Uudenlaiset pulssitulpat, lisää tehoa?

[RS2]

Paineen alaisena vaadittava syt.jännitehän vaihtelee 4kV...15kV:iin ,eli järjestelmän pitää pystyä tuottamaan yli 20 kV (parhaimmat jopa yli 40kV.) ,koska osa paukuista on muualla kuin tulpan kärkivälissä .

Tuo kipinänkesto asia hyvin pyörteilevässä seoksessa on alle 0,5 millisekuntia, mutta kaikissa olosuhteissa kestoajan on oltava n.1,5 ms.

Ja tässä tulee se idea, että tarpeettoman pitkä kipinän paloaika kuluttaa tulppia ennen aikojaan.

Olikos tuo tulpan elektrodien rakenne sit semmoinen, että mahdollisimman
paljon pääsee seosta elektrodien väliin?(näyttävät normaalirakenteisilta)


Jos on,niin sillä päästään nopeampaan syt.jännitteen nousuun jolla ilmeisesti varmistetaan tuolla pulssituksella ja se vaikuttaa taas esim.nokeentuneen tulpan sivuvirtoja vähentävästi, sillä likaantuneen tulpan kapasitanssi ei ehdi varautua.Lisäksi samalla vähenee sivuvirta herkkyys muissakin toisioeristeissä..mene ja tiedä..
Ja onhan niitä liukukipinä tulppiakin..

[jtlukkari]

Tuolla aiemmin mainitsin, että seossuhde ei vaikuta palamisnopeuteen, mutta kyllähän sillä merkitystä on. Kuitenkin, tärkeämpää kuin pyrkimys voimakkaaseen kipinään on pyrkimys ideaaliseen seossuhteeseen, mikä tarkoittaa mahdollisimman pientä sytytysenergian tarvetta. Tämä taas vaikuttaa siihen, miten "järeäksi" järjestelmä on rakennettava.

Jos tuollainen tehotulppa tuottaa jonkun miljoona wattia tehoa hetkellisesti, ei tämän tehon ottaminen auton sähköjärjestelmästä ole mikään ongelma sytytyksen ensiöpuolelle, koska akun sisäinen resistanssi on hyvin pieni ja yhdessä laturin kanssa nämä pystyvät tuottamaan satojen ampeerien hetkellisen virran.

Ongelma on se, miten ehditään varata sytytystahtien välillä se energia, jolla taataan kipinän jopa 3 mJ energiantarve.

80- luvulla rakensin TM -lehden 15/80 ohjeen mukaisen optisen sytytyslaitteen VW Poloon. Katkoja korvattiin laitteessa optoerottimella ja puolan ensiövirtaa katkoi tehodarlington -transistori. Puolaa pystyi ohjaamaan suoraan ilman etuvastusta, jolloin saatiin varsin voimakas kipinä.

Jakaja pyörijöineen oli edelleen paikallaan ja haaveissa olikin rakentaa jakajan akselille kolme "valohaarukkaa" lisää, niille päätteet sekä joka sylinterille oma puolansa, jolloin häviöllisestä suurjännitejakajasta olisi voinut kokonaan luopua. Kyse oli siis suorasytytyksestä, jonka toteutus kariutui kustannuksiin, ei rakennusinnostukseen.

[nirape]

Tuossa tehon varastoinnissa on vaan se huono puoli, että tasavirta ei kulje puolan läpi.

Joten kun kärjet on kiinni ainut paikka joka varastoi energiaa on puolan rauta sydän. Myös tulpalla näkyy kärjen kiinni meno hetkellä jännite pulssi, mutta se on aika pieni ehkä 100 volttia, koska jännitteen nousu nopeus ensiössä on liian hidas.

Kärjen auetessa ensiö virran laskunopeus on erittäin suuri. tämä aiheuttaa puolan magneettikentän romahduksen ja koska energia ei voi hävitä sen on mentävä johonkin ja helpoin tie kulkee tulpan kautta.

Tuo kondensaattori sytytys ei ole käytössä sen takia että sillä muodostuva kipinä on liian lyhyt. Normaali käytössä sillä ei saada riittävää sytytys varmuutta. Sitä käytetään kuitenkin suurilla kierroksilla toimivissa virikoneissa. Tämä tieto on suora lainaus boshin sytytys järjestelmiä käsittelevästä kirjasta.

[jtlukkari]

Tuolla se mainitsemani TM -lehden artikkeli (pdf). Tuohon(kaan) aikaan en uskaltanut luottaa elektroniikkaan, vaan minulla oli kontissa varalla toinen jakaja, jonka pystyi ruuvaamaan hetkessä paikalleen, jos kipinä katosi.

[RS2]

Tuosta juolahti mieleeni Saabin systeemi: Trionic (suorasytkä,jossa puolat valettu hartsiin muun syt.elektroniikan kanssa), jossa pulssitettiin syt.tulppia moottorin sammuttamisen jälkeen jolla tulppien elektrodit puhdistuvat.

Sen havaitsee hyvin, kun sammuttaa Trionic Saabin, niin kuuluu sirinä hetken aikaa (muutama sekunti) sammumisen jälkeen.