Näistä aikanaan hieman ristiriitaisen vastaanoton saaneista, ja vielä nykyisin saavista, pikkuautoista (https://www.audiclub.fi/audifinns/fo...n-raskas-polku) ei ole täällä projektipuolella kauheasti kirjoiteltu. Itsekin alkuun mietin ettei tästä jaksa mitään kirjoitella, mutta paljon on jo tehty ja vielä tulee tapahtumaan niin ajattelin että toimiihan tämä samalla itsellekin projektimuistiona. Joten tässä hieman pohjustusta alkuun ja sen jälkeen jotakuinkin kronologisessa järjestyksessä mitä tälle hullunkuriselle leivänpaahtimelle on jo tullut tehtyä.
Muistan lukeneeni 2000-luvun alussa joitain A2:n koeajoartikkeleita ja ajatelleeni, että onpas siinä hassu pikkuauto. Pikakelauksella syksyyn 2016 kun katselin halpaa työmatka-autoa ja kiinnostuin eräästä kerhoveljellä myynnissä olleesta tdi-koneisesta A2:sta. Kävin paikanpäällä kokeilemassa ja auto jätti positiivisen fiiliksen; madallusjousilla ja 17” paraboleilla auto oli oikein kivan näköinen livenä sekä näppärä ajaa, jopa hivenen mikroautomainen. 75heppainen 3sylinterinen tdi-kone jaksoi kuljettaa kevyttä koirankoppia iloisesti. Kauppoja tuosta ei sitten kuitenkaan lopulta tullut ja päädyin eri merkkiseen kulkineeseen.
Sen verran tuo koeajo vaikutti että aloin vähän myöhemmin miettiä tällaisen A2:n hankkimista kakkos-/harrasteautoksi. Osittain myös siksi, että auto on takapenkit kaadettuna, ja varsinkin poistettuna, yllättävänkin tilava sekä halpa omistaa ja ajaa, eikä ruoste tule vaivaamaan. 2018 yritin tehdä erään autoliikkeen kanssa vaihtokauppoja siististä 90heppaisesta, s-line varustellusta tdi-kakkosesta. Auto oli vähän aiemmin ollut yksityisellä myynnissä torissa ja tämän ilmoituksen avulla tavoitin edellisen omistajan myös foorumilta ja kyselin auton historiasta. Valitettavasti autoliike ei innostunut vaihtokaupoista ja auto menikin nopeasti suoralla kaupalla. Vuoden 2019 puolella kävin yv-keskustelua toisen kerhoveljen kanssa, joka oli aikeissa luopua kolmos?auton virkaa hoitaneesta 75hp tdi kakkosestaan. Tämäkin jäi sitten lopulta vain keskusteluasteelle ehkä siksi etten enää nähnyt pientä dieselautoa järkeväksi kakkosharrasteeksi kun pihasta löytyi jo dieselpaku ja dieselfarkku.
Elo-/syyskuun vaihteessa -19 bongasin nettiautosta siistikuntoisen bensakoneisen kakkosen Joensuussa ja soitinkin tästä hetken tuumailtuani: juuri huollettu, perusvarusteltu suomiauto (=ei open skytä, ei sporttipenkkejä, ei nahkaverhoilua…), myyjäkin oli jonkinsortin vag-harrastaja. Viikon annoin asian hautua ja soittelin myyjälle uudestaan hintaneuvottelujen merkeissä. Sain myyjältä reilusti kuvia ym. tietoja whatsappilla, joten uskalsin tehdä kaupat näkemättä/koejamatta autoa. Heti seuraavan viikon maanantaina pidin kertyneillä pankkitunneilla vapaapäivän, hyppäsin bussiin ja matkasin keskisuomesta Joensuuhun hopeista alumiinisukkulaa noutamaan.
Autohan on siis vm.02 1.4 16v AUA-koneella varustettu Audi A2. Reilun 243tkm ajettu suomiauto oli rekisteröity uutena 28.1.2003 Auto-Bernerillä Lappeenrannassa Arkkitehtistudio Vuoriselle ja huoltokirjan leimojen perusteella asustanut Lpr-Jns tienoilla melkein 17v ennen muuttoaan keskisuomeen. Autossa oli alla hyväkuntoiset 17” kesärenkaat TT:n oem-vanteilla ja kontissa melkein uudet 15”talvirenkaat A2:n orkkisaluilla. Päällepäin vanhasta suomiautosta kyllä löytyi käytönjälkiä; kiveniskuja, naarmuja ja pieniä parkkipaikkakolhuja, muttei mitään vakavampaa. Sisällä soft touch-pinnoitetut nappulat ja käyttökytkimet olivat harvinaisen ehyet verrattuna muihin vastaaviin, mutta sisällä haisi tupakka. Maahantuojan asentaman Blaupunkt cd-soittimen sisälle oli jumiutunut joku finshits levy ja siinähän se n.300km kotimatka taittui Frederikiä kuunnellessa.
Vaihdoin soittimeksi väritykseltään kojelautaan sopivan halvan Sonyn mp3-mankan ja rattikin vaihtui paremmin käteen sopivaksi.
Alkutalvesta 19/20 uusin kuskinpuoleisen tukivarren ja sen ison helan sekä vuotaneet takaiskarit ja takajouset, kun toinen oli poikki. Muutenhan vuosi 2020 tulikin vaan ajeltua harvakseltaan, kuulosteltua nakuttavaa konetta ja pohdittua mitä tälle nyt sitten tekeekään.
Tai no, perus öljynvaihtohuoltoa tuli tehtyä ja vaihdettua rispaantunut kuskin turvavyö, kun siitä tuli hylky leimalla. Mikkelin Romumetallilta löytyi vastaava -01 A2, josta sain hivenen homeisen vyön 'huokeasti'.
Muistan lukeneeni 2000-luvun alussa joitain A2:n koeajoartikkeleita ja ajatelleeni, että onpas siinä hassu pikkuauto. Pikakelauksella syksyyn 2016 kun katselin halpaa työmatka-autoa ja kiinnostuin eräästä kerhoveljellä myynnissä olleesta tdi-koneisesta A2:sta. Kävin paikanpäällä kokeilemassa ja auto jätti positiivisen fiiliksen; madallusjousilla ja 17” paraboleilla auto oli oikein kivan näköinen livenä sekä näppärä ajaa, jopa hivenen mikroautomainen. 75heppainen 3sylinterinen tdi-kone jaksoi kuljettaa kevyttä koirankoppia iloisesti. Kauppoja tuosta ei sitten kuitenkaan lopulta tullut ja päädyin eri merkkiseen kulkineeseen.
Sen verran tuo koeajo vaikutti että aloin vähän myöhemmin miettiä tällaisen A2:n hankkimista kakkos-/harrasteautoksi. Osittain myös siksi, että auto on takapenkit kaadettuna, ja varsinkin poistettuna, yllättävänkin tilava sekä halpa omistaa ja ajaa, eikä ruoste tule vaivaamaan. 2018 yritin tehdä erään autoliikkeen kanssa vaihtokauppoja siististä 90heppaisesta, s-line varustellusta tdi-kakkosesta. Auto oli vähän aiemmin ollut yksityisellä myynnissä torissa ja tämän ilmoituksen avulla tavoitin edellisen omistajan myös foorumilta ja kyselin auton historiasta. Valitettavasti autoliike ei innostunut vaihtokaupoista ja auto menikin nopeasti suoralla kaupalla. Vuoden 2019 puolella kävin yv-keskustelua toisen kerhoveljen kanssa, joka oli aikeissa luopua kolmos?auton virkaa hoitaneesta 75hp tdi kakkosestaan. Tämäkin jäi sitten lopulta vain keskusteluasteelle ehkä siksi etten enää nähnyt pientä dieselautoa järkeväksi kakkosharrasteeksi kun pihasta löytyi jo dieselpaku ja dieselfarkku.
Elo-/syyskuun vaihteessa -19 bongasin nettiautosta siistikuntoisen bensakoneisen kakkosen Joensuussa ja soitinkin tästä hetken tuumailtuani: juuri huollettu, perusvarusteltu suomiauto (=ei open skytä, ei sporttipenkkejä, ei nahkaverhoilua…), myyjäkin oli jonkinsortin vag-harrastaja. Viikon annoin asian hautua ja soittelin myyjälle uudestaan hintaneuvottelujen merkeissä. Sain myyjältä reilusti kuvia ym. tietoja whatsappilla, joten uskalsin tehdä kaupat näkemättä/koejamatta autoa. Heti seuraavan viikon maanantaina pidin kertyneillä pankkitunneilla vapaapäivän, hyppäsin bussiin ja matkasin keskisuomesta Joensuuhun hopeista alumiinisukkulaa noutamaan.
Autohan on siis vm.02 1.4 16v AUA-koneella varustettu Audi A2. Reilun 243tkm ajettu suomiauto oli rekisteröity uutena 28.1.2003 Auto-Bernerillä Lappeenrannassa Arkkitehtistudio Vuoriselle ja huoltokirjan leimojen perusteella asustanut Lpr-Jns tienoilla melkein 17v ennen muuttoaan keskisuomeen. Autossa oli alla hyväkuntoiset 17” kesärenkaat TT:n oem-vanteilla ja kontissa melkein uudet 15”talvirenkaat A2:n orkkisaluilla. Päällepäin vanhasta suomiautosta kyllä löytyi käytönjälkiä; kiveniskuja, naarmuja ja pieniä parkkipaikkakolhuja, muttei mitään vakavampaa. Sisällä soft touch-pinnoitetut nappulat ja käyttökytkimet olivat harvinaisen ehyet verrattuna muihin vastaaviin, mutta sisällä haisi tupakka. Maahantuojan asentaman Blaupunkt cd-soittimen sisälle oli jumiutunut joku finshits levy ja siinähän se n.300km kotimatka taittui Frederikiä kuunnellessa.
Vaihdoin soittimeksi väritykseltään kojelautaan sopivan halvan Sonyn mp3-mankan ja rattikin vaihtui paremmin käteen sopivaksi.
Alkutalvesta 19/20 uusin kuskinpuoleisen tukivarren ja sen ison helan sekä vuotaneet takaiskarit ja takajouset, kun toinen oli poikki. Muutenhan vuosi 2020 tulikin vaan ajeltua harvakseltaan, kuulosteltua nakuttavaa konetta ja pohdittua mitä tälle nyt sitten tekeekään.
Tai no, perus öljynvaihtohuoltoa tuli tehtyä ja vaihdettua rispaantunut kuskin turvavyö, kun siitä tuli hylky leimalla. Mikkelin Romumetallilta löytyi vastaava -01 A2, josta sain hivenen homeisen vyön 'huokeasti'.
Comment