikäli käyn auton koeajamassa, jää se minulle. Eräänä päivänä kuitenkin koitti se aika, että soitin myyjälle ja kysyin milloin hän olisi valmis luopumaan autostaan. Auto oli talvisäilytyksessä ja vaati ainakin apukäynnistysvirtaa. Koeajo sovittiin saman päivän illalle, ja tulostin töistä lähtiessä luovarin mukaan. Koeajo sujui mallikkaasti ja sekä ostaja, että myyjä olivat tyytyväisiä. Mazda oli minun!
Auton historia Suomessa oli tiedossa ja tunnen kaikki 3 aikaisempaa omistajaa. Auto on tuotu Saksasta 2008. Hitsattu ja maalattu ensimmäisen Suomi omistajan toimesta. Maalipinnaltaa mielestäni erinomaisessa kunnossa, mitä nyt säilytyksessä ollessaan kerännyt paskaa pintaan.
Oston jälkeen ajelin tovin hymy korvissa, kunnes seuraavalla viikolla ajoin öljynvaihtoon. Tarkoituksena vaihtaa talviseisonta öljyt uusiin. Motonetistä öljyä hakiessa auto laski alleen lammikon makeaa nestettä. Onneksi suunta oli suoraan pajalle. Öljynvaihto oli suoritettava ja samalla voitaisiin tutkia nesteen vuotokohta. Ei paljon mieltä ylentänyt kun termostaatin jalan letkulähtö jäi käteen. Samalla vesipumpun syötön putki jäi samaan käteen. Nämä letkulähdöt olivat niin happamia, että olivat syöpyneet poikki. Myös jäähdytinjärjestelmässä oleva neste oli kuin suklaapuuroa. Takaisin Motonettiin hakemaan jäähdytinjärjestelmän huuhteluainetta, jäähdytinnestettä, letkuja ja klemmareita. Öljyt vaihdettiin, jäähyjärjestelmä huuhdeltiin ja syötiin pizzat naamaan. Samalla teipattiin Gorillateipillä toisena omistuspäivänä halki räpsähtänyt takalasi. Nyt oli mukava ajella huolletulla autolla.
Koitti Audi Clubin ensimmäinen ratapäivä ja lähdin sinne pikkuautolla hymy korvissa. Tässä vaiheessa hankinnasta ei vielä tienny kovinkaan moni, ja aiheuttihan pikkuauto ihmetystä Alastarolla :D Sää radalla oli märkä, ja sehän oli kevyelle takavetoiselle vai mukavaa. Kyytiläisillä levisi hymy hyvin äkkiä korviin asti, kun kurvissa takapyörä veti joutavaa ja perä lähti irti. Hiton hauska peli ajaa!!
Autoon on asennettu jälkikäteen hälytin joka ohjaa myös ovien lukkoja. Tämä helpottaa kulkemista kun ei tarvitse avaimella avata ovia. Tämäkään ei enää toiminut ollenkaan, joten ovipahvit irti ja johtojen kimppuun. Moottorille menee kaksi kaapelia, mutta moottorissa on 4 napaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta sain toisen oven toimimaan ja kopioin saman myös toiselle puolen. Takakonttiin pääsee vain avaimella. Ostaessa lukkoon oli katkennut yksi avain, jolloin sinne olisi päässyt vaikka meisselillä. Lukkorunko irti autosta ja purku osiin avainpätkän irroittamiseksi. Tämäkin asia kunnossa.
Eräänä kauniina kesäpäivänä lähdin siskoni kanssa käymään pikkuautolla Fiskarsissa. Kotimatkalla lämpömittari alkoi kivuta niin pitkälle kuin varoja mittarissa riitti. Auto tien sivuun ja konepeltiä auki. Nesteet kiehuu ja kotiin 25 km. Annoin koneen jäähtyä ja pistin sisätilan puhalluksen kuumalle ja täysille. Ei pitkälle päässyt kun sisätilan lämmitin lakkasi puhaltamasta kuumaa ja auto taas sivuun, radiosta sattui samaan aikaan kuulumaan biisi "Nikke Ankara - Ettei Nyt Vaan Sattuis Mitään". No sepäs sattui ja hilpeästi nauratti :D :D Pätkittäin ajamalla ja välillä jäähdyttelemällä päästiin Inkoon S-Marketin pihaan ja siitä soittamaan hinuria ja taksia. 3 tunnin odotuksen jälkeen, kun taksi oli tehnyt oharit tuli hinausauto ja vei viimeiset 15 km kotiin. Tässä vaiheessa epäilyt kohdistuivan vespipumppuun. Koska jakopää oli tehty edellisen kerran 2009 oli se aika pistää uusiksi. Jakopään yhteydessä vaihdettiin samalla termostaatin jalka, joka hölmösti on kiinnitetty kanteen jakopään taakse. Purkaessa paljastui Mx-5 "yleisin" vika. Jako oli hampaan verran pielessä. Tämä sinäänsä ei riko mitään, ehkä vie muutaman hevosvoiman. Jakopää nippuun ja auto kasaan. Ei vähään aikaan mitään ongelmia.
Perjantai 13.5 oli tarkoitus käydähakemassa autoon tuore leima, ja lähte kohti Kajaanin BackWoods Cruisinkeja. Aamulla matkalla töihin auto keitti taas. Lisäsin nesteitä ja tuntui toimivan taas. Katsastuskonttorilla inssin käynnistäessä jokin oli isommasti pielessä. Päästöjä ei saatu mitattua, koska auto kävi välillä kolmella ja bensa tuoksui voimakkaasti. Myöskään käsijarru ei topannut ollenkaan vasemmalla puolen. Taas auto hinurin kyytiin, tälle kertaa Metsässä pajalle. Itse taksilla kotiin ja siitä audilla Kajaaniin. Tarkoitus oli lähteä Helsingistä 12 aikaan ajamaan kohti pohjoista. Suunnitelma muuttui parhaaseen ruuhka-aikaan. Kehä 3 Turuntien kohdalla vielä kameratolppa välähti.
Viikonlopun jälkeen maanantai lomaa ja pyhitetty ajolle pohjoisesta takaisin etelään. Kellon lyödessä 15 pääsin Kehä 3 ja edessä oli lehdissäkin ilmoitettu ruuhka. Seikkailujen jälkeen toveri Kuppis kyytiin ja Tuusulasta traileria hakemaan. Traileri perään ja Kuppis puikkoihin. Mazdaa hakemaan Metsästä. Pikkuauto menikin kivuttomasti trailerin kyytiin alamäkeen työntämällä. Auto kärryyn kiinni ja nokka kohti kotia. Kärryn ja Kuppiksen palautuksen jälkeen taisin olla kotona 22 aikoihin.
Seuraavana operaationa olikin kannen irroitus. Sehän sujuikin ihan niinkuin elokuvissa ja kansi nostettiin pöydälle. Pahvi oli huonona 2 ja 3 sylinterin välistä. Tarvikepahvia ei kuulemma kannata harkitakkaan. Originaali on ainut joka näissä kestää, jopa viritetyissä. Konalan Delta-autolta originaali kansipahvi kalliiseen hintaan. Saman olisi saanut briteistä, mutta vasta seuraavalle viikolle. Pahvi tilaukseen ja parin päivän odotus jonka jälkeen tuli aika nostaa kansi takaisin paikoilleen. Jännitys oli kova ensimmäistä kertaa startatessa, mutta pelko oli turha. Kone kävi nyt kaikilla ja jopa ihan nätisti. Hieman uusia nesteitä sisään ja lämpimäksi käyttö. Ajelin pihalla pari rinkiä ja auto tuntui käyttäytyvän ihan hienosti. Lähdinmpä sitten isolle tielle ja heti kakkosvaihdetta pykältäessä tuttu kolmen sylinterin tunne oli voimakas. Auto ei kulkenut sitte yhtään ja röpötti vain. Takaisin kotiin ja auto tallin. Pahoitin siinä mieleni pariksi päiväksi. Vikaa mietittiin paljon ja miata.fi foorumia luettiin. Sytytyksen ennakko oli vahva epäily, olihan jako ollut pielessä aiemmin. Jusaberg hommasi ajoituslampun ja tuli kylään. Kampuran hihnapyörässä pitäisi olla merkki jolla ajoitus saadaan lampun avulla tarkastettua. Hihnapyörässä oli myös isohko lohkema jonka kohtaa epäiltiin ensin ajoitusmerkin paikaksi. Muutaman kerran konetta pyöritettyä se pientä pienempi merkki löytyikin. Lamppu kiinni ja kone käyntiin jonka jälkeen todettiin asian olevan kunnossa. Koeajolla pöplättää edelleen.
Mietintämyssy päässä päätettiin irroittaa pakosarja, koska se näytti vuotavan pakokaasua väärästä paikasta. Kyllä meinasi taas usko loppua sitä mutkaa irrottaessa. Pakosarja lähti irti ja Jusaberg vei sen pajalleen tarkasteltavaski. Todettiin että pakopuoli on ehjä, mutta tilattiin uusi lambda. Tällä kertaa Bosch yleismallinen. Taas moottori kokonaisuutenaan nippuun ja testaamaan. Ei toimi vieläkään kunnolla. Mieli meni taas hieman maahan ja foorumi aukesi. Seuraavaksi vikapaikaksi valikoitui moottorin jäähdytinnesteen lämpötila-anturi. Tässä autossa eculle menee eri tieto kuin mittaristoon. Noita lämpötila-anturi vaihtoehtoja taisi olla neljä eri väristä. Töistä kotiin ja talliin katsomaan anturin väriä ja helpotukseksi TAI vitutukseksi huomasin, että anturin johto on jäänyt kannen paikalleenlaitossa kytkemättä. Kaapeli kiinni ja kone käyntiin. Testiajolle isolle tielle käännyttäessä kone toimi nyt niinkuin pitääkin. Hymy levisi korviin saakka! Seuraavana päivänä Mazdalla töihin ja leimaa hakemaan.
Nyt autossa on tuore leima ja tekisi kovasti mieli vain ajella, mutta tuo autotalli maalata ensin. Kelpaapahan ajaa maalattuun talliin pikkuauton lepäämään ajojen välissä.
Attached Files
Comment