Kuten "mitä ostit viimeksi" topikissa taisin kesällä mainita, tuli muutama kuukausi sitten oltua Sulo Vilen. Ostin siis kun halvalla sain.
Ostos oli siis vm. 2000 VW Passat 2.5TDI (AKN) koneella. Moottorin jatkeena on 6-vaihteinen manuaalivaihteisto, joka jakaa voimaa myös taka-akselille. Tämän mallin Passateissahan on kone pitkittäin ja neliveto on toteutettu Torsenilla. Läheinen sukulainen Audeille siis kyseessä ja siksi ajattelinkin uskaltautua projektia tänne kirjailemaan.
Kuten sanottua, paljon ei Pasuunasta joutunut köyhtymään. Nettiauton ilmoituksessa autoa oli esitelty melko niukasti. Moottori, vaihteisto, vetotapa ja joitain varusteita oli ruksittu, mutta tekstikentässä luki vain "kone pitää kauheaa meteliä ja leviää varmaan kohta"
Tätä foorumia lukiessa ei ole voinut välttyä huomaamatta 2.5TDI koneiden nokkamurheita, joten melkein heti arvasin mitä autolle oli käynyt. Soittelin myyjälle ja kyselin autosta tietoja tarkemmin. Kuvatut oireet sopivat nokkaongelmaan ja kun hinnastakin tipahti muutama satanen jo puhelimessa, niin sovittiin kaupat. Tarjouduin maksamaan varausmaksun, koska elettiin keskiviikkoa ja auton nouto trailerilla olisi onnistunut vasta tulevana lauantaina. Kuulemma tuollaisia ei tarvitse, vaan auto pysyy lauantaihin asti minulle varattuna. Loppuviikon ajan päässäni tein suunnitelmia ja laskelmia. Nettiauton kuvat autosta eivät olleet kummoiset, joten melkoinen sika säkissä tuli ostettua. Mietinkin, että jos auto on aivan ”raato”, niin en korjaamaan rupea, vaan myyn osina pois. Ruiskupumpun hinnalla olisi jo melkein kuolettanut auton ostohinnan.
Lauantaiksi sain järjestettyä trailerin ja appiukko lupautui kuskiksi. Itseltä kun tuo pikku-E vielä ajokortin kirjaimistosta uupuu. Tarkoitus oli tuoda auto appiukon hallille, jossa muitakin remontteja ollaan touhuttu. Kun auton tykö päästiin, oli edessä iloinen yllätys. Vaikka mittarissa komeili jo yli 400tkm lukemat niin yleisilmeeltään auto oli vallan siisti. Ruostetta ei juuri missään ja sisustakin oli ehjä, lukuun ottamatta kuskinpenkin pieniä kulumia. Tarkistin pikaisesti, että tärkeimmät ilmoituksessa mainitut varusteet (takavetarit ja ilmastointi) löytyy ja sitten paiskattiinkin jo kättä päälle. En edes viitsinyt koettaa enää hinnasta tingata. Ketjutaljalla kiskottiin hoppa trailerille ja sitten matkalle hallia kohti.
Tuossa olisi tarinoituna projektin lähtötilanne.
Ostos oli siis vm. 2000 VW Passat 2.5TDI (AKN) koneella. Moottorin jatkeena on 6-vaihteinen manuaalivaihteisto, joka jakaa voimaa myös taka-akselille. Tämän mallin Passateissahan on kone pitkittäin ja neliveto on toteutettu Torsenilla. Läheinen sukulainen Audeille siis kyseessä ja siksi ajattelinkin uskaltautua projektia tänne kirjailemaan.
Kuten sanottua, paljon ei Pasuunasta joutunut köyhtymään. Nettiauton ilmoituksessa autoa oli esitelty melko niukasti. Moottori, vaihteisto, vetotapa ja joitain varusteita oli ruksittu, mutta tekstikentässä luki vain "kone pitää kauheaa meteliä ja leviää varmaan kohta"
Tätä foorumia lukiessa ei ole voinut välttyä huomaamatta 2.5TDI koneiden nokkamurheita, joten melkein heti arvasin mitä autolle oli käynyt. Soittelin myyjälle ja kyselin autosta tietoja tarkemmin. Kuvatut oireet sopivat nokkaongelmaan ja kun hinnastakin tipahti muutama satanen jo puhelimessa, niin sovittiin kaupat. Tarjouduin maksamaan varausmaksun, koska elettiin keskiviikkoa ja auton nouto trailerilla olisi onnistunut vasta tulevana lauantaina. Kuulemma tuollaisia ei tarvitse, vaan auto pysyy lauantaihin asti minulle varattuna. Loppuviikon ajan päässäni tein suunnitelmia ja laskelmia. Nettiauton kuvat autosta eivät olleet kummoiset, joten melkoinen sika säkissä tuli ostettua. Mietinkin, että jos auto on aivan ”raato”, niin en korjaamaan rupea, vaan myyn osina pois. Ruiskupumpun hinnalla olisi jo melkein kuolettanut auton ostohinnan.
Lauantaiksi sain järjestettyä trailerin ja appiukko lupautui kuskiksi. Itseltä kun tuo pikku-E vielä ajokortin kirjaimistosta uupuu. Tarkoitus oli tuoda auto appiukon hallille, jossa muitakin remontteja ollaan touhuttu. Kun auton tykö päästiin, oli edessä iloinen yllätys. Vaikka mittarissa komeili jo yli 400tkm lukemat niin yleisilmeeltään auto oli vallan siisti. Ruostetta ei juuri missään ja sisustakin oli ehjä, lukuun ottamatta kuskinpenkin pieniä kulumia. Tarkistin pikaisesti, että tärkeimmät ilmoituksessa mainitut varusteet (takavetarit ja ilmastointi) löytyy ja sitten paiskattiinkin jo kättä päälle. En edes viitsinyt koettaa enää hinnasta tingata. Ketjutaljalla kiskottiin hoppa trailerille ja sitten matkalle hallia kohti.
Tuossa olisi tarinoituna projektin lähtötilanne.
Comment