Kirjoitellaanpas tästä Polottimestakin - tai oikeastaan näistä kahdesta - hieman projektikertoumsta, kun on hommat saatu aloitetttua.
Aikamatkaamme vuoteen 2016, jolloin saimme hyvän kaverini kanssa kaljanousuissa Hupellus-reissulla Norjassa idean, että ostetaan paluumatkalle joku kasarikippo harrasteeksi. Kuumeisesti selattiinkiin nettiautoa reissun loppupuolella, ja bongattiinkin Turusta hopeinen 260 tkm ajettu kakkoskorin sedan-Polo CL. Kyseessä oli isolohkoinen ja vielä harvinaisempi CL-malli - yleensähän nämä tuppaavat olemaan hyvin ankeita C-malleja joissa ovivalokin toimii vain kuskin ovesta. Soitettiin myyjälle laivalta ja myyjähän jopa suostui hakemaan satamasta autoa katsomaan. Todettiin, että eiköhän tällä Ouluun ajella ja ostettiin 500 eurolla pois. Tuo projekti jäi Ouluun päästyä seisomaan sitten pariksi vuodeksi erinäisistä elämäntilanteellisista syistä.
Fast Forward vuoteen 2019, jolloin avokin porukat näyttivät näytti vihreää valoa säilytystilojen ja auton laittamistilojen suhteen, ja siirreltiin Hopeinen sitten tallille ja alettiin purkamaan. Parin vuoden säilytys oli tehnyt tehtävänsä ja mätää oli vähän turhankin paljon järkevästi korjattavaksi pohjassa ynnä muualla. Noh, selailin tori.fiitä ja nettiautoa toisen korin löytämisen toivossa, ja heinäkuussa sellainen löytyikin Tampereen seudulta. Ulkoisesti autossa ei ole juuri muita ehjiä peltejä,kuin pohja ja kyljet, mutta sehän passaa minulle - hopeisessa nuo osat ovat puolestaan ehjiä! Mukavasti auto pääsi takaisin kotiseudulleen, sillä pelleissä on kiinni Oulun läänin kilvet ja auto on uutena myyty Antti-Roikolla Ylivieskassa. Muutoin historiasta selvisi edelliseltä omistajalta, että uutena auto on pitkään ollut Kalajoella, sitten jossain vaiheessa siirtynyt jonkin ammattikoulun harjoitusautoksi ja viimeisen parin vuoden aikana ollut parilla omistajalla. Pultit eivät ainakaan ole jumissa, kun nitä on auottu tarpeeksi ;)
Polossa on suhteellisen harvinainen Papyrusgrün-väri, ja tyypiltään se vuoden 1983 Volkswagen Polo Classic C. Alunperin tämä on rullannut Wolfsburgin tehtaalta ulos 1.1 -litraisella koneella, mutta joku aiempi omistaja on laittanut tähän isomman 1.3-litraisen HK-koneen, jossa on 55 hevosvoimaa. Yllättävän pirteästi liikkuu tuolla, kun omamassa on 710 kiloa. Matkalla Tampereelta Ouluun koneesta alkoi loppumatkassa kuulua mielenkiintoista naputusta moottorijarrutuksella, joten pitää perehtyä, onko tuolta nyt menossa jotain laakereita tai muuta kivaa. Hopeisesta pelastin purettaessa toisen 1.3 -litraisen 60 hevosvoiman koneen ja vaihdelaatikon, jonka ajattelin putsailla ja huoltaa. Onpahan sitten tarvittaessa heittää tilalle kone jos vihreän kone porsii.
Tarkoituksena olisi hillitysti laitella tätä, kunnioittaen aikakautta ja ja mennä OEM-hengessä. Tavoitteena on ajella tällä kesäisin ja nautiskella kaasutinkoneen ja nelivaihteisen lootan tarjoamasta alkukantaisesta ajofiiliksestä. Näitä ei nää liikenteessäkään enää kauhean paljoa, etenkään ns. Derby-keulalla laatikkovaloineen. Tehtävälistalla riittää puuhaa:
- Ovien, nokkapellin, peräkontin kannen ja etulokasuojien vaihto ehjempiin ja lommottomiin.
- uudelleen maalaaminen alkuperäisellä värillä #lakkavika
- sisustan päivittäminen. Nykyinen on kunnoltaan ruokkoamaton, mutta laitetaan alkuun tilalle CL:n aistikkaat siniset penkit. Nuo olisi tarkoitus verhoilla uudelleen.
- koneiden huoltaminen ja remontointi
- pakoputken vaihti
- jousien, iskarien ja alatukivarsien vaihto. saas nähdä, pitäisikö vähän madaltaa.
- jotkut 14-tuumaiset alut voisi etsiskellä. Tyyliin sopivat, tietenkin.Toki nuo 4,5x13 koon sirkkelinlevyt ovat kyllä aika hauskat as such.
- hopeisesta kaikkien pelastettujen CL-mallisten osien siirto vihreään. Esimerkkeinä puskurit kromilistalla, kauhukahva, kello, parempi mittaristo etc.
Aikamatkaamme vuoteen 2016, jolloin saimme hyvän kaverini kanssa kaljanousuissa Hupellus-reissulla Norjassa idean, että ostetaan paluumatkalle joku kasarikippo harrasteeksi. Kuumeisesti selattiinkiin nettiautoa reissun loppupuolella, ja bongattiinkin Turusta hopeinen 260 tkm ajettu kakkoskorin sedan-Polo CL. Kyseessä oli isolohkoinen ja vielä harvinaisempi CL-malli - yleensähän nämä tuppaavat olemaan hyvin ankeita C-malleja joissa ovivalokin toimii vain kuskin ovesta. Soitettiin myyjälle laivalta ja myyjähän jopa suostui hakemaan satamasta autoa katsomaan. Todettiin, että eiköhän tällä Ouluun ajella ja ostettiin 500 eurolla pois. Tuo projekti jäi Ouluun päästyä seisomaan sitten pariksi vuodeksi erinäisistä elämäntilanteellisista syistä.
Fast Forward vuoteen 2019, jolloin avokin porukat näyttivät näytti vihreää valoa säilytystilojen ja auton laittamistilojen suhteen, ja siirreltiin Hopeinen sitten tallille ja alettiin purkamaan. Parin vuoden säilytys oli tehnyt tehtävänsä ja mätää oli vähän turhankin paljon järkevästi korjattavaksi pohjassa ynnä muualla. Noh, selailin tori.fiitä ja nettiautoa toisen korin löytämisen toivossa, ja heinäkuussa sellainen löytyikin Tampereen seudulta. Ulkoisesti autossa ei ole juuri muita ehjiä peltejä,kuin pohja ja kyljet, mutta sehän passaa minulle - hopeisessa nuo osat ovat puolestaan ehjiä! Mukavasti auto pääsi takaisin kotiseudulleen, sillä pelleissä on kiinni Oulun läänin kilvet ja auto on uutena myyty Antti-Roikolla Ylivieskassa. Muutoin historiasta selvisi edelliseltä omistajalta, että uutena auto on pitkään ollut Kalajoella, sitten jossain vaiheessa siirtynyt jonkin ammattikoulun harjoitusautoksi ja viimeisen parin vuoden aikana ollut parilla omistajalla. Pultit eivät ainakaan ole jumissa, kun nitä on auottu tarpeeksi ;)
Polossa on suhteellisen harvinainen Papyrusgrün-väri, ja tyypiltään se vuoden 1983 Volkswagen Polo Classic C. Alunperin tämä on rullannut Wolfsburgin tehtaalta ulos 1.1 -litraisella koneella, mutta joku aiempi omistaja on laittanut tähän isomman 1.3-litraisen HK-koneen, jossa on 55 hevosvoimaa. Yllättävän pirteästi liikkuu tuolla, kun omamassa on 710 kiloa. Matkalla Tampereelta Ouluun koneesta alkoi loppumatkassa kuulua mielenkiintoista naputusta moottorijarrutuksella, joten pitää perehtyä, onko tuolta nyt menossa jotain laakereita tai muuta kivaa. Hopeisesta pelastin purettaessa toisen 1.3 -litraisen 60 hevosvoiman koneen ja vaihdelaatikon, jonka ajattelin putsailla ja huoltaa. Onpahan sitten tarvittaessa heittää tilalle kone jos vihreän kone porsii.
Tarkoituksena olisi hillitysti laitella tätä, kunnioittaen aikakautta ja ja mennä OEM-hengessä. Tavoitteena on ajella tällä kesäisin ja nautiskella kaasutinkoneen ja nelivaihteisen lootan tarjoamasta alkukantaisesta ajofiiliksestä. Näitä ei nää liikenteessäkään enää kauhean paljoa, etenkään ns. Derby-keulalla laatikkovaloineen. Tehtävälistalla riittää puuhaa:
- Ovien, nokkapellin, peräkontin kannen ja etulokasuojien vaihto ehjempiin ja lommottomiin.
- uudelleen maalaaminen alkuperäisellä värillä #lakkavika
- sisustan päivittäminen. Nykyinen on kunnoltaan ruokkoamaton, mutta laitetaan alkuun tilalle CL:n aistikkaat siniset penkit. Nuo olisi tarkoitus verhoilla uudelleen.
- koneiden huoltaminen ja remontointi
- pakoputken vaihti
- jousien, iskarien ja alatukivarsien vaihto. saas nähdä, pitäisikö vähän madaltaa.
- jotkut 14-tuumaiset alut voisi etsiskellä. Tyyliin sopivat, tietenkin.Toki nuo 4,5x13 koon sirkkelinlevyt ovat kyllä aika hauskat as such.
- hopeisesta kaikkien pelastettujen CL-mallisten osien siirto vihreään. Esimerkkeinä puskurit kromilistalla, kauhukahva, kello, parempi mittaristo etc.
Comment