Morjens!
Edellisestä lötköstä on vierähtänyt jo 11 vuotta ja nyt vihdoin päätin antaa mieliteolle periksi kun sovelias yksilö tarjoutui ostettavaksi. Vähäisimpänä hankintamotiivina ei suinkaan ollut se seikka, että kyseisen yksilön valmistusvuoden päättymisestä tulee nyt vuoden vaihteessa kuluneeksi 30 vuotta, mobilistit tietänevät mitä se merkitsee. Museointia on jo harjoiteltu parin vääränmerkkisen kanssa, eikä nytkään ole tarkoitus mennä rimaa hipoen "halpaa ajoa" hakemassa.
Siinähän se heti ostopäivän mukaisessa kunnossa. Kun ottaa paxkalla kameralla sateisena päivänä kuvan likaisesta autosta jossa on rumat vanteet, niin parannuspotentiaalia ainakin löytyy :) Speksi on ilmeisesti suhteellisen normaali 200 turbon (200tq ei ollut vielä tarjolla vuonna 1984), eli automaattivaihteisto, automaatti-ilmastointi, sähkökattoluukku ja sähkölasit, ABS ja jonkun sorttinen check control ja kulutusnäyttö. Cruisea ja sähköpeilejä en olisi pistänyt pahitteeksi vaikkapa kattoluukun kustannuksella, mutta aina pitää jotain myönnytyksiä tehdä... Kone on tietty 2.2 10vt, koodi ilmeisesti KG mutta varustetarraa en ole löytänyt enkä kirjaimia koneen kyljestä vielä tiiraillut, eli mikähän se varma tuntomerkki olisi?
Ekat koeajot on tietty jo heitetty ja päällimmäisinä huomioina on, että moottorin vikavalo syttyy heti kun kiekat on yli 3000 rpm ja kaasua painaa vähänkin. Käynnissä ei sinänsä tunnu mitään häiriötä. Kojelauta ja sisusta helisee ja narisee noin 5x enemmän kun meikäläisen saman ikäisessä Ford Orionissa, eli asialle lienee syytä tehdä jotain. Olen alkanut kerätä listaa osapuutteista ja toiveista, niistä sitten enemmän tuolla ostopalstalla.
Vaikka kylki nyt hiukan kirjavalta näyttääkin, niin tykästyin tässä yksilössä siihen että räpellyksiä ja tuunauksia ei isommin ole tehty, ruostetilanne vaikutti asialliselta ja korin sekä luukkujen linja näytti aika hyvältä. Sirottelin noita lieventäviä sanoja edellisiin lauseisiin että jää pieni takaportti jos/kun totuus paljastuu ;)
Ei nyt ihan pelkän päivittelyn merkeissä sunnuntaita vietetty vaan saatiin myös kynnenaluset mustiksi: Otin akvaarion peitemuovin (valmistettu kierrätetyistä jugurttipurkeista, yhteen paneeliin on käytetty yksi purkki) pois ja alta paljastui kuution verran männynneulasia ja koivunlehtiä kompostoitumisen eri asteissa. Seassa oli auton ilmanvaihto- ja sähköjärjestelmään liittyviä osia. Ronkin biomassaa pois sen mitä sormin sai, mutta loppuja ajoin pois vesiletkuun liitetyllä kastelupistoolilla. Vesi lorisi äänestä päätelleen onneksi enimmäkseen auton alle mutta kyllähän sitä matkustamon puolellekin tietty päätyi.
Konehuoneessa nypin kaikki mahdolliset käsiin osuvat sähköliittimet ja sulakeboksin releet ja sulakkeet irti mahdollisten hapettumien varalta. Ei löytynyt ihmeempiä vielä tässä vaiheessa. Jäähdyttimen kulmasta paisarille menevä ilmausletku oli aivan korppua ja vuoti jo vähäsen. Vaihdoin mokoman kun oli sopivaa tavaraa kieppi hyllyssä. Seuraavaksi imusarjan paineistustesti, irrotin mutkakumin ilmamäärämittarilta, löin sopivan muovitulpan putken suulle ja paineilmaa perään. Heti alkoi armoton sihinä imusarjan takapäästä, siellähän oli pieni 5mm letkukara vapaana ilman letkua. Pienellä tiirailulla löytyi lähistöltä vihreä alipaineputki joka oli tyhjillään ja vaikutti olevan se joka menee repsikan puolelta tuliseinän läpi ECU:lle. Laitoin tietty tuon puuttuvan 30cm sitä orkkiksen näköistä tekstiilivahvisteista letkua väliin. Olisiko tässä ollut syy vikavalolle?
Sähköisellä puolella aloin mellastaa purkamalla pois hanskalokeron ja siinä lähistöllä olevia osia. Jalkatilassa oli märkää, arvatenkin äskeisen pesuvillitykseni johdosta. Moottorin ECU:n liitin oli epäillyttävän vihertävä, eli ehkei kosteusprosentin nousu ollutkaan ensimmäinen laatuaan? Otin boksin myös auki, ja piirikortilla oli jokunen transistorin nasta ja IC:n jalka epäilyttävän möhnän peitossa. Siivoilin paikkoja hammastikulla, pikku harjalla ja kontaktispraylla kunnes alkoi näyttää siedettävämmältä. Käsinelokeron yläpuolella olevan muovin raosta alkoi tipahdella epäillyttäviä paperihetaleita, joten pitihän sekin irrottaa. Kas, hiiriperhehän se oli pitänyt majapaikkaansa tuolla. Kalvanut paikallisesti lumppuvalmisteisesta äänieristehuovasta vähän pehmuketta ja roudannut pidemmältä paperinenäliinaa ja sätkäaskin suojamuoveja lisäksi. Otukset olivat onneksi tajunneet häipyä hyvän sään aikana, paskat vain olivat muistona. Ilmeisesti autot tykkäisivät että niillä ajetaan :)
No, sillä samalla suunnalla sijaitsevat keskuselektroniikan ja Klimatronicin boksit. Molemmista löytyi sisältä muutama vähän epävarman näköinen liitos ja ilmastoinnin sisälämpötila-anturin liittimessä oli yksi nasta aivan vihreänä, selittäen kenties sen että sisällä tuppasi olemaan vähän turhan kuuma asetusarvoon nähden. Fyllingit olivat jalkatilan seudulta hiukan kosteat joten siirtelin niitä sivuun ja havaitsin että tuliseinän läpivientikumeista yksi oli melkoisesti irrallaan. Mitäpäs sieltä tulisi paitsi meteliä ja vettä? Paikat on nyt kasattu vahtien kontaktien kuntoa, eristeiden kuivuutta ja ruuvien tiukkuutta narinoiden torjumiseksi. Konehuoneen puolella lisäksi testasin mittarilla kaasuläpän molempien kytkimien toimivuuden ja säädin ne herkälle joutokäynnin ja täyskaasun tuntumaan. Kaasuvivusto, pellin avausmekanismi ja pyyhkijän koneisto on voideltu,
Pyrin julistamaan isommat osatarpeet tuolla asianmukaisella ostopalstalla mutta heitetään tähän lämmikkeeksi kuva yhdestä merkittävästä ongelmakohdasta. Vaalean harmaa, kuosiltaan raidallinen plyyshi on kyseessä ja pieni ehjä suikale tarvittaisiin penkkiin. Kelpaisi vaikka koko istuinosa pehmusteineen, kuskin puolelta on vaahtomuovi väsynyt ja repsikalla on tullut vähän kuuma yhteen pisteeseen.
Mutta näin siis lähtötilanne lyhykäisyydessään. Katsotaan saataisiinko tästä piku hiljaa edustuskelpoinen ja täysin toimiva klassikko jolla ilkenisi ajella ihan peräti ihmisten ilmoille :)
Edellisestä lötköstä on vierähtänyt jo 11 vuotta ja nyt vihdoin päätin antaa mieliteolle periksi kun sovelias yksilö tarjoutui ostettavaksi. Vähäisimpänä hankintamotiivina ei suinkaan ollut se seikka, että kyseisen yksilön valmistusvuoden päättymisestä tulee nyt vuoden vaihteessa kuluneeksi 30 vuotta, mobilistit tietänevät mitä se merkitsee. Museointia on jo harjoiteltu parin vääränmerkkisen kanssa, eikä nytkään ole tarkoitus mennä rimaa hipoen "halpaa ajoa" hakemassa.
Siinähän se heti ostopäivän mukaisessa kunnossa. Kun ottaa paxkalla kameralla sateisena päivänä kuvan likaisesta autosta jossa on rumat vanteet, niin parannuspotentiaalia ainakin löytyy :) Speksi on ilmeisesti suhteellisen normaali 200 turbon (200tq ei ollut vielä tarjolla vuonna 1984), eli automaattivaihteisto, automaatti-ilmastointi, sähkökattoluukku ja sähkölasit, ABS ja jonkun sorttinen check control ja kulutusnäyttö. Cruisea ja sähköpeilejä en olisi pistänyt pahitteeksi vaikkapa kattoluukun kustannuksella, mutta aina pitää jotain myönnytyksiä tehdä... Kone on tietty 2.2 10vt, koodi ilmeisesti KG mutta varustetarraa en ole löytänyt enkä kirjaimia koneen kyljestä vielä tiiraillut, eli mikähän se varma tuntomerkki olisi?
Ekat koeajot on tietty jo heitetty ja päällimmäisinä huomioina on, että moottorin vikavalo syttyy heti kun kiekat on yli 3000 rpm ja kaasua painaa vähänkin. Käynnissä ei sinänsä tunnu mitään häiriötä. Kojelauta ja sisusta helisee ja narisee noin 5x enemmän kun meikäläisen saman ikäisessä Ford Orionissa, eli asialle lienee syytä tehdä jotain. Olen alkanut kerätä listaa osapuutteista ja toiveista, niistä sitten enemmän tuolla ostopalstalla.
Vaikka kylki nyt hiukan kirjavalta näyttääkin, niin tykästyin tässä yksilössä siihen että räpellyksiä ja tuunauksia ei isommin ole tehty, ruostetilanne vaikutti asialliselta ja korin sekä luukkujen linja näytti aika hyvältä. Sirottelin noita lieventäviä sanoja edellisiin lauseisiin että jää pieni takaportti jos/kun totuus paljastuu ;)
Ei nyt ihan pelkän päivittelyn merkeissä sunnuntaita vietetty vaan saatiin myös kynnenaluset mustiksi: Otin akvaarion peitemuovin (valmistettu kierrätetyistä jugurttipurkeista, yhteen paneeliin on käytetty yksi purkki) pois ja alta paljastui kuution verran männynneulasia ja koivunlehtiä kompostoitumisen eri asteissa. Seassa oli auton ilmanvaihto- ja sähköjärjestelmään liittyviä osia. Ronkin biomassaa pois sen mitä sormin sai, mutta loppuja ajoin pois vesiletkuun liitetyllä kastelupistoolilla. Vesi lorisi äänestä päätelleen onneksi enimmäkseen auton alle mutta kyllähän sitä matkustamon puolellekin tietty päätyi.
Konehuoneessa nypin kaikki mahdolliset käsiin osuvat sähköliittimet ja sulakeboksin releet ja sulakkeet irti mahdollisten hapettumien varalta. Ei löytynyt ihmeempiä vielä tässä vaiheessa. Jäähdyttimen kulmasta paisarille menevä ilmausletku oli aivan korppua ja vuoti jo vähäsen. Vaihdoin mokoman kun oli sopivaa tavaraa kieppi hyllyssä. Seuraavaksi imusarjan paineistustesti, irrotin mutkakumin ilmamäärämittarilta, löin sopivan muovitulpan putken suulle ja paineilmaa perään. Heti alkoi armoton sihinä imusarjan takapäästä, siellähän oli pieni 5mm letkukara vapaana ilman letkua. Pienellä tiirailulla löytyi lähistöltä vihreä alipaineputki joka oli tyhjillään ja vaikutti olevan se joka menee repsikan puolelta tuliseinän läpi ECU:lle. Laitoin tietty tuon puuttuvan 30cm sitä orkkiksen näköistä tekstiilivahvisteista letkua väliin. Olisiko tässä ollut syy vikavalolle?
Sähköisellä puolella aloin mellastaa purkamalla pois hanskalokeron ja siinä lähistöllä olevia osia. Jalkatilassa oli märkää, arvatenkin äskeisen pesuvillitykseni johdosta. Moottorin ECU:n liitin oli epäillyttävän vihertävä, eli ehkei kosteusprosentin nousu ollutkaan ensimmäinen laatuaan? Otin boksin myös auki, ja piirikortilla oli jokunen transistorin nasta ja IC:n jalka epäilyttävän möhnän peitossa. Siivoilin paikkoja hammastikulla, pikku harjalla ja kontaktispraylla kunnes alkoi näyttää siedettävämmältä. Käsinelokeron yläpuolella olevan muovin raosta alkoi tipahdella epäillyttäviä paperihetaleita, joten pitihän sekin irrottaa. Kas, hiiriperhehän se oli pitänyt majapaikkaansa tuolla. Kalvanut paikallisesti lumppuvalmisteisesta äänieristehuovasta vähän pehmuketta ja roudannut pidemmältä paperinenäliinaa ja sätkäaskin suojamuoveja lisäksi. Otukset olivat onneksi tajunneet häipyä hyvän sään aikana, paskat vain olivat muistona. Ilmeisesti autot tykkäisivät että niillä ajetaan :)
No, sillä samalla suunnalla sijaitsevat keskuselektroniikan ja Klimatronicin boksit. Molemmista löytyi sisältä muutama vähän epävarman näköinen liitos ja ilmastoinnin sisälämpötila-anturin liittimessä oli yksi nasta aivan vihreänä, selittäen kenties sen että sisällä tuppasi olemaan vähän turhan kuuma asetusarvoon nähden. Fyllingit olivat jalkatilan seudulta hiukan kosteat joten siirtelin niitä sivuun ja havaitsin että tuliseinän läpivientikumeista yksi oli melkoisesti irrallaan. Mitäpäs sieltä tulisi paitsi meteliä ja vettä? Paikat on nyt kasattu vahtien kontaktien kuntoa, eristeiden kuivuutta ja ruuvien tiukkuutta narinoiden torjumiseksi. Konehuoneen puolella lisäksi testasin mittarilla kaasuläpän molempien kytkimien toimivuuden ja säädin ne herkälle joutokäynnin ja täyskaasun tuntumaan. Kaasuvivusto, pellin avausmekanismi ja pyyhkijän koneisto on voideltu,
Pyrin julistamaan isommat osatarpeet tuolla asianmukaisella ostopalstalla mutta heitetään tähän lämmikkeeksi kuva yhdestä merkittävästä ongelmakohdasta. Vaalean harmaa, kuosiltaan raidallinen plyyshi on kyseessä ja pieni ehjä suikale tarvittaisiin penkkiin. Kelpaisi vaikka koko istuinosa pehmusteineen, kuskin puolelta on vaahtomuovi väsynyt ja repsikalla on tullut vähän kuuma yhteen pisteeseen.
Mutta näin siis lähtötilanne lyhykäisyydessään. Katsotaan saataisiinko tästä piku hiljaa edustuskelpoinen ja täysin toimiva klassikko jolla ilkenisi ajella ihan peräti ihmisten ilmoille :)
Comment