Kauden ensimmäinen kesäratapäivä Ahvenistolla on taputeltu, paikalla kävi n. 80 autokuntaa päivän mittaan. Oikein hyvä aloitus siis kesäkaudelle. Nyt on seuraavia odotellessa hyvä hetki tiivistää vielä kesäkauden seuraavat tapahtumat.

Kesäkuussa on uudentyyppinen tapahtuma kahdessakin mielessä, Jämsän seudulla on Audiclubin ensimmäinen golf-kilpailu, jonka lisäksi kerholle on varattu oma slotti Hallin nopeusmittaustapahtumaan samana viikonloppuna. Mailin ajosta ja Audeista tulee ensiksi mieleen ajatus, puhkaistaanko Hallissa B5 biturbolla 300km/h? Alkuperäiseen tapahtumakalenteriin oli soviteltu lisäksi samalle viikonlopulle tämän vuoden ajeluretki, mutta se jouduttiin siirtämään myöhäisemmälle ajankohdalle. Perinteisempi kerholaisia yhdistävä reissu on heti Himos-viikonlopun jälkeen tiedossa kohti Adenaun kylää, kun jälleen jonkinmoinen osasto kerholaisia kokoontuu ajamaan Saksan Nürburgringille. Tätä reissua voin edelleen varauksetta suositella ihan kaikille, vieläkin muistelen lämmöllä kesän 2016 reissua.

Heinäkuussa on vuorossa kesän päätapahtuma, joka on tänä vuonna Jurvassa Botniaringilla. Tänä kesänä tapahtuma on käytännössä 1,5 päivää, 7.7. lauantaina aloitamme ajot iltapuhteena, rata on varattu 17-21, mutta pääsemme ajamaan käytännössä sitten, kun edelliset rallicrossin SM-kisat on ajettu ja palkinnot jaettu radalla. Paikalla on siis ihan varmasti nähtävää jo ennen meidän tapahtuman alkua. Sunnuntaina jatketaan ajoja sitten aamulla yhdeksän aikaan ja jatketaan aina kello viiteen illalla. Ajeluretki siirtyi siis kesäkuun alkupuolelta loppukesälle, eli 4. elokuuta on suunniteltu startti Lahdesta, tarkemmat tiedot reissun agendasta tulevat aikanaan foorumille. Letkan keula lähtee joka tapauksessa suuntamaan ennen pitkää kohti Kymenlaakson maisemia, menemättä kumminkaan aikaisemman Kaakonkulman ajeluretken reitille.

Kun kesä taittuu syksyyn, on syyskuussa vuorossa järjestyksessään kolmas reissu Viron Pärnuun, Auto24Ringille. Tätä ainakin allekirjoittanut odottaa taasen innolla, kun pidempi ulkomaan komennus maailman kauneimman liikennemerkin luvattuun maahan jäi kesäkuussa välistä. Pärnun toivon mukaan lämpimistä maisemista kun on kotiuduttu, lopetellaan kesäratakausi lokakuussa. Silloin on vuorossa viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Alastaron tapahtuma. Voisin veikata, että silloin on varsin otolliset olosuhteet ylipaineistetuille moottoreille, ei ainakaan imuilma ole turhan lämmintä.

Kari Harjula

(Artikkelikuva: Jukka Heino / Ahvenisto 2018)

Lumet alkavat olla pikkuhiljaa sulaneet, joten on hyvä hetki kesätapahtumien korvilla muistella mennyttä jääratakautta. Kuluneen talven alku oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että rajumpaa pakkaskautta ei heti alkuun ollut ollenkaan, vaan reilummat lumisateet torpedoivat hyvän jääpohjan muodostumisen, ainakin Tahkovuoren korkeuksilla.

Joutsan ajoharjoittelutapahtuma sijoittuu Joutsan seudun ratakeskukseen, joka sijaitsee kuivalla maalla. Näin ollen Joutsan suhteen ei tapahtuman järjestymistä tarvinnut jännittää. Tapahtuma saatiinkiin vietyä lävitse vanhoilla tutuilla askelmerkeillä. Onneksi kitkaympyrä ei vaatinut yhtään katkennutta jakohihnaa tänäkään vuonna. Tänä vuonna oli silti huomionarvoista rata-alueen kunto, joka oli paikka paikoin varsin röykkyistä. Tässä syynä ilmeisesti vaihdelleet lämpötilat, ja itse rata-aluetta ei sen jälkeen ollut erikseen enää jäädytetty. Tästä viisastuneena tulevalle kaudelle on ajatuksissa tapahtuman siirtäminen mahdollisesti Jämijärven ajoharjoittelukeskukseen. Odotamme siis mielenkiinnolla, mitä maisemanvaihdos toisi tullessaan kerhon ajoharjoittelutapahtuman luonteeseen.

Tahkolla taas jäitä jännitettiin perinteiseen malliin melko pitkään, ja kerholaisten keskuudesta löytyikin jälleen yllättävän monta järven jäätymisen erityisasiantuntijaa kommentoimaan kerhon eri medioissa Tahkon tapahtuman epäonnistumisesta jo etukäteen. Vähemmän yllättäen Tahkon ilmanalassa vallitsevat sääolosuhteet olivat suosioilliset, että a) jäätä ehti kertyä pumppaamisen myötä tarpeeksi ja b) vielä ihan viime tingassa lunta saatiin paljaan jään päälle 10-15 cm, joten penkkoja oli selvästi enemmän kuin edellisenä vuotena. Pienien ja pehmeähköjen penkkojen myötä kalustovaurioita ei Tahkon tapahtumassa suuremmalti tullut.

Tahkon jälkeen katseet suunnattiin Rovaniemen maisemiin, jossa ei paljon tarvinnut jännittää, että onko sitä jäärataa ja penkkoja tarpeeksi. Kyllähän sitä oli, olkoonkin että nopeaa, pitkää ja puutonta rataa ei ollut Levin malliin tarjolla. Päivä saatiin vietettyä taasen pohjoisen jääratojen merkeissä, toiset tykkäsivät Rovaniemenkin radoista ja toiset ehkä vähän vähemmän, makuasioita sano. Rovaniemen penkat oli siis runsaat ja kohtuullisen pehmeät. Niihin nojailusta aiheutuikin kalustossa hieman hengenahdistusta ja tunteiden lämpiämistä. Näistä kuitenkin selvittiin säikähdyksellä. Lisäksi yhden takalasin ratajännitys laukesi yllättäen ja pyytämättä kitkaympyrän parkkialueelle.

Pitkästä aikaa kelit olivat myös Etelä-Savossa Mäntyharjulla suosiolliset, ja muutamien vuosien tauon jälkeen sinne saatiin myös ylimääräisenä tapahtumana ratapäivä. Radoilla oli leveyttä ja nopeutta reilusti, joten siellä saatiin kivasti enemmän vauhtia verrattuna talven muihin tapahtumiin. Ikävänä puolena penkat olivat kelien vaihtelun myötä kovettuneet, ja tämä yhdistettynä nopeisiin ratoihin vaatikin osansa puskureista, toisista autoista enemmän ja toisista vähemmän.

Kaiken kaikkiaan talvikaudella 2018 saatiin vedettyä läpi harvinaisen monta jääratatapahtumaa, varsinkin kun otetaan huomioon minkälainen talven aloitus ylipäänsä tässä maassa oli. Toivottavasti ensi kaudella sama linja jatkuu, ja saadaan koottua mielenkiintoinen ja osin uudistettu talvitapahtumien kokonaisuus!

Kari Harjula

(Artikkelikuva: Jape Tiitinen / Tahko 2018)