Tästä piti kirjoittaa oikein huolellinen projektisuunnitelma kuvineen kaikkineen, mutten malta.
Kaverini totesi moottoripyörän hieman epäkäytännölliseksi kapistukseksi nauttia kesästä kahden tenavan kanssa, joten pyörä päätettin vaihtaa avoautoon. Kiikariinsa osui asiallisen näköinen 8G-Cabriolet. Lyhyestä virsi kaunis, moottoripyörä vaihtui Cabrioon sekä tämän varaosisksi hankittuun lötköön, tarkemmin Audi 100 Avant 2.3 quattro vuosimallia '90. Cabriossa keulalla nököttää NG, kun isokorisen kone on monelta osin samanlainen NF. Autosta ei ennen kaupantekoa oltu nähty kuin joku valokuva toisesta kyljestä, mutta silti quattro-Avant herätti mielenkiintoa paitsi kaverissa, myös minussa. Jännitettiin porukassa, kuinkahan huono tuo mahtaa olla, kun kerran pelkän koneen takia on hommattu varaosiksi. Tiedossa oli, että laite on seissyt katsastuksessa käsijarrun toimimattomuuden takia tulleen hylsyn vuoksi vuodesta 2018. Ei sikäli suunnaton vikalista. Auto oli peräisin kuolinpesältä ja ajettu ensin Kotkasta Kouvolaan, josta takaisin Kotkaan. Kontissa Lehtoauton tarra, eli paikallishistoria on vahva. Lehtoauto toimi Kotkassa Audin ja Volkswagenin jälleenmyyjänä ja merkkihuoltona ennen myyntiä Länsiautolle.
Auto saapui pihaan vähän Cabrion jälkeen. Sitä kierrettiin epäluuloisena ja todettiin lopulta, ettei tämä nyt niin pahalta näytä. Mietittiin, mitä tälle oikein tekisi. Harrastajatoveria kyseinen klassikko ei sikäli kiinnostanut, eli myyntiin se menisi, mutta missä iskussa? Sellaisenaan, vai pitäisikö se koittaa leimata? Ensin tietysti tarvittiin perusteellinen puunaus ja sisäsiivous. Pesu paljasti hyvinkin kohtuullisen korin, jossa ei päälle päin näkynyt kuin kiveniskemistä lähteneitä pieniä kukkia kylkilistojen alapuolella, sekä lokarin kaarissa ja takakontin luukussa joitan laikkuja. Sisältä näytti kokolailla vastaavalta. Kuskin penkissä on pari reikää, muuten kokonaisuus on siisti, joskin pientä patinaa on kehittynyt sinne tänne. Kone käynnistyy mainiosti ja käykin siististi. Sytkäosat oli jo kaikki uusittu edellisen omistajan etsiessä vikaa Cabriosta. Tästä innostuneena syntyi päätös koittaa käydä näyttämässä autoa konttorilla ennen myyntiin laittoa. Eihän takajarruissa kovin monessa paikkaa voi vikaa olla..
Pesun jälkeen patterin kytkeminen aiheutti ensimmäisen katastrofin alun, kun lasinpyyhkijän viiksipaketti päästi savut sisältään. Eipä hätää, ei mitään sikäli uutta ja onhan noita kertynyt nurkkiin. Kaivelin omat varastot, mutta yhtään pakettia ilman ajotietokoneen ja kruisen nappeja ei löytynyt. Eipä mitä, puretaan ja putsataan. Jos se on toiminut aiemmin, ei kyseessä voi olla kovasti rapea laitos.Ehkä.. Eihän se lopulta ollut ja putsauksen perään kasattu paketti pitää toimintasavun sisällä kaiken edelleen toimiessa. Seuraavaksi jännitetään seuraavaa pesua, vieläkö se savu pysyy oikealla puolella, vai onko vika oikeasti jossain pyyhkijän moottorin suunnalla. Patterin irrottelun yhteydessä huomattiin, että se on vähemmän yllättäen väärää kokoa. Näissähän takapenkin alle sijoitettu akku on hyvin spesifiä mallia. Standardimittainen kyllä mahtuu penkin alle, mutta kun sen päälle istuu, takapenkin tukiraudat oikosulkevat akun. Ei tarvinne kertoa, mitä siitä seuraa.
Seuraavaksi toiveikkaana jarrujen kimppuun. Ensin luonnollisesti herkistelyä ja läpimätien jarrukilpien poisto takaa. Eihän se herkistely enää mitään auttanut, joten purettava olisi, kun ei minunkaan varastoista löytynyt kuin jäähdytetyille levyille tarkoitettuja kilkkeitä. Tai Cabrioon, jossa on eri mallinen satula. Alustan osat alkavat olla jo paikoin aika happaman näköisiä, mikä paljastui, kun saatiin laitteet nosturille. Samoin toisen etulokarin helma on hapantunut lähes kadoksiin massan alta. Tässä kohtaa omistajalta alkoi loppua kärsivällisyys ja syntyi päätös auton myynnistä sellaisenaan. Itselläni on ollut ja on edelleen useampi sedan-koppainen typ 44, mutta yhtään avantia ei ole vielä käsiin eksynyt. Lisäksi emäntä on puhunut pariin kertaan kuljetuskapasiteetin tarpeesta, varsinkin, jos olen ottanut puheeksi käyttöauton vaihdon A5 coupéhen. Koska olet lukenut jo tähän asti, arvannet miten kävi..
Eikä mitä, satulat pilkkeiksi. Käsijärrun käyttövivun kaulathan näistä ruostuvat, kun akselitiiviste kovettuu ja näin se oli asian laita näidenkin kanssa. Männät olivat siistit ja tiivisteet muuten mainiossa iskussa. Tuoreet vaseliinit männän akselin päässä ja käsijarrun käyttöakselin kupissa kertoivat, että joku on näitä elvyttänyt ennenkin. Nyt tuli siis tehtyä vielä vähän perusteellisempi huolto. Käyttöakselit sipaistiin tasaiseksi ja kasattiin uusin tiivistein. Taas toimii. Etujarrujen avauksen yhteydessä löytyi täysin jumiutuneet sisemmät palat ja hieman jo syöpyneet jarrulevyt. Näiden siistintä ja putsailu, rapistuneiden jarrukilpien poisto ja kasaan. Samalla painettiin uutta nestettä jarrujärjestelmään. Vakaajan puslista piti vuolaista hieman reunusta jo pois, etteivät ota vetarin nivelen suojakumiin kiinni.
Jarrut tuntuvat hyvin aikalaisiltaan, poljin painuu jonkun matkaa, ennen kuin mitään tapahtuu, mutta määrätietoisella polkaisulla kyllä tapahtuu. Alusta tuntuu huojakalta muurahaisentappomadalluksella ja 40-sarjalaisella renkaalla varustetun 8V-A3;n jälkeen, mutta niiauksen jälkeen laite nojaa alustaansa ihan kelvollisest. Joustot ovat pitkiä, mutta iskarit tuntuvat olevan tehtäviensä tasalla. Kun kaikki lamputkin pelaavat, eikä laite edes merkkaile reviiriään, voi sitä hyvin käydä näyttämässä konttorilla. Vaikkei omaan käteen missään tunnukaan väljää, otin ajan kuitenkin tallia lähimmälle konttorille, jos joutuukin ajamaan takaisin. Itse katsastus meni kivasti päästöjen mittaukseen asti. Vähän vaeltelua niissä on, eikä mittari meinannut oikein rauhoittua. Lämpöjen nousussa meni aikansa, joten kokeillaas nyt vielä, josko se asettuisi. Neulan tavoitellessa 4000 rpm ja mittarin edelleen seilatessa, kuului poks ja puuff komean höyrypilven säestämänä. Tässä kohtaa muutaman lötkön kokemuksella osasi jo arvata, mistä petti ja konepellin avaus vahvisti epäilyn. Syylaristä ylävesiletku irti ja vedet luonnollisesti pitkin nosturia. Ylävesiletkun liitoshan näistä tuppaa hapristumaan ja halkeamaan. Tästä puuttui pala ja epäilenpä, että on puuttunut jo hetken.
Katsastuskorttiin siis hylsy päästöistä ja korjauskehotus etusiivestä. Siipi on jo vanhastaan tallissa, joten ei sikäli hätiä, vain uutta väriä siihen. Kuoleentuneet konepeiton kaasujouset löytyy omista varaosaraadoista. Lisäksi tilaukseen uusi syyläri, huikeat 40€ + roiskeet, sekä jakohihnasetti, termari ja suodattimia. Patteri menee tietysti vaihtoon jossain välissä. Nyt tilapäissuojana on pahvi, mutta ei tuota noin voi jättää. Alla on 14" viittävaille uudet kesärenkaat peltivanteilla, olikohan 175/70. Nyt faktantarkistuksessa silmään hyppäsi merkintä, jonka mukaan autossa on 205/60/15 rengastus. Pitää siis tarkistaa renkaiden kantavuudet ainakin. Vaihtoehtoisena kokona käy 185/70R14, joten ihan hirvittävän väärin nuokaan eivät toki ole, vähän alamittaiset ehkä. Talvirenkaita ei ole, joten sellaiset pitää etsiä. Muuta korjattavaa on keskuslukko, joka kuulemma pelasi vielä pihaan ajaessa.
Tätä ei ole tarkoitus ruveta museoimaan, ainakaan vielä. Aloitetaan kunnostuksella ja pienellä sipistelyllä. Mitään peruuttamatonta ei tehdä, mutta kevyttä, ajanhenkistä tuunausta varmaan tulee. Varastossa on esim. C4 sport-alusta, joka melko varmasti tähän tunkataan. Vanteiden kanssa on myös helppo pelata, joten jotain 14-16", ajan henkeen sopivaa täytyy kaivaa jostain. Näitä 4x108 jakoisia ei ole itsellä varastossa yhtään ylimääräisiä. Puutuva soitin löytyy suoraan hyllystä, joskaan en taida malttaa laittaa orkkista, vaan joku aftermarket-soitin menee paikoilleen. Rokkikoneita muuten tarvii katsella erikseen tärkeämpien jälkeen, josko jotain löytyisi varastojen kätköistä.
Lisää kuvia, kunhan osat saapuvat ja maltan sen verran pysähtyä kuvaamaan.. Nuo nyt julki laitetut ovat niitä satunnaisia, mitä nyt puhelimesta sattui löytymään.
Kaverini totesi moottoripyörän hieman epäkäytännölliseksi kapistukseksi nauttia kesästä kahden tenavan kanssa, joten pyörä päätettin vaihtaa avoautoon. Kiikariinsa osui asiallisen näköinen 8G-Cabriolet. Lyhyestä virsi kaunis, moottoripyörä vaihtui Cabrioon sekä tämän varaosisksi hankittuun lötköön, tarkemmin Audi 100 Avant 2.3 quattro vuosimallia '90. Cabriossa keulalla nököttää NG, kun isokorisen kone on monelta osin samanlainen NF. Autosta ei ennen kaupantekoa oltu nähty kuin joku valokuva toisesta kyljestä, mutta silti quattro-Avant herätti mielenkiintoa paitsi kaverissa, myös minussa. Jännitettiin porukassa, kuinkahan huono tuo mahtaa olla, kun kerran pelkän koneen takia on hommattu varaosiksi. Tiedossa oli, että laite on seissyt katsastuksessa käsijarrun toimimattomuuden takia tulleen hylsyn vuoksi vuodesta 2018. Ei sikäli suunnaton vikalista. Auto oli peräisin kuolinpesältä ja ajettu ensin Kotkasta Kouvolaan, josta takaisin Kotkaan. Kontissa Lehtoauton tarra, eli paikallishistoria on vahva. Lehtoauto toimi Kotkassa Audin ja Volkswagenin jälleenmyyjänä ja merkkihuoltona ennen myyntiä Länsiautolle.
Auto saapui pihaan vähän Cabrion jälkeen. Sitä kierrettiin epäluuloisena ja todettiin lopulta, ettei tämä nyt niin pahalta näytä. Mietittiin, mitä tälle oikein tekisi. Harrastajatoveria kyseinen klassikko ei sikäli kiinnostanut, eli myyntiin se menisi, mutta missä iskussa? Sellaisenaan, vai pitäisikö se koittaa leimata? Ensin tietysti tarvittiin perusteellinen puunaus ja sisäsiivous. Pesu paljasti hyvinkin kohtuullisen korin, jossa ei päälle päin näkynyt kuin kiveniskemistä lähteneitä pieniä kukkia kylkilistojen alapuolella, sekä lokarin kaarissa ja takakontin luukussa joitan laikkuja. Sisältä näytti kokolailla vastaavalta. Kuskin penkissä on pari reikää, muuten kokonaisuus on siisti, joskin pientä patinaa on kehittynyt sinne tänne. Kone käynnistyy mainiosti ja käykin siististi. Sytkäosat oli jo kaikki uusittu edellisen omistajan etsiessä vikaa Cabriosta. Tästä innostuneena syntyi päätös koittaa käydä näyttämässä autoa konttorilla ennen myyntiin laittoa. Eihän takajarruissa kovin monessa paikkaa voi vikaa olla..
Pesun jälkeen patterin kytkeminen aiheutti ensimmäisen katastrofin alun, kun lasinpyyhkijän viiksipaketti päästi savut sisältään. Eipä hätää, ei mitään sikäli uutta ja onhan noita kertynyt nurkkiin. Kaivelin omat varastot, mutta yhtään pakettia ilman ajotietokoneen ja kruisen nappeja ei löytynyt. Eipä mitä, puretaan ja putsataan. Jos se on toiminut aiemmin, ei kyseessä voi olla kovasti rapea laitos.Ehkä.. Eihän se lopulta ollut ja putsauksen perään kasattu paketti pitää toimintasavun sisällä kaiken edelleen toimiessa. Seuraavaksi jännitetään seuraavaa pesua, vieläkö se savu pysyy oikealla puolella, vai onko vika oikeasti jossain pyyhkijän moottorin suunnalla. Patterin irrottelun yhteydessä huomattiin, että se on vähemmän yllättäen väärää kokoa. Näissähän takapenkin alle sijoitettu akku on hyvin spesifiä mallia. Standardimittainen kyllä mahtuu penkin alle, mutta kun sen päälle istuu, takapenkin tukiraudat oikosulkevat akun. Ei tarvinne kertoa, mitä siitä seuraa.
Seuraavaksi toiveikkaana jarrujen kimppuun. Ensin luonnollisesti herkistelyä ja läpimätien jarrukilpien poisto takaa. Eihän se herkistely enää mitään auttanut, joten purettava olisi, kun ei minunkaan varastoista löytynyt kuin jäähdytetyille levyille tarkoitettuja kilkkeitä. Tai Cabrioon, jossa on eri mallinen satula. Alustan osat alkavat olla jo paikoin aika happaman näköisiä, mikä paljastui, kun saatiin laitteet nosturille. Samoin toisen etulokarin helma on hapantunut lähes kadoksiin massan alta. Tässä kohtaa omistajalta alkoi loppua kärsivällisyys ja syntyi päätös auton myynnistä sellaisenaan. Itselläni on ollut ja on edelleen useampi sedan-koppainen typ 44, mutta yhtään avantia ei ole vielä käsiin eksynyt. Lisäksi emäntä on puhunut pariin kertaan kuljetuskapasiteetin tarpeesta, varsinkin, jos olen ottanut puheeksi käyttöauton vaihdon A5 coupéhen. Koska olet lukenut jo tähän asti, arvannet miten kävi..
Eikä mitä, satulat pilkkeiksi. Käsijärrun käyttövivun kaulathan näistä ruostuvat, kun akselitiiviste kovettuu ja näin se oli asian laita näidenkin kanssa. Männät olivat siistit ja tiivisteet muuten mainiossa iskussa. Tuoreet vaseliinit männän akselin päässä ja käsijarrun käyttöakselin kupissa kertoivat, että joku on näitä elvyttänyt ennenkin. Nyt tuli siis tehtyä vielä vähän perusteellisempi huolto. Käyttöakselit sipaistiin tasaiseksi ja kasattiin uusin tiivistein. Taas toimii. Etujarrujen avauksen yhteydessä löytyi täysin jumiutuneet sisemmät palat ja hieman jo syöpyneet jarrulevyt. Näiden siistintä ja putsailu, rapistuneiden jarrukilpien poisto ja kasaan. Samalla painettiin uutta nestettä jarrujärjestelmään. Vakaajan puslista piti vuolaista hieman reunusta jo pois, etteivät ota vetarin nivelen suojakumiin kiinni.
Jarrut tuntuvat hyvin aikalaisiltaan, poljin painuu jonkun matkaa, ennen kuin mitään tapahtuu, mutta määrätietoisella polkaisulla kyllä tapahtuu. Alusta tuntuu huojakalta muurahaisentappomadalluksella ja 40-sarjalaisella renkaalla varustetun 8V-A3;n jälkeen, mutta niiauksen jälkeen laite nojaa alustaansa ihan kelvollisest. Joustot ovat pitkiä, mutta iskarit tuntuvat olevan tehtäviensä tasalla. Kun kaikki lamputkin pelaavat, eikä laite edes merkkaile reviiriään, voi sitä hyvin käydä näyttämässä konttorilla. Vaikkei omaan käteen missään tunnukaan väljää, otin ajan kuitenkin tallia lähimmälle konttorille, jos joutuukin ajamaan takaisin. Itse katsastus meni kivasti päästöjen mittaukseen asti. Vähän vaeltelua niissä on, eikä mittari meinannut oikein rauhoittua. Lämpöjen nousussa meni aikansa, joten kokeillaas nyt vielä, josko se asettuisi. Neulan tavoitellessa 4000 rpm ja mittarin edelleen seilatessa, kuului poks ja puuff komean höyrypilven säestämänä. Tässä kohtaa muutaman lötkön kokemuksella osasi jo arvata, mistä petti ja konepellin avaus vahvisti epäilyn. Syylaristä ylävesiletku irti ja vedet luonnollisesti pitkin nosturia. Ylävesiletkun liitoshan näistä tuppaa hapristumaan ja halkeamaan. Tästä puuttui pala ja epäilenpä, että on puuttunut jo hetken.
Katsastuskorttiin siis hylsy päästöistä ja korjauskehotus etusiivestä. Siipi on jo vanhastaan tallissa, joten ei sikäli hätiä, vain uutta väriä siihen. Kuoleentuneet konepeiton kaasujouset löytyy omista varaosaraadoista. Lisäksi tilaukseen uusi syyläri, huikeat 40€ + roiskeet, sekä jakohihnasetti, termari ja suodattimia. Patteri menee tietysti vaihtoon jossain välissä. Nyt tilapäissuojana on pahvi, mutta ei tuota noin voi jättää. Alla on 14" viittävaille uudet kesärenkaat peltivanteilla, olikohan 175/70. Nyt faktantarkistuksessa silmään hyppäsi merkintä, jonka mukaan autossa on 205/60/15 rengastus. Pitää siis tarkistaa renkaiden kantavuudet ainakin. Vaihtoehtoisena kokona käy 185/70R14, joten ihan hirvittävän väärin nuokaan eivät toki ole, vähän alamittaiset ehkä. Talvirenkaita ei ole, joten sellaiset pitää etsiä. Muuta korjattavaa on keskuslukko, joka kuulemma pelasi vielä pihaan ajaessa.
Tätä ei ole tarkoitus ruveta museoimaan, ainakaan vielä. Aloitetaan kunnostuksella ja pienellä sipistelyllä. Mitään peruuttamatonta ei tehdä, mutta kevyttä, ajanhenkistä tuunausta varmaan tulee. Varastossa on esim. C4 sport-alusta, joka melko varmasti tähän tunkataan. Vanteiden kanssa on myös helppo pelata, joten jotain 14-16", ajan henkeen sopivaa täytyy kaivaa jostain. Näitä 4x108 jakoisia ei ole itsellä varastossa yhtään ylimääräisiä. Puutuva soitin löytyy suoraan hyllystä, joskaan en taida malttaa laittaa orkkista, vaan joku aftermarket-soitin menee paikoilleen. Rokkikoneita muuten tarvii katsella erikseen tärkeämpien jälkeen, josko jotain löytyisi varastojen kätköistä.
Lisää kuvia, kunhan osat saapuvat ja maltan sen verran pysähtyä kuvaamaan.. Nuo nyt julki laitetut ovat niitä satunnaisia, mitä nyt puhelimesta sattui löytymään.
Attached Files
Comment