Voisihan sitä jonkunnäköistä esitelmää kirjata tuosta kamppeesta, joka tulee Yetiä korvaaman.
Eli me käydään retkillä. Tämä ei tarkoita mitään samoilua kävellen pitkin metsiä, vaan ennemminkin kaiken maailman hiekkateiden ja muiden vähän pienempien reittien tutkimista. Pari vuotta tuossa käytössä on palvellut Skoda Yeti, joka omaa vähän normiautoa enemmän maavaraa ja nelivedon. Skoda toimitti myös työmatka-auton virkaa.
Kuitenkin mieli on tehnyt vähän enemmän maastoautomaista kulkinetta. Kyrväkkäämpää vekotinta niin sanotusti. Työmatka-ajot saa jäädä muille autoille, joten katseet siirtyi bensakoneellisiin vehkeisiin.
Tähän väliin sanottakoon, että tiedän kyllä, ettei tuo Touareg mikään oikea maastoauto. Mutta tuollainen vähän vähän maastoautonkaltainen valmiste kuitenkin.
Audien Q7 meni reilusti yli budjetin. Lisäksi VW:n tuotos on vähän työkalumaisempi. Pidän siitä.
Eli ensimmäisen lähdön Volkswagen Touareg.
Tuossa kuukauden päivät sitten oli myynnissä kaksi V8 bensakoneellista. Valkea ja sininen. Valkea rujommassa kunnossa, mutta toki edullisempi. Sitä jo lähdettiin katsomaan, mutta matkalta soittelin myös sinisen myyjälle.
Käännyttiinkin sitten vähän eri suuntaan ja autoa katsomaan.
No auto osottautui livenäkin vallan siistikuntoiseksi. Ainoaksi miinukseksi jäi vetokoukun puute. Sitä puutetta kuitenkin paikkasi kauko-ohjattava webasto. Myyjän kanssa vähän kinattiin hinnasta. Lopulta tein tarjoukseni pelkillä talvirenkailla. Ei mennyt läpi ja kotiin lähdettiin ilman Torakkaa.
Viikko tuon jälkeen sattui menoa vähän samalle suunnalle. Sattui myös niin että toverit Kieväläinen ja Takkunen saattaisivat tulla wingmaneiksi auton katsomiseen. Takkusella on tainnut pari näitä touaregeja olla perhepiirissä ja Kieväläisellä on pippuripossu. Laitoin myyjälle viestiä, että tarjoukseni olisi edelleen voimassa. Vastauksena tulikin sitten, että tehdään kaupat sillä hintaa.
Paikalle ajeltiin sitten Jussin Cayannella. Sai vähän osviittaa, millainen alustaltaan tuollaisen Touaregin pitäisi olla. Toki possun kone kelaa vauhtia melko eri tavalla.
Paikan päällä vielä kierreltiin porukalla autoa. Riikka ja Lauri kurkki auton alle. Lauri huikkas: "löytyy täältä ainakin irrotettavan koukun luukku ja sen takaa reikä". Silloin päätin lopullisesti, että auto lähtee mukaan. Pieni koeajo, rahan siirto myyjälle ja takaisin päin.
Paluumatkalla tuli todettua, että termostaatti vuotaa koska lämmöt eivät nousseet yli 60°. Talvirenkaat tuntui myös melko livakoilta. Muuten kaikki tuntui toimivan, tosin alustan liikkeet melko hitaat etenkin ylöspäin.
Auto on siis vuoden 2003 VW Touareg, moottorina 4.2 V8 bensa. 310hp/410nm taisi olla lupaukset tehosta. Vaihteistona 6-pykäläinen automaatti, jossa hidas alue ja kytkettävä keskilukko.
Muutamia muita mainitsemisen väärtejä varusteita: musta nahkasisusta sähköpenkein, kauko-ohjattava weba, ilma-alusta, radiossa olisi navi, mutta ei ole kartta cd:tä ja tosiaan se irrotettava koukku. Koukkuun löytyi kuulaosakin peräluukusta.
Eli me käydään retkillä. Tämä ei tarkoita mitään samoilua kävellen pitkin metsiä, vaan ennemminkin kaiken maailman hiekkateiden ja muiden vähän pienempien reittien tutkimista. Pari vuotta tuossa käytössä on palvellut Skoda Yeti, joka omaa vähän normiautoa enemmän maavaraa ja nelivedon. Skoda toimitti myös työmatka-auton virkaa.
Kuitenkin mieli on tehnyt vähän enemmän maastoautomaista kulkinetta. Kyrväkkäämpää vekotinta niin sanotusti. Työmatka-ajot saa jäädä muille autoille, joten katseet siirtyi bensakoneellisiin vehkeisiin.
Tähän väliin sanottakoon, että tiedän kyllä, ettei tuo Touareg mikään oikea maastoauto. Mutta tuollainen vähän vähän maastoautonkaltainen valmiste kuitenkin.
Audien Q7 meni reilusti yli budjetin. Lisäksi VW:n tuotos on vähän työkalumaisempi. Pidän siitä.
Eli ensimmäisen lähdön Volkswagen Touareg.
Tuossa kuukauden päivät sitten oli myynnissä kaksi V8 bensakoneellista. Valkea ja sininen. Valkea rujommassa kunnossa, mutta toki edullisempi. Sitä jo lähdettiin katsomaan, mutta matkalta soittelin myös sinisen myyjälle.
Käännyttiinkin sitten vähän eri suuntaan ja autoa katsomaan.
No auto osottautui livenäkin vallan siistikuntoiseksi. Ainoaksi miinukseksi jäi vetokoukun puute. Sitä puutetta kuitenkin paikkasi kauko-ohjattava webasto. Myyjän kanssa vähän kinattiin hinnasta. Lopulta tein tarjoukseni pelkillä talvirenkailla. Ei mennyt läpi ja kotiin lähdettiin ilman Torakkaa.
Viikko tuon jälkeen sattui menoa vähän samalle suunnalle. Sattui myös niin että toverit Kieväläinen ja Takkunen saattaisivat tulla wingmaneiksi auton katsomiseen. Takkusella on tainnut pari näitä touaregeja olla perhepiirissä ja Kieväläisellä on pippuripossu. Laitoin myyjälle viestiä, että tarjoukseni olisi edelleen voimassa. Vastauksena tulikin sitten, että tehdään kaupat sillä hintaa.
Paikalle ajeltiin sitten Jussin Cayannella. Sai vähän osviittaa, millainen alustaltaan tuollaisen Touaregin pitäisi olla. Toki possun kone kelaa vauhtia melko eri tavalla.
Paikan päällä vielä kierreltiin porukalla autoa. Riikka ja Lauri kurkki auton alle. Lauri huikkas: "löytyy täältä ainakin irrotettavan koukun luukku ja sen takaa reikä". Silloin päätin lopullisesti, että auto lähtee mukaan. Pieni koeajo, rahan siirto myyjälle ja takaisin päin.
Paluumatkalla tuli todettua, että termostaatti vuotaa koska lämmöt eivät nousseet yli 60°. Talvirenkaat tuntui myös melko livakoilta. Muuten kaikki tuntui toimivan, tosin alustan liikkeet melko hitaat etenkin ylöspäin.
Auto on siis vuoden 2003 VW Touareg, moottorina 4.2 V8 bensa. 310hp/410nm taisi olla lupaukset tehosta. Vaihteistona 6-pykäläinen automaatti, jossa hidas alue ja kytkettävä keskilukko.
Muutamia muita mainitsemisen väärtejä varusteita: musta nahkasisusta sähköpenkein, kauko-ohjattava weba, ilma-alusta, radiossa olisi navi, mutta ei ole kartta cd:tä ja tosiaan se irrotettava koukku. Koukkuun löytyi kuulaosakin peräluukusta.
Comment