Kostean kelin ajoharjoittelua ja rajojen hakemista

Alastaron moottorirata kutsui totuttuun tapaan kesäkauden tapahtumien aloitukseen. Luvassa oli rata-ajokoulutusta ja perinteistä ajoharjoittelua. Sääennusteet lupasivat monipuolisuutta päivän mittaan, mutta tänä vuonna ei onneksi tarvinnut aamupakkasia jännittää.

Puuhaporukkaa alkoi perjantai iltapäivänä kokoontumaan pikkuhiljaa radan vieressä sijaitsevalle mökille, joka toimii perinteisenä tukikohtana puuhaajille lauantain ratapäivää varten. Ratapäivät toimivat hyvänä kohtaamispaikkana ympäri Suomea levinneelle jäsenistölle. Tämän saimme huomata, kun mökkinaapuriksi saapui trailerilla RS2 ja pikaisen jutustelun perusteella kyseessä oli pidempi aikainen kerholainen ja ohimennen saimme kaksi nuorison edustajaa mukaan kokonaisvahvuuteemme lauantaille. Loppu ilta menikin sitten nopeasti kuulumisia vaihdellessa ja aamun aikataulujen sopimisessa.

Lauantai aamu alkoi toisilla puuhaajista hieman aikaisemmin, ja toiset saivat nauttia muutaman tunnin pidemmistä unista. Jäsenistöltä pyydettyyn palautteeseen ja edellisen vuoden tapahtumissa saatuihin kommentteihin perustuen, kesäkauden aloitukseen otettiin mukaan erillinen rata-ajokoulutus, jonka järjestäjänä toimi Tero. Puuhaajille jäi tehtäväksi varmistaa, että rata oli ajokunnossa ja toimimme lähettäjänä varikonportilla. Oli kiva nähdä trackwalk ensimmäistä kertaa kerhopäivillä, se tuntui innostavan vain enemmän koulutukseen osallistujia päästä kokeilemaan linjojen ajoa.

Kävimme puuhaporukan kanssa nopeasti päivän askeleet lävitse ja saimme iloksemme todeta, että traksa oli pitkästä aikaa käytettävissä ja erillisiä lippuhenkilöitä ei tarvittaisi radan varteen. Iltapäivän ajoharjoitteluun osallistuvia autokuntia alkoi saapua kymmenen jälkeen ja pian oltiinkin pitämässä jo ensimmäistä kuljettajakokousta, jossa muistuteltiin rata-ajon perussäännöistä – painotetaan nyt vielä, varikon portilta lähdettäessä, sulkuviivaa ei saa ylittää. Sääennuste oli luvannut sadetta, joten radalla olikin heti runsaasti autoja, kun vielä kuivalla kelillä ehti ajamaan. Sadekeli toi hyvän lisän ajoharjoitteluun ja myöhemmissä kuljettajakokouksissa tästä muistuteltiinkin, että sateella ajolinjat ja voiman annostelu muuttuvat verrattuna kuivaan keliin. Rajoja haettiin pitkin päivää ja tämä johti myös väistämättä siihen, että rata piti tyhjentää muutaman kerran, jotta harjakoneella saatiin turvallisesti Las Palmasin jälkeinen mutka siivottua. Huomiona ensi kertaan, rata-alueelta löytyy autonpesupaikka – alaparkin katoksessa on käytettävissä painepesuri, millä mullat ym. voi käydä huuhtomassa pois. Päivän aikana yksi autokunta tarvitsi hinausta, toiseen lähdettiin hakemaan varaosia, muita ongelmia ei minun korviini kantautunut, ei voi olla kuin tyytyväinen kaikkien puolesta.

Kävin itse pari kertaa neuvomassa linjoja apukuskin paikalta ja kyllä se opettaminen vaan ilahduttaa, kun kuskin saa varmuutta ja voiman annostelu mutkissa alkaa tuntua turvalliselta, vaikka nopeutta saattaa olla tuplatkin ensimmäiseen kierrokseen verrattuna. En yleisesti tykkää omalla risalla ajaa sadekelillä, koska on jo tullut todettua, että renkaat eivät lämpiä ja pitoja ei ole leveällä semislicksillä. Ajattelin nyt tehdä poikkeuksen ja käydä ajeluttamassa rauhallisesti sadekelissä linjoja lävitse, pääsimme kaksi kierrosta ja joka mutkaanhan se puutui, kun ESP vilkkui. Nopea arvio, että pääsuoralle voisi ESPin nakata pois, virhe – radan ylitse meni pieni puro, josta perä lähti ilman varoitusta alta ja yhden korjauksen jälkeen betoniseinä näytti olevan liian läheltä ja piti hellittää. Nopea kysymys apukuskille, että eihän nyt rata-ajo alkanut pelottamaan – ja sieltä tuli hymyssä suin vastaus, että kaikki hyvin, homma oli selkeästi hallussa ja olo on turvallinen. Virhe oli tapahtunut voiman annostelussa ja vetoa tuli lisää juuri kriittisesti väärässä kohdassa, vaikka menosuunta oli suoraan eteenpäin. Ajoimme vielä muutaman kierroksen, ettei kummallekaan jäisi mielenpäälle mitään ja sitten varikolle syvä analyysia tekemään muiden kanssa.

Kokonaisuutena minusta päivä tarjosi paljon jäsenistölle, kävijämäärä reilu 80 autokuntaa oli linjassaan edellisiin vuosiin. Iltapäivän ajoharjoittelu karsi pitkän matkalaisia osallistujia, mutta aamun koulutukseen osallistujat jatkoivat ajoaan myös iltapäivällä ja uskaltautuivat myös vapaan ajon vuoroille, mikä minusta on erittäin hyvä asia jatkon kannalta – koulutuksia kannattaa järjestää ja hyöty nähdään heti saman päivän aikana.