Tämä on pakko kirjoitta nyt, muuten unohtuu.
Tämän ratsun tarina alkaa toisen auton hankinnasta. Ostin itselleni TT RS:n syksyllä, missä kohtaa talouden naaras rupesi tivaamaan, millä meinasin hoitaa perheen muiden jäsenten ja koiran kuljetuksen. Käyttöklassikko Kultsi (typ44 100q) ei kelvannut emännälle, joten tämä teki ainoan oikean ratkaisun ja päätti hankkia oman. Olin hieman skeptinen, mahtaisiko jäädä puheen asteelle ja suunnitteluksi koko homma. Tämä kun oli haaveillut omasta jo muutaman vuoden. Talon pihassa on kuitenkin ollut koko ajan yhdestä kolmeen katsastettua laitetta, joten ilmeisesti tarve ei ole ollut tarpeeksi akuutti.
Niin tai näin, speksaaminen alkoi. Puheissa oli myös toisen koiran hankinta ja muuta rahan menoa, joten budjetiksi otettiin maks 5000€. Oikestaan ainut korivaihtoehto oli farkku, koska koirat. Auton pitäisi olla mahdollisimman tuore, vähän ajettu ja suorituskykyä pitäisi olla. Varustehaaveita ei sen kummemin ollut, mutta neliveto, ilmastointi ja sähkölasit jne perushimmelit pitäisi löytyä. Hyvissä ajoin kävi selväksi, että budjetti ja haaveet eivät ihan kohtaa, joten tinkiminen alkoi suorituskyvystä. Käytännössä tämä tarkoitti, että myös 1.8T hyväksyttiin moottorivaihtoehdoksi 8E-koppaan. Koitin tarjota vaihtoehdoksi myös junakone-Passattia, mutta se ei emäntää sytyttänyt. B5 oli kuulemma liian vanhan oloinen, joten se pyyhkäisi konsonanttivaihtoehdot pois listalta. A3 ei käynyt, koska edellinen oli 8V-A3. Autossa sikäli ei ollut mitään vikaa, mutta jotain muuta piti saada.
Katseet olivat siis tukevasti B6 ja B7 quattroissa koko syksyn. Joskus joulukuun aikana bongasin Nettiautosta siistin näköisen, manuaalivaihteisen, vuoden 2005 C5-korisen biturbo-Allroadin täysnahkasisutalla ja S6 Recaroilla. Esittelin sitä autokuumeiselle vähän kuin kiusallani. Olisi ilmajousitusta ja vähän rykiäkin. Tällä pääsisi koiran kanssa vaikka vähän pidemmällekin sinne metsäpoluille. Emäntähän innostui konseptista. Hetken herkutteli ajtuksella ja käyttökulujen ynnäilyn jälkeen tuumasi, että on se liian kallis pidettävä. Muutaman yön nukuttuaan otti taas Allroadin puheeksi. Eikö mitä, kysellään siitä vähän lisää. Kävi ilmi, että ko. laitteesta oli kaupat jo sovittuna. Emäntä oli silmin nähden pettynyt ja Nettiauton hakuagentit jatkoivat kilkatteluaan. Parista 8E:stä laitettiin jo kyselyitäkin, mutta vastauksia ei kuulunut. Ei ainakaan ajoissa.
Hakuagentteihin ilmestyi muistaakseni samana iltana sitten vastaava, mutta hopeinen Allroad. hintalappu oli kovempi, mutta kilsojakin melkein 100 tkm vähemmän. Tätä ei laskettaisi enää ohi, varsinkaan, jos laite olisi niin hyvä, kuin miltä vaikutti. Autolle oli juuri tehty jakohihnan vaihto ja samalla tietysti vaihdettu tiivistettä ja letkua. Myös jousitusta oli pajotettu, oli uutta pussia edessä ja takana, sekä uutta kompressoria. Viestiä Rovaniemelle ja edelleen vaikutti hyvältä. Rovaniemen paikallisedustus katsomaan laitetta, eikä biturbo-harrastajakaan löytänyt autosta mitään fataalia. Isossa korissa vakiopata oli kuulemma vähän rauhallisen oloinen. Kaupan hierontaa ja loppiaiseksi lentoliput Rovaniemelle.
Ensivaikutelma paikan päällä oli ehjä, mutta hieman nuhjuinen ja likainen. Sisusta tulisi vaatimaan perusteellisen puunauksen ja Recaroille pitäisi syöttää reilusti rasvaa ja sitä ennen tarvittaisiin muutakin kuin pelkkä mikrokuituliina. Ulkokuoressa muutama pieni kolhu ja vekki, mutta oli oikeastaan odotettavissakin, auton luonteen huomioiden. Kone tuntui toimivan, eikä alustasta kuulunut ylimääräisiä. Jo etukäteen oli sovittu, että alle pultataan 18” maasturivanteiden ja kiinalaisten nastojen tilalle 16” Dezentit Nokin Hakkapeliitta 8:lla. Nämä olivat toki aika rumaan kuntoon hapettuneet.
Kaupat siis tehtiin sovitusti ja aloitettiin noin 1000 km kotimatka. Rollosta suoraan matkaa tulee vähemmän. Kotiin oli tarkoitus ajaa Joensuun kautta, jossa oli tarkoitus käydä etsimässä konttiin täytettä. Tästäkin myöhemmin lisää.
Tämän ratsun tarina alkaa toisen auton hankinnasta. Ostin itselleni TT RS:n syksyllä, missä kohtaa talouden naaras rupesi tivaamaan, millä meinasin hoitaa perheen muiden jäsenten ja koiran kuljetuksen. Käyttöklassikko Kultsi (typ44 100q) ei kelvannut emännälle, joten tämä teki ainoan oikean ratkaisun ja päätti hankkia oman. Olin hieman skeptinen, mahtaisiko jäädä puheen asteelle ja suunnitteluksi koko homma. Tämä kun oli haaveillut omasta jo muutaman vuoden. Talon pihassa on kuitenkin ollut koko ajan yhdestä kolmeen katsastettua laitetta, joten ilmeisesti tarve ei ole ollut tarpeeksi akuutti.
Niin tai näin, speksaaminen alkoi. Puheissa oli myös toisen koiran hankinta ja muuta rahan menoa, joten budjetiksi otettiin maks 5000€. Oikestaan ainut korivaihtoehto oli farkku, koska koirat. Auton pitäisi olla mahdollisimman tuore, vähän ajettu ja suorituskykyä pitäisi olla. Varustehaaveita ei sen kummemin ollut, mutta neliveto, ilmastointi ja sähkölasit jne perushimmelit pitäisi löytyä. Hyvissä ajoin kävi selväksi, että budjetti ja haaveet eivät ihan kohtaa, joten tinkiminen alkoi suorituskyvystä. Käytännössä tämä tarkoitti, että myös 1.8T hyväksyttiin moottorivaihtoehdoksi 8E-koppaan. Koitin tarjota vaihtoehdoksi myös junakone-Passattia, mutta se ei emäntää sytyttänyt. B5 oli kuulemma liian vanhan oloinen, joten se pyyhkäisi konsonanttivaihtoehdot pois listalta. A3 ei käynyt, koska edellinen oli 8V-A3. Autossa sikäli ei ollut mitään vikaa, mutta jotain muuta piti saada.
Katseet olivat siis tukevasti B6 ja B7 quattroissa koko syksyn. Joskus joulukuun aikana bongasin Nettiautosta siistin näköisen, manuaalivaihteisen, vuoden 2005 C5-korisen biturbo-Allroadin täysnahkasisutalla ja S6 Recaroilla. Esittelin sitä autokuumeiselle vähän kuin kiusallani. Olisi ilmajousitusta ja vähän rykiäkin. Tällä pääsisi koiran kanssa vaikka vähän pidemmällekin sinne metsäpoluille. Emäntähän innostui konseptista. Hetken herkutteli ajtuksella ja käyttökulujen ynnäilyn jälkeen tuumasi, että on se liian kallis pidettävä. Muutaman yön nukuttuaan otti taas Allroadin puheeksi. Eikö mitä, kysellään siitä vähän lisää. Kävi ilmi, että ko. laitteesta oli kaupat jo sovittuna. Emäntä oli silmin nähden pettynyt ja Nettiauton hakuagentit jatkoivat kilkatteluaan. Parista 8E:stä laitettiin jo kyselyitäkin, mutta vastauksia ei kuulunut. Ei ainakaan ajoissa.
Hakuagentteihin ilmestyi muistaakseni samana iltana sitten vastaava, mutta hopeinen Allroad. hintalappu oli kovempi, mutta kilsojakin melkein 100 tkm vähemmän. Tätä ei laskettaisi enää ohi, varsinkaan, jos laite olisi niin hyvä, kuin miltä vaikutti. Autolle oli juuri tehty jakohihnan vaihto ja samalla tietysti vaihdettu tiivistettä ja letkua. Myös jousitusta oli pajotettu, oli uutta pussia edessä ja takana, sekä uutta kompressoria. Viestiä Rovaniemelle ja edelleen vaikutti hyvältä. Rovaniemen paikallisedustus katsomaan laitetta, eikä biturbo-harrastajakaan löytänyt autosta mitään fataalia. Isossa korissa vakiopata oli kuulemma vähän rauhallisen oloinen. Kaupan hierontaa ja loppiaiseksi lentoliput Rovaniemelle.
Ensivaikutelma paikan päällä oli ehjä, mutta hieman nuhjuinen ja likainen. Sisusta tulisi vaatimaan perusteellisen puunauksen ja Recaroille pitäisi syöttää reilusti rasvaa ja sitä ennen tarvittaisiin muutakin kuin pelkkä mikrokuituliina. Ulkokuoressa muutama pieni kolhu ja vekki, mutta oli oikeastaan odotettavissakin, auton luonteen huomioiden. Kone tuntui toimivan, eikä alustasta kuulunut ylimääräisiä. Jo etukäteen oli sovittu, että alle pultataan 18” maasturivanteiden ja kiinalaisten nastojen tilalle 16” Dezentit Nokin Hakkapeliitta 8:lla. Nämä olivat toki aika rumaan kuntoon hapettuneet.
Kaupat siis tehtiin sovitusti ja aloitettiin noin 1000 km kotimatka. Rollosta suoraan matkaa tulee vähemmän. Kotiin oli tarkoitus ajaa Joensuun kautta, jossa oli tarkoitus käydä etsimässä konttiin täytettä. Tästäkin myöhemmin lisää.
Comment