A3 8p 2.0FSI

[arto s]

Meillä nuoriso alkaa saada ajokortteja. Kalustoa on kyllä pihassa, mutta klassikkokaluston tai TT RS:n antaminen ensiautokäyttöön tuntuu ajatuksena kovasti vieraalta. Allroad on myös ehkäpä turhan äksyn oloinen, varsinkin isoksi autoksi. Lisäksi se on emännän ratsu, jolla kuskataan koiraa, joten sen olisi syytä löytyä pihasta, kun tarvitaan.

Tuli siis tarve pienehkölle, ajonvakautuksella ja muulla passiivisella turvavarustuksella pakatulle ajoneuvolle, joka ei olisi järkyttävän synkkä ajettava. Kaikenlaista tuli katseltua, mm. Mini Cooper ja Citrōen C2 VTS olivat putkella. Lopulta kautta rantain tuli puhetta tästä laitteesta ja sen ostettavissa olemiselle. Vaikka mieli tekikin kokeilla aidan takaisia, päädyin tuttuun ja tämä päätyi meille.

Tiedossa oli jarrujen puuttuminen ja kääntökulma-anturin kalibraation tarve. Samoin laitettavaa olisi jakohihnan lisäksi myös ainakin paisari, sekä talvirenkaat pitäisi etsiä. Myös vaihdekeppi liikkui sivuttain huonosti.

Jarrut löytyivät ilmaamalla, joten siirtolappujen kanssa lähdettiin ajamaan kotiin. Tankissa olevista pari vuotta vanhoista bensoista huolimatta, laite kulki yllättävän pienellä kulutuksella. Vihdistä Kehä III:lle nintendo näytti 6,4 litraa sataselle. Kotipihassa lukema oli 6,9, kun takana oli toista sataa kilometriä motaria. Myös ajettavuus tuntui Vihdin pikkuteillä yllättävän hauskalta. Motarilla hiljaisuus yllätti, vaikka ympäri tehty vaimennus olikin tiedossa.

Kääntökulma-anturi kalibroitui kotimatkalla. Kotipihassa ilmattiin jarruja uudestaan, mutta polkimeen jäi vielä alkuun pehmeyttä. Vaihdekepin liikkeen tahmaisuutta etsittiin irrottamalla sivuliikettä ohjaava kaapeli laatikon päältä vivustosta. Kaapeli tuntuisi palautuvan keskelle omineen, joten vika olisi joko akselin tahmaisuudessa tai linkin nivelessä. Rasvan ruikkiminen ei auttanut kumpaankaan. Akseli on laatikkoöljyssä, joten vahvempi veikkaus oli linkun nivel.

Alastarossa vertaistuki vahvisti epäilyksen. Linkku pitäisi pystyä irrottamaan käsin, mutta tämä ei liikkunut mihinkään ilman vasaraa. Linkku pihalle ja kevyt sipaisu parilla eri karkeuden paperilla, vetarirasvaa tappiin ja taas palautuu omineen keskelle.

Leima haettiin tänään ja ainut huomautus tuli toisen rekkarivalon toimimattomuudesta. Se kyllä syttyy kun kopauttaa sitä, joten vika lienee pieni.

Seuraavaksi perushuolto, eli nesteiden vaihtoa. Katsotaan, josko konttiin jaksettaisi ährätä jotain bassopuolelle.

[arto s]

Paisari puklaili nesteitä ulos, joten se vaihtui uuteen. Paluulinjan natsassa oli pieni halkeama.

Samalla vaihtui öljyt, tulpat (Bosch) ja moottorin ilmansuodatin. Vanhat platina-Berut alkoivatkin olla jo vähän käytetyn näköiset.





Vaihteen siirtäjän vivustoon meni uudet puslat, tai siis toinen. Toinen näytti olevan vaihdettu joskus, toisessa oli varaosanumerokin. Uusista toinen hajosi asennettaessa, joten varaosanumeron sisältänyt, siisti yksilö meni takaisin. Se uusi tarvike on tiukka, joten kepin sivuttaissiirto on edelleen jäykkä. Markalla saa markan osan..

Nostin toisesta harrasteesta yli jääneen JL-Audion 10" subin konttiin. Samalla varaston hyllystä memi vahvistin kontin pohjalevyn alle. Pitänee vielä jalostaa jossain kohdin. Vaikka sulkettu kotelo on vain noin 20 litrainen, se haukkaa pienestä kontista ison osan. Josko sitä saisi aikaiseksi oikein kuitukotelon takakontin poskeen. Sointi tuollakin on ihan asiallinen.

[arto s]

Tähän tuli jossain kohtaa hommattua uudet kesärenkaat yhden puhjettua. Talveksi tuli 17" Hankookit nuorison mielestä hienoilla EtaBetoilla. Ne tuli ajettua loppuun viime talvena ja täksi talveksi hommasin alkuperäiset Ambition-vanteet , joille on kiedottu talven ajetut, liki uudet Hakkapeliitta 10 nastat. Vannehan suorastaan huusi 20 mm limppua väliin. Yksi Noksuista osoittautui pattikylkiseksi parin kuukauden ajon jälkeen, eli taas uutta rengasta alle. Jee..

[arto s]

Rengashommien lisäksi on lähinnä huollettu ja hoidettu taisteluarpia. Yhden tolpparaapaisun jäljet kiillotettiin takakulmasta ja kertaalleen kiinnitettiin etupuskuri uudelleen jääratareenin jäljiltä. Tai penkasta irrottamisreenin jäljiltä. Nuoriso ei ollut hoksannut kaivaa puskurin alusta tyhjäksi ja auto palasi kotiin nenä vähän poskella ja sumarin kiinnikkeet säpäleinä. Myös puskurin toinen pääty sai kipeää. Onneksi noita on putkaamoilla sen kun noukkii. Tuo kun sattuu olemaan se ainut vuosimalli, kun tuolla naamalla on tehty.

Käyttö on siis ollut ahkeraa ja pakollisten lisäksi pientä korjausvelkaa on päässyt kertymään. Pojan lähtö inttiin oli tiedossa tämän vuoden loppiaisena, joten säästelin jakopään remontin siihen. Samalla voisi vaihtaa varuiksi termarin ja katsoa jäähdyysnesteputket kuntoon. Ne näyttivät jo vähän happamilta ja laite mehii nestettä pohjamuovin päälle. Tai siihen se jäi, kun se vielä oli tallessa.

Tämä remontti onkin sitten ollut yhtä noitumista. Ensin repsikan puolen moottorikannakkeen kanssa, kun ei se meinannut valua tarpeeksi alas, jotta saisi avaimen viimeisen pultin kantaan. En myöskään varsin tykännyt moottorin ylös-alas välppäämisestä. Kaikki kyllä aukesi ihan aok, kun vaan pääsi käsiksi. Pois puretut osat, noin 7 vuotta ja luokkaa 50 tkm ajetut, olivat täysin ok kunnossa. Laakerit välyksettömiä ja hihna siisti sekä ehyt. Uudet sen sijaan oli väärät. Näihin on näköjään tarjolla kahta eri pituista hihnaa, 145 ja 148 hampaiset. Toisessa kaksi pientä rullaa, lyhemmässä toinen rulla on isompi. Hihnan ja pienemmän rullan saisi M-marketista hyllystä muutamalla kympillä. Isompaa rullaa ei. Tässähän on luonnollisesti se lyhempi, eli isolla rullalla. Puolitoista vuotta sitten ostettuja osia on turha koittaa palauttaakaan, joten oikea hihna ja rulla tilaukseen. Odotellessa katsoo vaikka ne putket.

Niin, ne jäähdytysnesteputket. Konehan on kasattu termostaatin ympärille ja putket kiemurtelevat kaiken muun välissä. Muun muassa paisarille menevä letku, joka kiinnittyy toiseen näistä putkista, on sullottu erään kannakkeen läpi ja moottorin johtosarjan alta. Irrottamisen ääniraita ei ole varsin perhemateriaalia. Edestä piti ottaa pois imusarja, johon em. putket kiinnittyvät. Muttereihin käsiksi pääseminen edellytti puskurin pudotusta ja keulan raotusta. Tai mistä minä tiedän, onnistuisiko tuo muutenkin, mutta minulla ei riittänyt kiinnostuskiikareissa vahvuudet koittaa niin pienistä väleistä.

Imusarjan irrotuksessa hajosi huohotusputki ja öljytikun putki. Ihmeen vähän, ottaen huomioon tarpeettoman voiman käytön, jota joutui annostelemaan putkien pois neulomiseen. Jokainen letkuliitos putkiin piti kammeta irti ruuvarilla. Toisesta putkesta löytyi ruosteennalta ehta reikä, eli nestevuodon syy lie paikannettu.

Uusi hihna ja rulla saapuivat viimein toimituksen viivästyttyä viikolla. Kasaamisen yhteydessä huomio kiinnittyi kiristäjään. Ei meinaa jotenkin asettua. Eihän se mene, kun on erilainen. Ero ei ole iso, mutta merkittävä. Takapuolen kynsi on leveämpi. Oikea asettuisi ilmeisesti kuuskolopultin kannan sisään. Ei kun taas tilausta vetämään..

[Pönni]

Hienoa omistautumista, tykkään!

[arto s]

Osat saapuivat tontille ja lähes kaikki painettu autoonkin.

Jakopää kasaantui ja ajoituskin osui. Samoilla lämmöillä meni myös uusi moniurahihna kiristimineen. Näiden kanssa ei ollut enää ihmeempää ohjelmaa.

Muuten ohjelmaa kyllä riitti. Yli-insinöörit Horst ja Dieter saivat erityiskehuja EGR:n kiinnityksestä. Onkohan niiden kahden M6:n (?) lisäksi ollut [i]aivan[/] pakko varmistaa venttiilin paikallaan pysyminen vielä yhdellä M10:llä (?), vai pysyykö niillä kahdella pienemmällä? Laitoin testiin.
Sen M10:n irrottaminen minun resursseilla ottanut onnistuakseen ilman lambdan irrotusta, joka onneksi lähti isommin punnertamatta.

Kaikkiaan itse kasaaminen sujui suhteellisen kivutta. Kilkkeet löysivät paikkansa, eikä kahteen kertaan tarvinnut tehdä juuri mitään. Mitä nyt puskuri meni paikalleen ennen sumarin ritilän ja siihen istutetun lohkolämppärin johdon läpipujottelua, jonka johdosta (hehe) raavin kaapelin irti ja pujotelin uudestaan raoista, joista päivä ei paista läpi. Samalla mukana tuli myös lämppärin maadoitusjohto, joka ei ole tainnut ikinä olla missään kiinni. Laitoin sen nyt moottorin maajohdon kanssa saman mutterin alle, kun en kertakaikkiaan kehdannut jättää enää irtikään.

Akkuhan autosta oli tyhjentynyt tyystin ja jonkin sortin ylläri oli, että se elpyi ihan laturilla. Eihän tuo enää ihan tiptop ole, mutta sai sillä laitteet käyntiin useamman kerran peräkkäin lyhyen ajan sisään. Sellaiselle sattui tarvettakin, kun auto ei meinannut jaksaa käydä tyhjää. Välillä sitä ei tahtonut saada käyntiin. Myös jarrutehostus puuttui. Tallista ulos ajettu laite meni pikana takaisin ja ajatukset siirtyivät toiseen projektiin viikonlopuksi. Muistan kaverille mananneeni asiaa ja arvailleeni, että kyseessä täytyy olla massiivinen ilmavuoto, todennäköisesti tehostajan alipainelinjassa.

Viikonlopun jälkeen takaisin kotitalliin ja tutkimaan asiaa. Ensin vikakoodit pihalle, akun kuoleman johdosta täynnä kaikkea, joista jäljelle jäi koodit jarrupainesensorin signaalista, imusarjan läpistä, kääntökulma-anturista, lateraalikiihtyvyysanturista, termostaatista, sekä imusarjan venttiilistä. NOx-anturin vikakoodi on roikkunut mukana aina, eikä se näy vaikuttaneen mihinkään, joten meh sille.

17700 - Map Controlled Engine Cooling Thermostat (F265)
P1292 - 004 - Open Circuit - MIL ON

17439 - Intake Manifold Tuning Valve (N316)
P1031 - 004 - Setpoint Not Reached - Intermittent

18322 - Pressure Sensor for Brake Boost (G294)
P1914 - 008 - Implausible Signal


Pääsisikö sitä taas imusarjan irrotukseen?

[arto s]

Imusarjan irrotus on siitä V-mäinen projekti, että ajattelin ottaa ensin löysät pois, eli tarkistaa jaon ja tutkia noita koodeja tarkemmin. Jako oli tosiaan kohdallaan. Pienen pähkäilyn ja internetin peluun jälkeen löytyi sopeutustoiminnot niin EGR:lle kuin imusarjan läpille. EGR olikin jo sopeutunut itsestään, mutta nyt jäljellä oli koodit enää termarista ja NOx-anturista (ennen käynnistystä), sekä ESP:hen liittyvistä antureista.

Ajoin auton uudelleen ulos tallista. Eihän se vieläkään kunnolla käynyt, mutta ajattelin kääntää sen sentään nenä ovelle päin, jotta tuohon perunakellarin kokoiseen koppiin mahtuisi edes vähän paremmin touhuamaan. Tässä välissä jouduin taas sinkoilemaan muualle, mutta yksi hehkulampun tuikahdus palautti mieleen aiemmin kaverille manaamani diagnoosin. Oikeasti se taisi olla se jarrutehostuksen puuttuminen, jonka johdosta meinasin peruuttaa tallin takaseinään, kun auto hyppäsi kynnyksen yli. Otin ihan lampun käteen ja kappas, valossa näkee paremmin. Kaasuläpän alapuolella pilkotti yksi irtonainen letkun pää ja sen takaa löytyi muovinen natsa imusarjasta. Letkun toinen pää löytyi, tadaa, jarrutehostajalta. Oli kuulkaa taas viisas olo..

Nyt kun auto kävi taas niin kuin kuuluu, oli alettava sammuttelemaan vikavaloja. Sumarien valot sammuisivat sumarit asentamalla ja parkkipolttimosta valittaminen loppuisi kyllä lampun vaihdolla. ESP:n ABS:n ja moottorin vikavalojoen sammutus vaativat vähän enemmän jumppaa. Termarilla on edelleen bluetooth-sähkö. Koko konehan on kasattu termarin ympärille, joten imusarja irrota. Muistan laittaneeni liittimen kiinni, mutta onko se kunnolla? En kokeile, ennenkun on uusi, oikeanlainen termari kädessä. En peeveli tee enää kolmatta kertaa. Osa on tilauksessa.

Kääntökulma-anturin, lateraalikiihtyvyysanturin ja jarrupaine-anturin kalibrointiin on internetin mukaan prosedyyri. Jarrua pitäisi polkaista riittävällä tarmokkuudella ja ajaa 90-180 asteen kääntökulmalla ympyrää 15-30 kmh nopeudella, oikealle tai vasemmalle. Joko meidän kylän parkkiksilla on liian liukasta ja kalibrointi ei siksi mene läpi, tai sitten tämä ei toimi ko. kikkareeseen. Kokeilin, monta kierrosta ja useaan otteeeseen. Paikallisen mopotallin väki pitää varmaan jo vajokkina, myös kuskia.
Taas päättäväistä kiroilua ja internetin peluuta ja kappas, näille löytyy sopeutukset VCDS:n valikoista. Ohjeissa oli vain vähän aukkoja, kun ohjainlaite ei tue security accessia tai measuring blocksin kautta basic settingseihin hyppäämistä. Coding II-nappulan takaa alkoi security access -koodi kelvata ja sopeutukset pääsi tekemään. Vaan vielä jäi ABS-valo tauluun, mikä on luonnollisesti katsastuksessa hylkäysperuste. Sillä ei ole mitään merkitystä, että jarrut toimivat normaalisti. Ohjainlaitteelle on jäänyt päälle test cycle, jonka pitäisi lopsahtaa pois päältä, kun em. kalibrointiajosykli on saatu ajettua onnistuneesti..

Onneksi on vielä kuukausi aikaa seuraavaan katsastukseen..