Tuli kevättalvella vähän epähuomiossa ostettua tuollainen kasipekkanen vr6 dsg (s-tronic, joojoo, niin niin). Homma lähti lapasesta kun oltiin siinä kaamosmasennuksessa toveri Hammun kanssa tsättäilty vr6 hypetysjuttuja ja mulla olikin päässy kehittymään jonkinsortin autokuume päälle. Hammu sitten linkkas tämmösen kotteron mikä oli Rauman Kamuxilla huutokaupassa aski- ja haldexvammasena.
Huutokaupassa oli joku vartti aikaa ennen päättymistä ja hintaa tais olla siinä kohtaa tonnin verran. Siitä sitte nopeesti tunnarit tekemään ja huutoja sisään. Räknäilin päissäni että jos ei yli kolmen tonnin mee niin on vara vielä loppukuusta ehkä syödä joka päivä, eikä toki sen enempää olis askivammasesta kehdannutkaan vaikka auto oli muuten hyvillä varusteilla ja aika vähän rullattu ikäisekseen (160tkm). Hinta jäi justiin alle kolmosen ja siinä sitte vähä epäuskoisella fiiliksellä itekin tuijottelin ruutua että semmonen tuli nyt sitten ostettua.
Eipä siinä sitten muuta kuin Raumalle auton hakuun. Sen verran killissä aski oli, että nippanappa sain ajettua lavetille omin voimin. Taisi olla niin että kakkonen löytyi askista eikä sitten juuri muita pykäliä. Kone kävi sievästi eikä mitään tyypillisiä jakoketjun rallatuksia ollut havaittavissa. Muutenkin ihan siisti sisältä ja päältä, vähän kuppaa etulokareissa mutta ne menee vaihtoon kuitenkin.
Aikaisemmin nämä vaparikoneelliset ei ole juurikaan kiinnostaneet, mutta viimeaikaisten lakimuutosten myötä auennut mahdollisuus ahtaa tämmöinen kilpien väliin on nostanut kiinnostusta aika monta sataa prosenttia. Lisäksi olen dsg-askillisen auton halunnut itselleni ajoon siitä lähtien kun joskus muutama vuosi takaperin tuli ensimmäiset semmoiset softattua. Hyvin toimiva softattu dsg on mielestäni tällä erää vaihteistoteknologioista paras. Oikein tosi ison tehon vehkeissä tietysti esim. 8hp puoltaa paikkaansa, mutta koitetaan nyt alle tuhannen hevosen jutuissa pysyä tälläkin kertaa. :)
Tuollainen askivammaprojekti oli myös ammatillisessa mielessä kiinnostava, kun tänä vuonna on ruvettu pajalla ottamaan haltuun noitten kaksoiskytkinlaatikoiden remontointia. DL501 on muutama rempattu jo ihan hyvillä tuloksilla, mutta vielä ei olla näihin poikittaisiin askeihin päästy asiakkaiden autoissa perehtymään. Tämän askihässäkän tiimoilta tuo dq250 alkaa jo tuntua aika paljon tutummalta. Alkuperäisessä askissa oli vikakoodeja parilta vaihdesolenoidilta, joten lähdin kokeilemaan kepillä jäätä ja vaihdoin pelkästään ne kaksi solenoidia. No eipä se siitä kummentuntut, joten lisää googlea ja selvittelyä niin lopputulema oli se että mekatroniikan aivopurkki suutahtanut joten pitäisi mekatroniikka lähettää korjaukseen. Sen tein, mutta pahaksi onneksi en ymmärtänyt paketoida pomminkestävään laatikkoon niin sehän oli nimeltämainitsemattoman rahtiyrityksen toimesta murjottu mekaanisesti hajalle reissussa.
Käytetyn mekatroniikan löytäminen osoittautuikin sitten lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Euroopassa siellä täällä oli kyllä kokonaisia askeja, mutta huutelivat niistä yli tonnia ja homma olisi kuitenkin ns. sika säkissä tyyppistä ennenkuin töpselit saa kiinni. Lisäksi kulunut kesä oli taas sellaista rallia töiden puolesta ettei mitään järkeä, joten homma oli seis useamman kuukauden. Nyt sitten syyskuussa sattui käymään niin, että facebookin johonkin romuryhmään tuli myyntiin samanlaisen auton purkuosia ja kävi ilmi että myyjä on vieläpä kaverin kaveri. Häneltä löytyi siis samanlainen aski mitä autossa oli ja tieto siitä että aski oli ollut ajokuntoinen ennenkuin oli ajettu kottero ojaan ja päätynyt sitä kautta purkuun. Aika nopeasti siitä saatiin kauppa aikaiseksi ja minä kävin pikku reissun askin hakemassa. Epätietoisuutta oli vielä vähän siitä, että miten eri autosta purettu aski juttelee tuon minun auton kanssa, mutta sen puoleen homma meni ihan suoraviivaisesti, vcds codingit ja basic settingssit kuntoon ja sepä oli siinä.
Mitä autoon olis sitten varsinaisesti tarkoitus projektoida? No ahtaa tietysti. Tässä menneenä kesänä on tullut työn puolesta tehtyä useampi 8v koppainen rs3 evo, ja niissä tehot siellä 500-570hv tms kategoriassa. Siitä on sellainen ajatus tullut että varmaan junamoottorista se 100hv per reikä olis aika passeli lukema mitä lähteä tavoittelemaan. Auto on tarkoitus pitää ihan katuajettavana ja päivittäiseen käyttöön soveltuvana, katotaan miten hyvin taas onnistauu. Lisäksi tietysti jarrut ja alusta laitetaan semmoseen kuntoon että ei tarvi koko ajan pelätä kuolevansa kun ajaa. Toisin kuin typ89 aikanaan, näihin saa tosi kivasti kaikenlaista aftermarket-palikkaa alustageometriaa silmällä pitäen niin ei tarvi heti ehkä kaivaa rälläkkää esiin. RS3 navat, nilkat ja tukivarret (eli siis kaksi jälkimmäistä 3c passatista) olis vähän suunnitelmissa, leveemmät etuloksut, kenties rs3 jarrut, uretaanipuslia ja sensemmoisia ja joku laadukas alustasarja. Muuten ulkonäköhommilla ei oo tarkotus lähteä keulimaan, niinkuin ei tähänkään asti.
Kuitenkin nyt eka steppi on se että pelit ajokuntoon, ja ajellaan tässä nyt joku aika vaparina ja keräillään pulloja. Männä viikolla tuli kottero leimattua joten sen puoleen isompia vikoja ei muita ollut. Täytyy mahdollisesti katsella jostain toinen koneaihio minkä voi rakennella vaihtoa odottamaan.
Huutokaupassa oli joku vartti aikaa ennen päättymistä ja hintaa tais olla siinä kohtaa tonnin verran. Siitä sitte nopeesti tunnarit tekemään ja huutoja sisään. Räknäilin päissäni että jos ei yli kolmen tonnin mee niin on vara vielä loppukuusta ehkä syödä joka päivä, eikä toki sen enempää olis askivammasesta kehdannutkaan vaikka auto oli muuten hyvillä varusteilla ja aika vähän rullattu ikäisekseen (160tkm). Hinta jäi justiin alle kolmosen ja siinä sitte vähä epäuskoisella fiiliksellä itekin tuijottelin ruutua että semmonen tuli nyt sitten ostettua.
Eipä siinä sitten muuta kuin Raumalle auton hakuun. Sen verran killissä aski oli, että nippanappa sain ajettua lavetille omin voimin. Taisi olla niin että kakkonen löytyi askista eikä sitten juuri muita pykäliä. Kone kävi sievästi eikä mitään tyypillisiä jakoketjun rallatuksia ollut havaittavissa. Muutenkin ihan siisti sisältä ja päältä, vähän kuppaa etulokareissa mutta ne menee vaihtoon kuitenkin.
Aikaisemmin nämä vaparikoneelliset ei ole juurikaan kiinnostaneet, mutta viimeaikaisten lakimuutosten myötä auennut mahdollisuus ahtaa tämmöinen kilpien väliin on nostanut kiinnostusta aika monta sataa prosenttia. Lisäksi olen dsg-askillisen auton halunnut itselleni ajoon siitä lähtien kun joskus muutama vuosi takaperin tuli ensimmäiset semmoiset softattua. Hyvin toimiva softattu dsg on mielestäni tällä erää vaihteistoteknologioista paras. Oikein tosi ison tehon vehkeissä tietysti esim. 8hp puoltaa paikkaansa, mutta koitetaan nyt alle tuhannen hevosen jutuissa pysyä tälläkin kertaa. :)
Tuollainen askivammaprojekti oli myös ammatillisessa mielessä kiinnostava, kun tänä vuonna on ruvettu pajalla ottamaan haltuun noitten kaksoiskytkinlaatikoiden remontointia. DL501 on muutama rempattu jo ihan hyvillä tuloksilla, mutta vielä ei olla näihin poikittaisiin askeihin päästy asiakkaiden autoissa perehtymään. Tämän askihässäkän tiimoilta tuo dq250 alkaa jo tuntua aika paljon tutummalta. Alkuperäisessä askissa oli vikakoodeja parilta vaihdesolenoidilta, joten lähdin kokeilemaan kepillä jäätä ja vaihdoin pelkästään ne kaksi solenoidia. No eipä se siitä kummentuntut, joten lisää googlea ja selvittelyä niin lopputulema oli se että mekatroniikan aivopurkki suutahtanut joten pitäisi mekatroniikka lähettää korjaukseen. Sen tein, mutta pahaksi onneksi en ymmärtänyt paketoida pomminkestävään laatikkoon niin sehän oli nimeltämainitsemattoman rahtiyrityksen toimesta murjottu mekaanisesti hajalle reissussa.
Käytetyn mekatroniikan löytäminen osoittautuikin sitten lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Euroopassa siellä täällä oli kyllä kokonaisia askeja, mutta huutelivat niistä yli tonnia ja homma olisi kuitenkin ns. sika säkissä tyyppistä ennenkuin töpselit saa kiinni. Lisäksi kulunut kesä oli taas sellaista rallia töiden puolesta ettei mitään järkeä, joten homma oli seis useamman kuukauden. Nyt sitten syyskuussa sattui käymään niin, että facebookin johonkin romuryhmään tuli myyntiin samanlaisen auton purkuosia ja kävi ilmi että myyjä on vieläpä kaverin kaveri. Häneltä löytyi siis samanlainen aski mitä autossa oli ja tieto siitä että aski oli ollut ajokuntoinen ennenkuin oli ajettu kottero ojaan ja päätynyt sitä kautta purkuun. Aika nopeasti siitä saatiin kauppa aikaiseksi ja minä kävin pikku reissun askin hakemassa. Epätietoisuutta oli vielä vähän siitä, että miten eri autosta purettu aski juttelee tuon minun auton kanssa, mutta sen puoleen homma meni ihan suoraviivaisesti, vcds codingit ja basic settingssit kuntoon ja sepä oli siinä.
Mitä autoon olis sitten varsinaisesti tarkoitus projektoida? No ahtaa tietysti. Tässä menneenä kesänä on tullut työn puolesta tehtyä useampi 8v koppainen rs3 evo, ja niissä tehot siellä 500-570hv tms kategoriassa. Siitä on sellainen ajatus tullut että varmaan junamoottorista se 100hv per reikä olis aika passeli lukema mitä lähteä tavoittelemaan. Auto on tarkoitus pitää ihan katuajettavana ja päivittäiseen käyttöön soveltuvana, katotaan miten hyvin taas onnistauu. Lisäksi tietysti jarrut ja alusta laitetaan semmoseen kuntoon että ei tarvi koko ajan pelätä kuolevansa kun ajaa. Toisin kuin typ89 aikanaan, näihin saa tosi kivasti kaikenlaista aftermarket-palikkaa alustageometriaa silmällä pitäen niin ei tarvi heti ehkä kaivaa rälläkkää esiin. RS3 navat, nilkat ja tukivarret (eli siis kaksi jälkimmäistä 3c passatista) olis vähän suunnitelmissa, leveemmät etuloksut, kenties rs3 jarrut, uretaanipuslia ja sensemmoisia ja joku laadukas alustasarja. Muuten ulkonäköhommilla ei oo tarkotus lähteä keulimaan, niinkuin ei tähänkään asti.
Kuitenkin nyt eka steppi on se että pelit ajokuntoon, ja ajellaan tässä nyt joku aika vaparina ja keräillään pulloja. Männä viikolla tuli kottero leimattua joten sen puoleen isompia vikoja ei muita ollut. Täytyy mahdollisesti katsella jostain toinen koneaihio minkä voi rakennella vaihtoa odottamaan.
Attached Files
Comment