Meillä nuoriso alkaa saada ajokortteja. Kalustoa on kyllä pihassa, mutta klassikkokaluston tai TT RS:n antaminen ensiautokäyttöön tuntuu ajatuksena kovasti vieraalta. Allroad on myös ehkäpä turhan äksyn oloinen, varsinkin isoksi autoksi. Lisäksi se on emännän ratsu, jolla kuskataan koiraa, joten sen olisi syytä löytyä pihasta, kun tarvitaan.
Tuli siis tarve pienehkölle, ajonvakautuksella ja muulla passiivisella turvavarustuksella pakatulle ajoneuvolle, joka ei olisi järkyttävän synkkä ajettava. Kaikenlaista tuli katseltua, mm. Mini Cooper ja Citrōen C2 VTS olivat putkella. Lopulta kautta rantain tuli puhetta tästä laitteesta ja sen ostettavissa olemiselle. Vaikka mieli tekikin kokeilla aidan takaisia, päädyin tuttuun ja tämä päätyi meille.
Tiedossa oli jarrujen puuttuminen ja kääntökulma-anturin kalibraation tarve. Samoin laitettavaa olisi jakohihnan lisäksi myös ainakin paisari, sekä talvirenkaat pitäisi etsiä. Myös vaihdekeppi liikkui sivuttain huonosti.
Jarrut löytyivät ilmaamalla, joten siirtolappujen kanssa lähdettiin ajamaan kotiin. Tankissa olevista pari vuotta vanhoista bensoista huolimatta, laite kulki yllättävän pienellä kulutuksella. Vihdistä Kehä III:lle nintendo näytti 6,4 litraa sataselle. Kotipihassa lukema oli 6,9, kun takana oli toista sataa kilometriä motaria. Myös ajettavuus tuntui Vihdin pikkuteillä yllättävän hauskalta. Motarilla hiljaisuus yllätti, vaikka ympäri tehty vaimennus olikin tiedossa.
Kääntökulma-anturi kalibroitui kotimatkalla. Kotipihassa ilmattiin jarruja uudestaan, mutta polkimeen jäi vielä alkuun pehmeyttä. Vaihdekepin liikkeen tahmaisuutta etsittiin irrottamalla sivuliikettä ohjaava kaapeli laatikon päältä vivustosta. Kaapeli tuntuisi palautuvan keskelle omineen, joten vika olisi joko akselin tahmaisuudessa tai linkin nivelessä. Rasvan ruikkiminen ei auttanut kumpaankaan. Akseli on laatikkoöljyssä, joten vahvempi veikkaus oli linkun nivel.
Alastarossa vertaistuki vahvisti epäilyksen. Linkku pitäisi pystyä irrottamaan käsin, mutta tämä ei liikkunut mihinkään ilman vasaraa. Linkku pihalle ja kevyt sipaisu parilla eri karkeuden paperilla, vetarirasvaa tappiin ja taas palautuu omineen keskelle.
Leima haettiin tänään ja ainut huomautus tuli toisen rekkarivalon toimimattomuudesta. Se kyllä syttyy kun kopauttaa sitä, joten vika lienee pieni.
Seuraavaksi perushuolto, eli nesteiden vaihtoa. Katsotaan, josko konttiin jaksettaisi ährätä jotain bassopuolelle.
Tuli siis tarve pienehkölle, ajonvakautuksella ja muulla passiivisella turvavarustuksella pakatulle ajoneuvolle, joka ei olisi järkyttävän synkkä ajettava. Kaikenlaista tuli katseltua, mm. Mini Cooper ja Citrōen C2 VTS olivat putkella. Lopulta kautta rantain tuli puhetta tästä laitteesta ja sen ostettavissa olemiselle. Vaikka mieli tekikin kokeilla aidan takaisia, päädyin tuttuun ja tämä päätyi meille.
Tiedossa oli jarrujen puuttuminen ja kääntökulma-anturin kalibraation tarve. Samoin laitettavaa olisi jakohihnan lisäksi myös ainakin paisari, sekä talvirenkaat pitäisi etsiä. Myös vaihdekeppi liikkui sivuttain huonosti.
Jarrut löytyivät ilmaamalla, joten siirtolappujen kanssa lähdettiin ajamaan kotiin. Tankissa olevista pari vuotta vanhoista bensoista huolimatta, laite kulki yllättävän pienellä kulutuksella. Vihdistä Kehä III:lle nintendo näytti 6,4 litraa sataselle. Kotipihassa lukema oli 6,9, kun takana oli toista sataa kilometriä motaria. Myös ajettavuus tuntui Vihdin pikkuteillä yllättävän hauskalta. Motarilla hiljaisuus yllätti, vaikka ympäri tehty vaimennus olikin tiedossa.
Kääntökulma-anturi kalibroitui kotimatkalla. Kotipihassa ilmattiin jarruja uudestaan, mutta polkimeen jäi vielä alkuun pehmeyttä. Vaihdekepin liikkeen tahmaisuutta etsittiin irrottamalla sivuliikettä ohjaava kaapeli laatikon päältä vivustosta. Kaapeli tuntuisi palautuvan keskelle omineen, joten vika olisi joko akselin tahmaisuudessa tai linkin nivelessä. Rasvan ruikkiminen ei auttanut kumpaankaan. Akseli on laatikkoöljyssä, joten vahvempi veikkaus oli linkun nivel.
Alastarossa vertaistuki vahvisti epäilyksen. Linkku pitäisi pystyä irrottamaan käsin, mutta tämä ei liikkunut mihinkään ilman vasaraa. Linkku pihalle ja kevyt sipaisu parilla eri karkeuden paperilla, vetarirasvaa tappiin ja taas palautuu omineen keskelle.
Leima haettiin tänään ja ainut huomautus tuli toisen rekkarivalon toimimattomuudesta. Se kyllä syttyy kun kopauttaa sitä, joten vika lienee pieni.
Seuraavaksi perushuolto, eli nesteiden vaihtoa. Katsotaan, josko konttiin jaksettaisi ährätä jotain bassopuolelle.
Comment